Apu Terveys

Konkaripoliitikko Pertti Salolaista haukuttiin viherpiipertäjäksi: "Tukehdun, jos en pääse luontoon"

Konkaripoliitikko Pertti Salolaista haukuttiin viherpiipertäjäksi: "Tukehdun, jos en pääse luontoon"
Konkaripoliitikko Pertti Salolaisen luontoinnostus syttyi jo lapsuuden kesinä. Se on jatkunut koko elämän, vaikka hän joutui ajoittain maksamaan ajatuksistaan kovaakin poliittista hintaa.

Pertti Salolainen, 79, Helsingistä on tehnyt työuransa toimittajana, ­kokoomuksen pitkäaikaisena kansanedustajana, ministerinä, puolueen puheenjohtajana ja Suomen suurlähettiläänä ­Lontoossa. Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta avioliitosta Anja Salolaisen (1942–2005) kanssa, sekä neljä lastenlasta. Ja kihlattu Niina Koski.

Paljasjalkainen stadin kundi Pertti Salolainen pääsi 1940- ja 1950-luvuilla kesäpojaksi Kustaviin, isänsä siskon ja tämän puolison luokse. Lapseton pariskunta asui vanhalla kalastajatilalla, josta sittemmin lohkottiin Pertti Salolaisen perheen rakas kesänviettopaikka. Kustavin mökki on yhä tärkeä, vaikka moni asia on muuttunut 70 vuodessa.

– Lapsuuteni Itämeri oli kirkas ja kaunis, ja näkyvyyttä merenpohjaan oli 7–8 metriä. Tiirailimme, miten hauki- ja ahvenparvet uivat syvyydessä. Pohja oli täynnä värikkäitä kasveja ja rakkolevää aivan kuin koralleja.

Nyt meren tila on niin katastrofaalinen, ettei kasvustoa näe sameassa vedessä eikä helleaamuina voi mennä uimaan sinilevämössön takia.

– En ole optimisti luonnon suhteen. Saastumiseen ovat vaikuttaneet kaikkien Itämeren valtioiden päästöt, mutta Suomen maatalous ja myös Kustavin kalankasvattamot ovat rannikkovesiemme pahimpia saastuttajia.

Salolaisen innostus luontoharrastukseen syntyi Kustavin lisäksi Helsingissä. Nuoruudenkoti sijaitsi Toukolassa, josta oli vain kivenheiton matka Vanhankaupunginlahdelle. Sinne hän kavereineen kantoi kanootin ja seikkaili lahdella ja ruovikoissa.

Hän on tehnyt linturetkiä myös tänä keväänä, jolloin koronavirus muutti myös kaikkien suomalaisten arjen. 79-vuotias Salolainen on perusterve mutta kuuluu ikänsä vuoksi riskiryhmään.

– Olen seurannut tilannetta niin tarkasti, että voisin tehdä siitä väitöskirjan. Tilanne on hyvin vakava, eikä annettuja määräyksiä vastaan saa kapinoida. En ole liikkunut muualla kuin luonnossa. Jokapäiväinen luontoretki on kaikkein parasta tässä tilanteessa.

Pertti Salolainen antaa täydet pisteet pääministeri Sanna Marinin toiminnalle ja sanoo, että nyt viimeistään on ymmärrettävä julkisen terveydenhuollon merkitys.

– Soten yhteydessä on vouhotettu yksityistämisestä, mutta nyt näemme, että tarvitsemme kriisitilanteessa ja muutenkin yhteiskunnan turvaamia palveluja. Tämä on selvä viesti kaikille, että perusstruktuurin pitää olla kunnossa.

Lue myös Eija Vilppaan haastattelu: En enää anna kiireen yllättää

Kalliovuorilta Brasiliaan

Kokoomuksen pitkäaikaisen kansanedustajan, ministerin, puolueensa puheenjohtajan ja Lontoon­-suurlähettilään sydämenasia on luonto.

– Minun on pakko päästä säännöllisesti luontoon. Muuten tukehdun. Olen luontonarkomaani ja tunnen valtavaa onnea luontoelämyksistä.

