Nuoruuden hairahduksia on moni tehnyt ja kukin käsittelee asiat omalla tavallaan. Pitkässä, rakkaudentäyteisessä avioliitossa voi jossain vaiheessa tulla tarve jakaa kaikki asiat puolison kanssa. Mutta jos kyse on vuosikymmenten takaisesta pettämisestä, kannattaa miettiä, mihin siitä kertominen voi johtaa.
Rakkausklinikan perheneuvoja Nina Kauppinen kehottaa pohtimaan, mitä se voi parhaimmillaan aiheuttaa, mutta myöskin sitä, mitä kertominen pahimmillaan voi aiheuttaa. On syytä miettiä myös sitä, mistä yhtäkkinen salaisuuden kertomisen tarve vuosien jälkeen syntyy.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
Pitääkö minun kertoa ikivanhasta yhden illan jutusta?
Petin puolisoani alkoholintäyteisissä opiskelijabileissä 42 vuotta sitten. Se oli yhden illan juttu. Koko yhdessäoloaikamme, 42 vuotta olen sittemmin ollut täysin uskollinen. Meillä on viisi lasta ja lapsenlapsia ja erittäin hyvä avioliitto. Pitääkö minun kertoa puolisolleni tuosta erheestä nyt vanhana?
Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen! Ensimmäiseksi tulee mieleen, miksi pohdit puolisolle kertomista juuri nyt? Onko tässä hetkessä jotain erityistä vai oletko pohtinut asian paljastamista koko 42 vuoden suhteen ajan?
Kerrot, että teillä on ollut erittäin hyvä avioliitto. Mitä kaikkea se tarkoittaa? Salaisuuden kantaminen on usein rankkaa ja vaikuttaa huomaamattakin. Onko salaisuus vaikuttanut tunneyhteyteenne, läheisyyden tunteeseenne vuosien aikana?
Olet alkusuhteen aikana pettänyt kerran ja sen jälkeen ollut uskollinen 42 vuotta. Se kertoo suuresta sitoutumisen asteesta. Hairahdukset suhteen alussa ovat melko tavallisia silloin, kun suhteeseen ei ole vielä sitouduttu vakavasti.
Olitko silloin vielä täysin varma tunteistasi tulevaan puolisoosi? Olitko rakastunut, vain ihastunut, hämilläsi tai epävarma siitä, mikä tämä juttu on nykyisen puolisosi kanssa? Pelottiko sinua ryhtyä tosissasi seurustelemaan ja siksi olit altis kiusaukseen? Ajatteletko, että ilman alkoholia teko olisi jäänyt tekemättä?
Kysyt pitääkö kertoa. Pitää-verbistä tulee mieleen pakko. Miksi pitäisi kertoa? Koska puolisollasi on oikeus tietää? Koska vanhat synnit on pakko tunnustaa joskus, että olisi hyvä ihminen?
Mitä ajattelet saavasi asian tunnustamalla? Omatuntosi puhtaaksi, anteeksiannon, mahdollisuuden hyvittää tai jotain muuta?
Voisit lähestyä asiaa pohtimalla mitä kaikkea voi tapahtua, jos kerrot asiasta ja mitä voi tapahtua, jos et kerro. Usein ihmiset reagoivat uskottomuuteen puolisoa yllättävillä tavoilla eli asiaa on vaikea ennustaa.
Mikä on kaunein mielikuvasi siitä, mitä tapahtuu, jos kerrot? Mikä on rumin mielikuvasi tapahtumien kulusta? Kuinka puolisosi todennäköisesti tulee reagoimaan? Tuoko kertominen enemmän hyvää kuin pahaa vai päinvastoin?
Siirtyykö oma taakkasi puolisosi kannettavaksi? Jos, niin jaksaako hän kantaa sen? Uskottomuuden paljastumisen merkitys vaihtelee kokemuksesta täydellisestä katastrofista asiaan, joka ei juuri hetkauta. Se riippuu täysin ihmisen psyyken rakenteesta ja aiemmasta kiintymyssuhdehistoriasta.
Kuinka sinä reagoit hänen mahdollisiin reaktioihinsa? Kuinka se vaikuttaa teidän väleihinne jatkossa? Kuinka se vaikuttaa muihin ihmisiin lähellänne?
Tietääkö joku sinulle läheinen ihminen tapahtuneesta? Onko sinulla hyvää luotettavaa ystävää, jonka kanssa voisit puhua asiasta? Ääneen puhuminen selkiyttää ajatuksia.
Jos luottamuksellinen keskustelu ei onnistu läheisten kanssa tai se ei tunnu luontevalta, ota yhteyttä esimerkiksi paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskukseen tai yksityiseen terapeuttiin. Muiden ihmisten ajatukset ja neuvot antavat sinulle lisämateriaalia päätöksentekoon, mutta vain sinä yksin voit tehdä päätöksen.
Minulle tuli kysymyksestäsi sellainen olo, että olet nyt tilanteessa, jossa pohdit arvojasi, elämääsi ja tulevaa. Jos olet noin 60-vuotias, olet ehkä joutunut tekemään luopumistyötä suhteessa vanhempiin ja on tavallista pohtia myös omaa kuolemaa. Kuulostaa siltä, että olet tärkeässä prosessissa itsesi kanssa ja vanhan uskottomuuden käsittely on osa sitä. Voimia prosessiin!
