Pessimisti ei pety, sanotaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä pessimisti elää jatkuvassa pettymyksessä.
”Pessimismi on suojautumiskeino epäonnistumiselta. Kuten suojautumismekanismit yleensäkin, se on hyvin valheellinen ja vahingoittava elämänasenne”, toteaa kognitiivinen lyhytterapeutti Anneli Pohjola.
Vaikka pessimisti pelkää pettymyksiä, hän pettää koko ajan itseään. Hän uskoo, että hänen kannattaa pistää kapuloita rattaisiin ja maalailla piruja seinille.
Maailma on hänelle pelottava paikka, jossa on hyvä varautua aina pahimpaan. Ikään kuin taivas olisi koko ajan putoamassa niskaan.
”Pessimisti olettaa jatkuvasti ikävien asioiden tapahtuvan joko hänelle itselleen tai muille. Tämä on hyvin kuormittavaa”, Pohjola sanoo.
Toisin kuin optimisti, pessimisti suhtautuu epäilevästi siihen, että asiat voisivatkin järjestyä parhain päin. Puhumattakaan siitä, että hän voisi itse vaikuttaa asioiden kulkuun.
”Pessimisti ei uskalla lähteä mukaan elämään. Näin elämästä tulee harmaata ja elämätöntä”, Pohjola toteaa.
Pessimismi rajoittaa elämää
Pessimismi on haitallinen oravanpyörä. Koska asiat menevät pessimistin mielestä joka tapauksessa pieleen, myöskään toiveet ja unelmat eivät mitä todennäköisimmin toteudu.
On siis parempi olla toivomatta mitään, ainakaan hyvää. Haihattelusta kun seuraa vain uusia pettymyksiä.
”Pessimistin on vaikea tehdä päätöksiä. Hän jää jumiin, oman pessimisminsä vangiksi”, Pohjola kuvaa.
Vanha sanonta kuuluu: kerro minulle, onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, niin kerron sinulle, oletko pessimisti vai optimisti.
Siinä missä optimisti näkee mahdollisuuksia, pessimisti näkee menetyksiä ja uhkia.
”On olemassa ihmisiä, jotka jo lähtökohtaisesti kulkevat kadun aurinkoista laitaa. Ja myös niitä, jotka tallaavat sen varjoista puolta.”
Pessimistinen asenne syntyy jo varhain. Se on opittu ja suhteellisen pysyvä yksilön ominaisuus, joka vaikuttaa hänen ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.
Mitä pessimistisempi ihminen on, sitä rajoittuneempaa hänen elämänsä on.
Pessimistin asenne syntyy varhain
Kielteinen asenne kumpuaa useimmiten lapsuuden kasvualustasta. Varhaislapsuudessa läheisten aikuisten, kuten vanhempien ja isovanhempien, luoma kielteinen ja varautunut ilmapiiri juurtuu lapseen.
”Elämänasenteen omaksuminen lähtee siitä, millaista puhetta lapsi kuulee. Hän imee itseensä aikuisten tapoja suhtautua arjen tapahtumiin ja ylipäätään elämään”, Pohjola sanoo.
Vanhemmat ovat esimerkiksi ruotineet uutisissa nähtäviä kauheuksia ja opettaneet, että maailmassa pitää olla varovainen. He eivät ole kyenneet puhaltamaan ilmaa omien eivätkä lastensa siipien alle.
Lapseen jää tunne, että elämä ei kanna. Aina voi mennä mönkään, joten on pärjättävä omillaan.
On hyvin epätodennäköistä, että pessimistinen asenne omaksuttaisiin aikuisiällä. Silti se saattaa ilmetä ihmisessä jopa koko hänen elämänsä ajan.
”Valitettavasti moni turmelee elämäänsä edes tiedostamatta, miten se häneen vaikuttaa.”
Kielteinen ajattelu vahvistaa itseään
Meillä kaikilla on oma synnynnäinen temperamenttimme eli tyypillinen tapa toimia ja käyttäytyä. Tämä joko vahvistaa tai lieventää sitä, kuinka syvälle itseemme imaisemme vanhempiemme ajattelua ja asenteita.