Luonto hoitaa minua henkisesti ja fyysisesti.

Salolainen on hyvässä kunnossa ja voi liikkua luonnossa ilman polvi- tai lonkkakipuja.

– Vuosi sitten loukkasin olkapääni jäällä kaatuessani, mutta käsi toimii taas, kiitos ykkösluokan ortopedin tekemän leikkauksen.

1960-luvun puolivälissä Pertti Salolainen alkoi myös valokuvata luontoa. Hän on nähnyt kotimaan lisäksi uskomattomia paikkoja ympäri maailmaa. Parhaita elämyksiä ovat antaneet Kanadan Kalliovuoret ja Vancouver Island sekä Brasilian Pantanal, joka on maailman suurimpia kosteikkoalueita.

– Kanadassa kuvasin karhuja ja susia, miekka-, harmaa- ja hetulavalaita sekä merisaukkoja. Brasiliassa jaguaareja, oselotteja, kaimaaneja ja tapiireja, jotka ilmestyvät kosteikkoalueen kuivuessa kesäisin.

Salolainen on rakastaa luontoa syvästi ja taistelee viimeiseen asti sen puolesta.

– Meitä on maapallolla lähivuosina kymmenen miljardia ihmistä, emmekä voi mennä sanomaan afrikkalaisille, että älkää kuluttako. Tosiasia on silti, että luonnonvarat joutuvat koko ajan ahtaammalle. Meidän on tehtävä jotakin, jotta säilyttäisimme ihmisarvomme ja antaisimme maapallolle lisää aikaa.

Luonto tekee Pertti Salolaiselle hyvää, mutta hän kokee myös ahdistusta maapallon tilan takia.

Pertti Salolainen on valokuvannut luontoa 1960-luvulta asti. Kuvausmatkat ovat vieneet häntä ympäri maailmaa.

Haukuttiin viherpipertäjäksi

Pertti Salolainen oli Suomen ensimmäinen julkivihreä. Hän sai ajoittain maksaa kovaakin poliittista hintaa luonnonsuojelua koskevista ajatuksistaan. Sittemmin moni vastustaja on myöntänyt hänen olleen oikeassa ja aikaansa edellä.

Salolainen on Suomen WWF:n kunniaperustaja vuodelta 1972, ja hän toimi pitkään järjestön rahaston hallintoneuvostossa. Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän hän perusti vuonna 1979.

– Puuhasin sitä jo aiemmin, mutta en heti saanut mukaan jäseniä kaikista eduskuntaryhmistä. Se on edellytys harrastajaryhmän johtokunnan perustamiselle. Arvaatko, mikä puolue ei lämmennyt?

Valistunut ja oikea arvaus on keskustapuolue, mutta lopulta kuusamolainen kansanedustaja Mauno Manninen lähti mukaan.

– Luonnon monimuotoisuuden merkitys on unohdettu, ja se on äärimmäisen vakavaa. Suomen vanhoista metsistä on jäljellä enää kuutisen prosenttia. Avohakkuiden tilalle on istutettu puupeltoja. Ne ovat monokulttuuria, joista ei koskaan kasva monimuotoista metsää. Ainoastaan vanha luonnonmetsä pitää yllä faunaa ja flooraa, koko palettia.

Pertti Salolainen ei halua tuhota Suomen metsä­teollisuutta eikä puhu talousmetsiä vastaan, mutta sanoo rajan tulleen vastaan.

– Luonto ei voi enää maksaa laskujamme. Mottoni on, että ihmiskunta on matkalla suoraa päätä kohti helvettiä, mutta tämä meidän sukupolvemme matkustaa vielä ensimmäisessä luokassa.

Salolainen sanoo olevansa itsekin syntisäkki monien pitkien lentomatkojen ja autoilun vuoksi. Taakkaa keventää ehkä se, että 1970-luvulla hän sai kuningasajatuksen merikotkan pelastamisesta.

– Ympäristömyrkyt hajottivat merikotkan munat haudontavaiheessa. Kun WWF alkoi viedä kotkille sianruhoja pesimäluodoille, poikastuotto alkoi elpyä.

