Kauneus ja Terveys

Piritta Hagman haluaa löytää uudestaan kadottamansa feminiinisen energian: ”Haluan tulla näkyväksi sellaisena kuin olen”

Piritta Hagman haluaa löytää uudestaan kadottamansa feminiinisen energian: ”Haluan tulla näkyväksi sellaisena kuin olen”
Piritta Hagman tahtoo saada äänensä kuuluviin. Siksi hän käy psykoterapiassa, kuvaa Iholla-sarjaa ja jakaa somessa tietoa häshtägillä pimppiperjantai.
Julkaistu: 13.10.2021

Olisiko hyvä aloittaa #pimppiperjantai ja viikonloppu aina pimppifaktalla? Minusta kyllä!

Fysioterapeutti Piritta Hagman, 42, jakaa Instagram-tilillään lähes viikoittain tietoa naisen seksuaalisuudesta ja lantionpohjan alueen terveydestä: Kyllä, kuukautisvuoto on osa hyvinvointia. Ei, vagina ei kostu automaattisesti. Ja ei, pimppi ei kulu käytössä.

Missinä, mallina ja jääkiekkoilijan puolisona tunnetuksi tullut Piritta mukautui vuosien ajan muiden laatimiin sääntöihin ja odotuksiin. Hänen silloinen aviomiehensä Niklas Hagman pelasi jääkiekkoa NHL:ssä, ja pari asui kolmen lapsensa kanssa vuosia Yhdysvalloissa. Piritta jätti pitkäksi aikaa omat haaveensa taka-alalle.

Nyt on alkanut uusi vaihe. Piritta on erikoistunut äitiys- ja lantiopohjafysioterapiaan, ja lisäksi hän on ravintoterapeutti. Muutama vuosi sitten Piritta perusti naisten hyvinvointiin keskittyvän yrityksen. Elokuussa hän alkoi opiskella seksuaalineuvojaksi.

– Haluan löytää uudestaan kadottamani feminiinisen energian ja kannustan siihen myös muita naisia. Tahdon tutustua seksuaaliseen puoleeni entistä syvemmin. Onneksi se on ollut minulle aina elämänalue, jossa en ole joutunut juuri kipuilemaan, Piritta kertoo.

Piritta Hagman uskoo, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta. ”Minun on pitänyt käydä läpi omat haasteeni, jotta ymmärrän paremmin itseäni ja siten myös muita.”

Kuka minä olen? Piritta on pyöritellyt kysymystä mielessään sen jälkeen, kun hän erosi ja arki meni uusiksi. Kaksitoista vuotta kestänyt avioliitto Niklaksen kanssa päättyi joulukuussa 2018.

Perheen 14-, 12-, ja 9-vuotiailla lapsilla on Helsingissä pysyvä koti, jossa vanhemmat asuvat vuoro­viikoin.

– Tämä on lapsille ja eläimille paras vaihtoehto. Meillä on kaksi kissaa Felix ja Teddy, kaksi koiraa Lucky ja Chloe ja kameleontti Picasso. On yksinkertaisinta, että vanhemmat vaihtavat osoitetta.

Pirittalla ja Niklaksella on myös omat kotinsa. Pirittan omakotitalo sijaitsee hänen lapsuudenmaisemissaan Porissa. Talo on kuitenkin liian iso hänen tarpeisiinsa, ja siksi Piritta laittoi sen syksyllä myyntiin. Uutta kotia ei ole vielä näköpiirissä. Ensin on saatava vanha kaupaksi.

Vaikeinta nykyisessä elämäntilanteessa on olla erossa lapsista. Kun auton nokka suuntaa kohti Poria, Pirittaa alkaa yleensä itkettää. Onneksi on kuvaviestit ja videopuhelut monta kertaa päivässä.

Mutta ei ero aviopuolisostakaan helppo ole ollut. Kun ­kumppanin kanssa on kasvanut yhdessä, luopuminen kestää kauan ja vaatii totuttelua sekin.

– Harjoittelen yhä irti päästämistä ja erillisyyttä. Avioliitosta ystävyyteen siirtyminen on vaikeaa, sillä olemme olleet Niklaksen kanssa paljon tekemisissä vanhempina ja muutenkin. Haemme edelleen sopivan yhteydenpidon rajoja. Joudun usein toppuuttelemaan itseäni, etten soittaisi hänelle jokaisesta arjen tapahtumasta. Olen tottunut tukeutumaan häneen.

