Apu Terveys

Postmenopaussi yllätti Riitta Lampellon: "Vaihdevuosioireet palasivat"

Postmenopaussi yllätti Riitta Lampellon: "Vaihdevuosioireet palasivat"
Riitta Lampelto luuli jo selvinneensä vaihdevuosista. Sitten pissahätä alkoi juoksuttaa taas turhan usein vessassa ja hänelle tuli kipuja.

Viime vuosina Riitta Lampelto, 66, on miettinyt paljon omaa äitiään, joka kuoli jo lähes 20 vuotta sitten. Äidin sanonnat ja puuskahdukset palaavat mieleen nyt, kun hän huomaa käyttävänsä itse samoja sanoja.

– Todennäköisesti äiti kärsi samanlaisista vaihdevuosioireista kuin minäkin, mutta eihän niistä silloin mitään puhuttu. Tiedämme hirveän vähän omien äitiemme elämästä, Riitta sanoo.

– On yllättävää, miten vähän postmenopaussia on tutkittu, Riitta Lampelto ihmettelee.

Riitalla vaihdevuodet alkoivat jo 48-vuotiaana, ja erityisesti uni huononi tuolloin ratkaisevasti. Hoidoksi hän sai nukahtamislääkettä. Samaan aikaan elämässä oli paljon muutakin meneillään: kymmenen vuoden kuluessa kuolivat äiti, sisko ja isä. Sitten Riitta jäi eläkkeelle.

– On tietysti vaikeaa eritellä, mikä johtui mistäkin. En kuitenkaan uskonut vaihdevuosivaivojen enää palaavan, kunnes toissa kesänä aloin juosta vessassa jatkuvasti. Yhtäkkiä tiesin tarkasti, missä tavallisten reittieni varrella on vessoja. Tiedän kymmeniä naisia, joilla on tällainen vessakartta päässään.

– Kukaan ei ollut kertonut postmenopaussin oireista. Lääkäritkään eivät tuntuneet tietävän, mistä on kyse, Riitta Lampelto sanoo.

Kivut ja tihentyneet vessakäynnit saivat Riitan menemään lääkäriin, mutta apua ei aluksi tuntunut löytyvän. Erään­kin lääkärin ohje oli, että ”nauti kesästä ja juo punaviiniä”.

Lopulta kuukausien etsimisen jälkeen Riitta löysi Maija Kajanin, kokeneen gynekologin, joka osasi auttaa. Sopiva estrogeenihoito ja ymmärtävä asenne lievittivät sekä fyysisiä että mielen pulmia.

– Paras apu on pitkä ja luotettava suhde samaan gynekologiin, mutta se tietysti maksaa. Itselle kannattaa hankkia muutakin apua, Riitta sanoo.

Esimerkiksi jooga on ollut hänelle tärkeää.

– Ei tähän ole mitään hokkuspokkustemppua, mutta auttaa paljon, että joku kuuntelee ja selittää, mistä on kyse. On yllättävää, miten vähän postmenopaussia on tutkittu. Moneen asiaan vastaus on, ettei sitä tiedetä.

Iso siivu naisen elämästä on edelleen tuntematonta maaperää, josta ei puhuta lainkaan.

– Aivan kuin elämä loppuisi vaihdevuosiin. Ei se lopu, ja siitä pitää opetella puhumaan. Meidän naisten pitää tottua siihen – ja myös ympäristön pitää, Riitta sanoo.

Oman ja äidin elämäntarinan pohtimisesta on kuitenkin koitunut paljon hyvää. Prosessi on ollut välillä kivulias, mutta se on opettanut paljon. Kun asiasta on alkanut puhua, ympäriltä on yhtäkkiä löytynyt paljon kohtalotovereita.

– En aina tunnista itseäni naistenlehtien reippaista ja iloisista isoäideistä. Nyt tunnen kuitenkin olevani enemmän minä kuin ennen.

Riitta Lampelto

Ikä: 66

Perhe: Puoliso ja kaksi poikaa sekä kaksi lastenlasta.

Asuu Helsingin Kumpulassa.

Juttu on julkaistu Apu Terveys-lehdessä 9/2019.

Julkaistu: 16.4.2020
Kommentoi »