Turun piispa Mari Leppänen on kokenut saman kuin moni muu: kun avaa radion tai television, tuntuu kuin koko ajan olisi maailmanloppu käynnissä. Siksi hänestä on tärkeää kiinnittää huomiota kaikkeen siihen, mikä on hyvin.
Hyviäkin muutoksia tapahtuu koko ajan.
”On melkoinen paradoksi, että elämme historian suurimman hyvinvoinnin keskellä samaan aikaan, kun on meneillään monia toisiinsa kytkeytyviä globaaleja kriisejä, jotka muuttavat arkeamme.”
Leppänen arvelee turvattomuuden tunteen tulevan juuri siitä, että muutokset ulottuvat arkeen. Kyse on sähkönkäytöstä, liikkumisesta, ruoan hinnasta, korkotasosta ja varautumisesta.
Mediassa myös puhutaan enemmän sodasta kuin rauhasta.
”On tärkeää kuljettaa koko ajan rinnalla ajatusta siitä, että Ukrainan sota loppuu aikanaan, niin kuin kaikki sodat. Miltä meidän maailmamme näyttää sitten? Koko ajan täytyy rakentaa tulevaisuutta ja rauhaa.”
Leppäsen mielestä on hyvä kiinnittää huomiota ihmisiin, jotka auttavat Ukrainan pakolaisia ja ukrainalaisia, samoin kuin ihmisiin, jotka suojelevat ympäristöä.
Kannattaa itsekin tehdä tekoja, jotka vahvistavat tulevaisuutta ja toivoa. Pienten tekojen kautta liitymme osaksi suurempaa joukkoa. Teot vahvistavat myös omaa jaksamista.
Parempi huominen alkaa omasta arjesta. Rauhantyö alkaa aina läheltä, ja elämä toteutuu suhteessa toisiin ihmisiin.
”Kun pitää huolta itsestään ja perheenjäsenistään, ystävistään ja naapureistaan, vahvistaa samalla perusluottamusta elämään. Vaikeista tunteista, pelosta ja ahdistuksesta, voi puhua muiden kanssa. Se helpottaa oloa. Samalla löytyy rakentavia keinoja, joilla sopeutua muutokseen.”
Kannattaa kuunnella vanhoja ihmisiä, jotka ovat nähneet monenlaisia vaiheita Suomen historiassa. He tietävät, että suomalaiset ovat selviytyneet vaikka mistä: sodasta, pula-ajasta ja jälleenrakennusvaiheesta. Se tuo suhteellisuudentajua nykyongelmien keskelle.
Leppänen kannustaa säännöstelemään median ja somen käyttöä. Ihminen kuluu nopeasti loppuun, jos pitää olla koko ajan selvillä kaikesta.
Vaikeina aikoina voi kääntyä kirjallisuuden ja taiteen puoleen. Kirjallisuus piirtää laajaa ajankaarta, samoin taide, joka antaa tilaa erilaisten tunteiden käsittelemiseen.
Myös uskonto, rukous ja kirkko voivat tuoda lohdutusta ja perspektiiviä. Turun tuomiokirkko, yksi piispantyön keskuspaikka, on yli 700 vuotta vanha.
”Tuntuu hyvältä istahtaa kirkon takapenkkiin. Kirkkotilojen kauneus, hiljaisuus ja ilmapiiri tyynnyttävät rauhattoman mielen. Vanhojen kirkkojen seinät ovat nähneet monien sukupolvien itkua, huutoa ja tuskaa, mutta myös ihmisten iloa, toivoa ja luottamusta. Siinä on jotain ikiaikaista.”
Leppänen vaalii toivon näkökulmaa. Ympäristönsuojelu etenee, ja Ukrainan sota on vauhdittanut öljy- ja kaasuriippuvuudesta vapautumista sekä pakottanut säästämään energiaa. Se on hyvä asia ilmastokriisin kannalta.
Nyt hän odottaa suurta yhteistä oivallusta siitä, että aineellisesti yksinkertaisempi ja kohtuullisempi elämä tekee ihmisen loppujen lopuksi onnellisemmaksi.
”Oivallus ei varmaan tapahdu nopeasti. Mutta jos arki on vähän niukempaa, moni asia saattaa muuttua paremmaksi. Oravanpyörän vauhti hidastuu, eikä tavoitteena ole koko ajan jatkuva kasvu vaan ihmisten, luomakunnan ja maailman tasapaino.”
Mari Leppäsen keinot rauhoittumiseen:
”Yritän elää ympäristöä vaalien: syön kasvisruokaa, kierrätän ja pyrin liikkumaan kestävästi.”
”Pidän huolta läheisistä, tervehdin ohikulkijoita ja kysyn työkavereilta, mitä heille kuuluu.”
”Viikon kierrossa varjelen pysähtymisen paikkoja. Avantouinti rentouttaa, eikä ikonimaalauspiirissä tarvitse ajatella mitään, vaan saa keskittyä pieniin yksityiskohtiin.”
”Liikun luonnossa. Käyn myös hiljaisuudenjoogassa, jossa vanha kristillinen rukousperinne yhdistyy kehollisiin harjoituksiin, hathajoogaan.”