Entinen aviopari tapaa toisiaan edelleen useimmiten viikoittain, kun he vaihtavat kotia. Välillä näkemistä on vähennetty jommankumman toiveesta.

Toisinaan tapaaminen on tuottanut enemmän pahaa kuin hyvää mieltä. Silloin olemme tarkoituksella kohdanneet harvemmin.

Lapsuudenperheessään Piritta oppi sopeutumaan liiankin hyvin. Kotona oli päihteiden käyttöä ja arkea elettiin pitkälti isän ehdoilla. Tytär tunnisti jo pienenä isän mielialoja ja mukautui niihin.

Hän uskoo, että lapsuuden kokemukset ovat vaikuttanut hänen ihmissuhteisiinsa aikuisena.

– Isässäni oli puoli, jota rakastin ja jota vihasin. Olen sivuuttanut omia tunteitani ja antanut anteeksi sellaisia asioita, joita ei pitäisi. Minun on ollut aikuisena vaikeaa erottaa, mikä on ihmissuhteissa tervettä ja mikä ei. Nyt opettelen tunnistamaan ja vaalimaan omia rajojani.

Piritta on vaatinut itseltään usein liikaa ja ollut liian sitkeä.

Kynttilä on palanut molemmista päistä, ja se on aiheuttanut uupumista sekä masennusta. Silloin hän on ollut itkuinen eikä mikään ole tuntunut ­miltään.

Terapiassa kuorin itseäni kuin sipulia ja tutkin, millainen olin ennen kuin jouduin kasvattamaan pärjääjän muurit.
Piritta Hagman

Reilu vuosi sitten oli viimeksi vaikea tilanne. Silloin Piritta sulki fysioterapeutin vastaanottonsa yhdeksäksi viikoksi koronapandemian vuoksi.

Hän tekee töitä raskaana olevien ja juuri synnyttäneiden naisten kanssa ja jäi odottamaan lisää tietoa siitä, kuinka vaarallinen virus on heille ja vauvoille. Piritta ei halunnut ottaa tartuttamisen riskiä.

Kotona hän pyöritti vuoroviikoin kolmen lapsen etäkoulua ja suri hiljattain menehtynyttä ystäväänsä.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin miettimään tarkasti rahankäyttöäni, jotta selviytyisin arjesta. Olen ­saanut elää vuosia etuoikeutettua hyvin toimeentulevan kotiäidin elämää Niklaksen rinnalla.

Omat haasteensa on perusarjesssa. Koska perheen koiravanhus Chloe herättää Pirittan jo ennen viittä, yöunet jäävät alle kuuteen tuntiin.

Porin-viikoilla Piritta tekee pitkiä työpäiviä. Helsingin-viikoilla työpäivien jälkeen iltoja rytmittävät lasten harrastukset.

– Kun olen stressaantunut, ruokahaluni katoaa ja minun on vaikea syödä tarpeeksi. On ristiriitaista, että minun on vaikea huolehtia omasta terveydestäni, vaikka minulla on paljon tietoa hyvinvoinnista ja valmennan muita. Toisaalta omien kokemusteni takia ymmärrän hyvin muiden äitien jaksamisongelmia.

Piritta on opetellut hyväksymään kaikki puolensa. ”Olen luonteeltani sählääjä. Ennen pelkäsin, että älykkyyttäni epäillään sen takia. Nykyään en pidä niin tärkeänä sitä, mitä muut minusta ajattelevat.”

Vaikeina hetkinä ystävät ovat antaneet Pirittalle voimaa. Eräs heistä lähetti avioeron jälkeen kortin. Siinä hän muistutti olevansa aina läsnä, tapahtui Pirittan elämässä mitä tahansa.

Sama ystävä on ajanut Porista Helsinkiin viikonlopuksi hoitamaan Pirittan lapsia, jotta tämä on pystynyt kouluttautumaan lisää ja osallistumaan luennoille.

Olen kiitollinen hyvästä tukiverkostani. Ilman sitä en pärjäisi.

Senkin hyväksyminen on ollut oppimisprosessi.

– Olen kasvanut pärjäämisen kulttuuriin. Minun on edelleen vaikea ottaa apua vastaan. Olen ollut vastuunkantaja ja ongelmien ratkoja. Minulta on puuttunut kyky antautua ja uskallus ottaa vastaan.

Niklaksellakin on ollut iso merkitys entisen vaimonsa muutoksessa. Pirittan mielestä pitkäaikainen kumppani voi vaikuttaa kasvuun enemmän kuin ­vanhemmat.