”Jos samassa perheessä joku lapsista on temperamentiltaan alakuloon taipuvainen, hänestä voi tulla pessimistisempi kuin sisaruksesta, joka on temperamentiltaan avoimempi ja valoisampi”, Pohjola kuvaa.
Kielteisellä ajattelutavalla on taipumus vahvistaa itse itseään. Pessimisti saattaa jopa toivoa vahvistusta sille, että hän oli oikeassa maalatessaan uhkakuvia.
Mikäli pessimisti kokee paljon vastoinkäymisiä ja raskaita menetyksiä, hän voi ajatella, että mitä minä sanoin. Näinhän se aina menee. Usein hän haluaa kertoa siitä myös muille.
”Sen sijaan että pessimisti ymmärtäisi vastoinkäymisten olevan luonnollinen osa elämää, hän ajattelee, että olisihan se pitänyt tietää, ainahan tässä näin minulle käy.”
Negatiivisuus vaikuttaa myös terveyteen. Ei tarvitse olla edes paatunut pessimisti tunnistaakseen kielteisen ajattelun vaikutukset omaan hyvinvointiinsa.
Jokainen edes aika ajoin tummissa vesissä vellova tietää, mitä kielteisyys saa aikaan.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ajatuksilla ja tunteilla on vaikutus psykofyysiseen terveyteen. Pessimismin on todettu kasvattavan riskiä masennuksen ja ahdistuksen lisäksi myös sydän- ja verisuonitauteihin.
Pohjola muistuttaa, että jokainen meistä on psykosomaattinen kokonaisuus. Tiedetään, että esimerkiksi jatkuva murehtiminen lisää stressiä ja nostaa verenpainetta.
”Valittaminen, arvostelu, menneisyydessä märehtiminen ja tulevan pelkääminen ovat myrkkyä sekä mielenterveydelle että fyysiselle terveydelle.”
Pessimismi nakertaa itsetuntoa
Mitä enemmän keskitymme uhkakuvien maalailuun ja mahdollisiin epäonnistumisiin, sitä syvemmälle negatiivisen ja haitallisen ajattelun syövereihin sukellamme. Toisin sanoen kaivamme maata hyvinvointimme alta.
Defensiivinen pessimismi eli jatkuva puolustuskannalla oleminen muovaa myös identiteettiä. Se nakertaa ihmisen itsetuntoa ja itseluottamusta. Se voi pahimmillaan vääristää luottamusta omaan kykyyn pärjätä ja synnyttää turhia pelkoja.
”Ihminen saattaa esimerkiksi kokea kyvyttömyyttä ja painetta oman talouden hoitamisessa, vaikka raha-asiat eivät olisikaan huonolla tolalla. Hänen kuuluu olla huolissaan. Jos ei muuten niin ihan vain kaiken varalta”, Pohjola sanoo.
Myönteisyys on pessimistille uhka
Pessimismi heijastuu kaikille elämänalueille. Taustalla on aina pelkoja.
Joku saattaa välttää parisuhdetta, koska ajattelee, että se päätyy kuitenkin eroon.
Toinen voi jäädä itselle ikävään työpaikkaan, koska on jo mielessään päättänyt uuden työpaikan olevan vieläkin surkeampi. Kolmas voi päättää olla unelmastaan huolimatta ottamatta koiraa, koska se kumminkin kuolee.
Kielteisten ajatusten keskellä eläminen on pessimistille tuttua ja turvallista. Sen vuoksi myönteisesti asioihin suhtautuva saattaa ärsyttää häntä.
Myönteisyys kun on uhka pessimistille.
Pessimististä voi tulla myös itsekeskeinen minä parka. Hän kokee olevansa marttyyri ja uhri. Elämä potkii erityisen paljon päähän juuri häntä.