Nykyisin Suomessa syntyy vuosittain nelisensataa meri­kotkanpoikasta.

Stadin kundin luontokalenteri

Pöydällä on Pertti Salolaisen luontokalenteri, jonka kuvista ja teksteistä hän vastaa. Menossa on jo 26. vuosikerta.

Salolaisen silmät säihkyvät, kun hän esittelee kalenteria. Ääneen pääsee innostunut stadin kundi.

– Tässä on aamusumussa kuusi sutta Kuhmossa! Ja karhu, jolla on valkoinen kaulus kuin pandakarhulla – ristimme sen Rovastiksi, kun se ilmestyi yöllä lammen partaalle Kuhmossa! Tämä Töölönlahdella vuosia asunut valkoinen sorsa ei ole albiino, koska sillä on musta silmä. Sorsa on mutaatio, ja siellä se uiskenteli tänäkin talvena.

Kalenterissa on kuvia myös Costa Ricasta, jossa Salolainen kuvannut satumaisen kauniita perhosia ja alituisessa liikkeessään värisevää kolibria.

– Morphos-perhosia on monia lajeja, mutta tämä smaragdia hohtava sinisiipinen ja teelautasen kokoinen on mielestäni kaunein, kuin välkehtivä jalokivi.

Kolibrin kuvaaminen on haasteellista, koska lintu on niin salamannopea lentäjä.

– Ehkä kolmestakymmenestä kuvasta yksi saattaa olla hyvässä lykyssä käyttökelpoinen.

Kettuperhe suurlähetystössä

Costa Ricasta vielä loikka Lontooseen, jossa Pertti Salolainen on ollut työtehtävissä kahdesti: ensin 1960-luvulla BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisen toimituksen toimittajana ja sitten Ylen Lontoon kirjeenvaihtajana. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs.

Lähetystön rakennus sijaitsee Kensington Palace Gardensissa ja on vuokralla kuningatar Elisabetilta.

– Sielläkin oli luonto lähellä. Pihassamme oli­ kettu­perheen pesä, jonka poikasia kuvasin ja tein jutunkin Helsingin Sanomiin. Pihapuissa eli muun muassa vihertikkoja, lehtopöllöjä sekä pyrstö- ja sinitiaisia.

Matka Toukolasta Vanhankaupunginlahdelle ja Kustavin kautta maailmalle ja taas takaisin Suomeen on ollut pitkä ja monipolvinen.

– Olen nähnyt paljon, ja moni asia on tehnyt minut onnelliseksi, mutta myös surulliseksi.

5 x Pertin hyvinvoinnin lähdettä

1. Olen harrastanut luonnossa kulkemista säännöllisesti pikku­pojasta lähtien. Luonto ja luonnossa kokemani elämykset ovat ­ehdottomasti ­hyvinvointini ­ensimmäinen tekijä. Luontokalenteria olen tehnyt jo 26 vuotta.

2. Olen onnellinen, koska lähelläni on ollut rakkaita ihmisiä. ­Ystävät ja perhe, edesmennyt vaimoni Anja, kaksi lastamme ja neljä lastenlasta. Kihlattuni Niina, joka jakaa kanssani luontoharrastuksen ja on osoittautunut erinomaiseksi valokuvaajaksi.

3. Pelaan tennistä säännöllisesti. Lisäksi harrastan uintia. Käyn uima-­altaassa ja meressä kesäisin, jos sini­levätilanne sallii.

4. Nautin musiikista ja muusta kulttuurista. En ole nykyään sattumalta Kansallisoopperan hallintoneuvoston puheenjohtaja. Oma musisointini keskittyy jazzhuuliharpun soittamiseen.

5. On päivänselvää, että hyvinvointiini kuuluu yhä ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja Eurooppa-politiikan aktiivinen seuraaminen. EU on myös Suomen turvatekijä, ja se olisi kaikkien ymmärrettävä. Olin EU-sopimuksemme pääneuvottelija.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 4/2020.

Julkaistu: 30.6.2020
Kommentoi »