– Niklaksen kanssa olen saanut peilata miellyttämisen tarvettani. Hän on ihminen, joka osaa vetää rajat ja joka ei turhaan kumartele ketään.

Myös mindfulnessista ja meditaatiosta on ollut apua. Niiden avulla Piritta on ymmärtänyt, että keholla ja mielellä on erottamaton yhteys, eikä kehon tuntemuksia kannata sivuuttaa.

– Minun on helppo puhua loputtomiin. Paljon vaikeampaa on tunnustella, miltä kehossa tuntuu.

Monivuotisen psykoterapian Piritta aloitti alkuvuodesta. Hän halusi tutustua itseensä yhä syvemmin, kasvaa eheämmäksi ja katkaista sukupolvien yli periytyviä käytösmalleja, jotka eivät enää palvele häntä.

Terapia on ollut Pirittalle kiehtovaa mutta raskasta. Sen avulla hän on ymmärtänyt, kuinka suuressa roolissa suorittaminen on ollut.

”Olen tyypillinen kympintyttö. Lisäksi olen aina yrittänyt elää niin, etten pahoittaisi muiden mieltä. Terapiassa kuorin itseäni kuin sipulia ja tutkin, millainen olin ennen kuin maailma muutti minua ja jouduin kasvattamaan pärjääjän muurit.”

Vääränlaisesta sitkeydestä ja mukautumisesta Piritta on opetellut eroon pikkuhiljaa.

Ei-sanan sanominen on hänelle päivä päivältä helpompaa. Nykyisin hän uskaltaa entistä useammin kieltäytyä työtarjouksista, jotka eivät tunnu omilta, tai ystävien ­tapaamisesta silloin, kun kaipaa lepoa.

– Minussa on seurallinen puoli, mutta introverttinä tarvitsen paljon yksinoloa ja latautumisaikaa silloin kun työni vie minusta energiaa.

Terapiassa Piritta on oivaltanut myös sen, että hän kadotti itsensä äitiyteen. Hän halusi olla täydellinen äiti: hän imetti lapsiaan pitkään, kuljetti kantoliinassa ja oli aina saatavilla. Piritta huomasi kaipaavansa edes pientä hetkeä, ettei kukaan koskisi tai vaatisi mitään.

– Kun minusta tuli äiti, muut intohimoni jäivät. En enää tiennyt, kuka olin naisena.

Pirittalle on ollut vaikeaa tunnistaa jaksamisensa rajoja. ”Suuri syntini on ollut ajatella, että pystyn ahkeruudella mihin tahansa enkä tarvitse apua.”

Oma ääni ja intohimo ovat löytymässä pikkuhiljaa. Piritta haluaa auttaa naisia voimaan paremmin, ja siinä häntä auttavat sosiaalisen median kanavat, kuten Instagram.

Hänen mielestään tasa-arvon eteen on vielä paljon tehtävää.

– Edelleen monista naisten tuntemuksista vaietaan tai niitä vähätellään. Esimerkiksi raskausajan ja synnytyksen jälkeisiä vaivoja tai ferritiinin puutosoireita saatetaan pitää ’naisten hömpsötyksenä’. Enää en seuraa keskustelua hiljaa taustalla vaan haluan saada ääneni kuuluviin.

Pirittan on entistä helpompi sanoa mielipiteensä ja puhua omista tunteistaan. Sen ansiosta hänen olonsa on tasapainoisempi kuin koskaan aikaisemmin.

– Vaikka minulla on vielä paljon tehtävää, sisälläni on tietynlainen rauha. Tiedän, että pärjään.

Piritta on kuvannut arkeaan usean kuukauden ajan television Iholla-sarjaa varten. Se nähdään ensi vuoden alussa Discovery+-suoratoistopalvelussa.

Kamera on vahvistanut Pirittan ajatusta hänelle tärkeästä asiasta.

– Haluan tulla näkyväksi juuri sellaisena kuin olen: tasapainoa etsivänä naisena iloisessa arjen sekamelskassa.

Piritta toivoo, että tulevaisuudessa hänellä on sopivassa suhteessa työtä ja vapaa-aikaa, lämminhenkinen koti ja romanttista rakkautta.

– Uskon, että sitä saa, mitä pyytää. Ensin vain täytyy selvittää, mitä oikeasti haluaa.

Pirittan mekko Y.A.S. ja neuleliivi Pieces/Bestseller Wholesale Finland. Kumisaappaat Hunter. Korut Cailap. Sormukset Hennes & Mauritz.

Kommentoi »