”Usein hän on myös ankeuttaja, joka tartuttaa kielteisyyttään myös muihin.”
Moni pessimisti sanoo, että minä en ole pessimisti vaan realisti. Tämä on Pohjolan mukaan valitettavan suomalainen ilmiö.
Sotien jälkeisessä kasvatuksessamme on siirretty jo pitkään sukupolvelta toiselle ajatusta siitä, että ei pidä odottaa liikoja tai tuoda itseään turhaan esiin.
”Kunnon ihminen on jalat maassa, realisti. Onneksi tämä asenne on muuttumassa.”
Onko pessimismissä sitten mitään hyvää? Voiko siitä olla hyötyä?
Pohjola vastaa, että parhaimmillaan terveellä tavalla varuillaan olo voi suojata tekemästä vääriä valintoja tai jopa tyhmyyksiä.
”Pitäisin tätä kuitenkin enemmän maalaisjärkenä. Varautuminen ei ole pessimismiä vaan viisautta. Kun mennään pessimismin puolelle, se on pelkästään haitallista.”
Negatiivisuudesta vapautuminen on haastavaa. Erityisen työlästä siitä tekee perusasenne: Ei kannata. Ei siitä kuitenkaan tule mitään.
Ihminen addiktoituu myös negatiivisiin tunteisiin, ei pelkästään mielihyvän lähteisiin. Voi olla todella vaikeaa päästää irti tutusta tavasta ajatella, olipa se miten vahingollinen tahansa.
”On koukuttavaa märehtiä omia tai toisten asioita ja kauhistella elämää. Voi myös nousta pelko siitä, kuka minä sitten olen, jos en ajattelekaan kuten ennen.”
Optimisti selviää vastoinkäymisistä
Tärkeintä ajattelun muuttamisessa myönteisempään suuntaan on pysähtyminen ja omien kielteisten ajatusten tunnistaminen. Tämä vaatii työtä itsensä kanssa.
Yksi Pohjolan tarjoama porkkana on muistaa, että mitä optimistisempi ihminen on, sitä parempi kyky hänellä on sietää vastoinkäymisiä ja selviytyä niistä eteenpäin.
”Paras lähtökohta muutokselle on se, että aidosti haluaa parantaa omaa elämänlaatuaan. Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei koe sitä koko ajan värittömänä tai pelottavana mörkönä.”
Omassa työssään Pohjola on havainnut, että ihminen ei välttämättä tunnista tarvetta asenteidensa muutokseen. Asiakas tulee terapeutin luokse siksi, että hänellä on paha tai uupunut olo.
”Se on tosin hyvä lähtökohta, jos haluaa päästä tien valoisammalle puolelle.”
Pohjola toteaa, että pessimistisyyttä voi työstää myös ammattilaisen avulla ja hyödyntämällä esimerkiksi skeematerapiaa. Siinä keskiössä ovat psykologiassa tunnistetut tunnelukot.
Myös Pohjola työskentelee asiakkaidensa tunnelukkojen parissa. Suomalaisilla yleisin niistä on tunnevajeen tunnelukko, joka on tehnyt meistä yksin pärjääjiä.
Myös pessimistisyyden tunnelukko on meillä hyvin tunnettu.
”Tunteita ei ole opittu näyttämään eikä niitä ole saanut näyttää. Etenkin positiivisten tunteiden näyttämistä on aina vältetty. Tämä on osaltaan vahvistanut suomalaisten pessimismiä.”
Päästä irti suojautumisesta
Vaatii rohkeutta tutustua omiin tunteisiinsa ja tunnelukkoihinsa. Silti sisäinen työ on erittäin palkitsevaa.
Suurin este muutokselle on yrittää pakottaa tunteita suuntaan tai toiseen. Tai ylipäätään kiirehtiä muutosta, sillä ne molemmat vaativat aikaa.
Omien lukkojen tunnistaminen ja nimeäminen on aina hyödyllistä. Sen kautta tietää, mihin voi kiinnittää huomiota omassa ajattelussaan ja käytöksessään.
