Myös jatkuvaa pitkäaikaista kudosvauriota aiheuttavan sairauden kuten reuman tai nivelrikon aiheuttama kipu luokitellaan krooniseksi kivuksi.
Kivun pitkittymisen syyn selvitys ja kiputyypin tunnistus ovat lähtökohtana hoidon suunnittelulle. Kipua pahentavat ja helpottavat tekijät, aikaisemmat hoidot sekä niiden teho, sivuvaikutukset sekä hoitojen keskeyttämisen syy selvitetään. Hoitokokonaisuus suunnitellaan yksilöllisesti näiden tietojen pohjalta.
Kivun kroonistumisen riskiä voidaan vähentää hoitamalla akuutti kipu mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Akuutti kipu tulisi saada tasolle 3/10 tai lievemmäksi kipulääkkeillä ja tarvittaessa muilla keinoilla (esim. puudutuksilla). Tavallisin aihe puudutusten käytölle on leikkauksen jälkeisen kivun hoito. Akuutti kipu on useimmiten kudosvauriokipua, johon saadaan hyvä vaste tulehduskipulääkkeillä (lievä ja kohtalainen kipu) tai opioideilla (kova kipu). Kivun kroonistumisen estämiseksi kipu tulee rauhoittaa mahdollisimman nopeasti, viimeistään päivien tai viikkojen kuluessa.
Akuutissa kivussa tapahtuva kipuaistin herkistyminen on lisävauriolta suojaava ja paranemista edistävä ilmiö. Auringon polttama iho on hyvin herkkä kuumalle, jolloin henkilö hakeutuu varjoon. Kipeän raajan rasittamista vältetään, jotta raaja saa parantua rauhassa. Mikäli kipuaistin herkistyminen ”jää päälle” tai on tarpeettoman voimakas, voi kipu kroonistua. Tehokas kivun hoito estää kroonistumiselle altistavia muutoksia muovautuvassa kipujärjestelmässä, joten akuutin kivun hyvä hoito on avainasemassa kivun kroonistumisen estossa.
Vamma tai leikkaus saattaa johtaa pitkäaikaiseen kipuun. Leikkausta edeltävä kova kipu, suuri verenpurkauma leikkaus- tai vamma-alueella, tulehdus sekä uusintaleikkaukset suurentavat pitkäaikaisen kivun riskiä. Kudosvaurion laajuus ja hermovaurio (hermon venytys tai katkeaminen) toimenpiteen yhteydessä ovat myös kroonisen kivun riskitekijöitä. Osa leikkauksista on sellaisia, että hermojen venytystä ja ärtymistä on vaikea estää. Hermo saattaa sijaita leikkausreitillä tai leikkaus saattaa edellyttää hermon katkaisua (esim. kookkaan kasvaimen poisto, raajan amputaatio).
Hermovaurion jälkeen elimistön omat vaurionkorjaustapahtumat voivat altistaa hermovauriokivun synnylle. Kipuhermosolun tuottamat ionikanavat ja reseptorit voivat lisätä kipuhermosolun ärtyvyyttä, mikä voi johtaa krooniseen hermokipuun. Ahdistuneisuus, masentuneisuus ja henkinen haavoittuvuus ovat myös kivun kroonistumisen riskitekijöitä.
Vyöruusun jälkeisen pitkittyneen kivun tärkeimmät riskitekijät ovat kova akuutti kipu ja potilaan korkea ikä. Kovan akuutin kivun aiheuttaa ihon ja hermon tulehdus, jotka aiheuttavat vaikeamman vaurion kuin lievä tauti. Iäkkäiden henkilöiden hermoston muovautuvuus on vähäisempi kuin nuorilla, mikä voi myös selittää hermokivun kroonistumista. Yhden tutkimuksen mukaan vyöruusun jälkeinen amitriptyliinihoito (25mg/vrk) vähentää vyöruusukivun pitkittymisen riskiä.
Yhdessä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa kahden viikon venlafaksiinihoito (75mg/pv leikkausta edeltävänä päivänä aloitettuna) vähensi kipua puolen vuoden seurannassa. Gabapentiinin on todettu vähentävän kipua ja opioidin tarvetta leikkauksen jälkeen, kun sitä on käytetty lisälääkkeenä ennen leikkausta. Näissä tutkimuksissa seuranta-ajat ovat olleet niin lyhyet, että mahdollista hyötyä pitkäkestoisen kivun estossa ei ole mahdollista arvioida.