”Ei ole olemassa hyviä tai huonoja tunteita. On vain tunteita.”
Pohjola vierastaa ajatusta siitä, että pessimistin pitäisi muuttua optimistiksi. Enemmänkin kyse on siitä, että alkaa vähitellen nähdä asioita edes vähän valoisammin kuin ennen ja luottaa pikkuhiljaa elämään.
Iso oivallus on jo sisäistää, että huonon lopputuloksen ennalta odottaminen ei auta itseä eikä ketään muutakaan.
Toinen tärkeä askel on hyväksyä, että elämässä tapahtuu asioita riippumatta siitä, onko itse toivonut hyvää tai pahaa.
”On helpompi päästä eteenpäin, jos päästää irti tarpeesta hallita tai suojautua. Emme voi estää elämää. Se tapahtuu joka tapauksessa. Voimme sen sijaan valita tapamme suhtautua kaikkeen.”
Oletko elämäsi eläjä vai uhri?
Myös epäonnistumiset kuuluvat elämään. Ne eivät tee kenestäkään meistä huonompia.
Kyse on siitä, missä valossa näemme itsemme. Miten ylipäätään suhtaudumme elämään? Olemmeko sen eläjiä vai uhreja?
Tai kuten sadussa Nalle Puh zeniläisesti opettaa toveriaan Nasua, jolla on tapana olla huolissaan:
Nasu pohtii, että mitä jos puu kaatuisi heidän päälleen, kun he ovat sen alla. Siihen Puh pitkään harkittuaan vastaa, että ajatteles, jos se ei kaadu.
Ajatteletko liian kielteisesti?
Onko ajattelussasi pessimistisiä piirteitä? Kysy itseltäsi nämä kysymykset:
Onko minulla tapana keskittyä enemmän huonoihin kuin hyviin puoliini?
Pohdinko enemmän sitä, mikä voi mennä pieleen kuin sitä, mikä voisi onnistua?
Oletanko, että kaikki hyvä päättyy aikanaan?
Näenkö tilanteissa enemmän vaaroja kuin mahdollisuuksia?
Käykö minulle joskus niin, että en edes lähde tavoittelemaan itselleni tärkeää asiaa, koska oletan epäonnistuvani joka tapauksessa?
Näenkö ongelmani suurempina kuin mitä ne läheisteni mielestä ovat?
Ajattelenko, että mahdolliset riskit painavat vaakakupissa lähes aina enemmän kuin mahdolliset hyödyt?
Huomaanko, että toisten ihmisten positiivisuus ärsyttää minua?
Yllätynkö, kun asiat sujuvatkin hyvin?
Jos tunnistat itseäsi häiritseviä ajattelutapoja, mitä voit mielestäsi tehdä niille?
Viisi askelta valoisampaan ajatteluun
1. Kun huomaat huoliajatuksen tulevan pintaan, pysähdy. Missä olet? Mitä olit tekemässä? Mistä ajatus tuli mieleesi?
2. Yritä tutkia tarkemmin, mitä ajatuksia tuon ensimmäisen ajatuksen alla on. Mistä huoli syntyi?
3. Onko huolenaiheesi kuinka todellinen asteikolla 1–100?
4. Mitä tapahtuisi, jos et muistaisi olla huolissasi?
5. Mitä positiivista asiaa huoliajatuksen oli tarkoitus estää toteutumasta?
Lähde: Anneli Pohjola
Anneli Pohjola
on pohjoissuomalainen yrittäjä, lyhytterapeutti ja työnohjaaja. Hän pitää blogia tunnelukoista. Anneli on koulutukseltaan kognitiivinen lyhytterapeutti, voimavarakeskeinen työn-ohjaaja sekä mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitaja.
Anneli asuu Oulussa yhdessä kahden kissansa kanssa. Hän harrastaa abstraktia taidemaalausta ja pitää näyttelyjä. Annelin motto kuuluu: ”Tältä se tuntuu, kun tuntuu tältä.”
