Voi hyvin

Pehmeä vallankumous

Pehmeä vallankumous
Uusi sukupolvi on ottanut ohjat käsiinsä Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä. Vallankumouksen henki jatkuu vahvana. Tavoitteena on muuttaa maailmaa.

Mitä ihmettä meille oikein tapahtuu? Anna Karhu ja Jupiter Cormier katselivat toisiaan ja heitä vain nauratti. Ilo kupli ja kihelmöi vatsanpohjassa. Nuori pari istui kuohuviinilasillisella ravintolassa Helsingin keskustassa. He olivat juuri rakastumassa toisiinsa, ja tunteen voima hämmensi.

– Rakkauden aallot alkoivat virrata. En olisi uskonut, että niin voi käydä noin yllättäen ja nopeasti. Yhden tunnin aikana, Jupiter muistelee.

– Minulla oli tunne, että kohtalon kellot soivat juuri nyt. Tapahtuu jotain sellaista, joka määrittää loppuelämäni suunnan, Anna kuvailee.

Tähtien asento ja ajoitus olivat ilmeisesti tuolloin täydellisen oikein. Pari oli nimittäin tavannut jo reilu vuosi aiemmin sattumalta lontoolaisen kahvilan terassilla. Tai ehkä sattumaa ei ole, sillä tuokin tapaaminen oli melkoinen onnenpotku yhdeksän miljoonan ihmisen metropolissa.

Kolmekymppinen Anna oli viettämässä viimeisiä viikkojaan Englannissa. Hän oli asunut maassa seitsemän vuotta ja opiskellut kuvataiteita Cornwallissa. Oli aika palata Suomeen. 25-vuotias Jupiter oli viihtynyt Lontoossa jo neljä vuotta. Hän opiskeli kansainvälistä politiikkaa ja diplomatiaa ja nautti suurkaupungin rytmistä.

Kahvilassa Jupiter kysäisi naapuripöytään istuneelta viehättävältä nuorelta naiselta, oliko päivä mennyt hyvin. Have you had a nice day? Anna oli ollut pyöräilemässä ja vastasi myöntävästi yes. Päivä oli ollut hieno, vaikka hän ei viihtynytkään Lontoon hälinässä. Anna rakasti enemmän maalaiselämää ja Cornwallin rauhaa. Hetken juteltuaan nuoret huomasivat, että he puhuivat englantia samalla aksentilla. Suomesta? Kyllä vain, yes indeed.

Hyvän olon sydämessä

Kun Jupiter palasi vuoden kuluttua Lontoosta Suomeen, hän päätti ottaa Annaan yhteyttä. Ja niin ystävyys humahti hetkessä rakastumiseksi.

Nyt noista ajoista on kymmenen vuotta. Anna Karhu-Cormier ja Jupiter Cormier istuvat Frantsilan yrttitilan sinisessä salissa. Ikkunoista avautuu hämeenkyröläinen kansallismaisena, jota tänään lämmittää 30 asteen helle.

Korea sali on Hyvän olon keskuksen sydän. Näissä tiloissa opiskellaan muun muassa kasvilääkintää, aromaterapiaa ja joogafilosofiaa. Anna on käynyt täällä fytoterapia-kurssin anoppinsa, Virpi Raipala-Cormierin ohjauksessa.

Rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi, vahvaksi voimaksi myötä- ja vastoinkäymisissä.

– Arvostan eniten Annan kykyä nähdä kauneus pienissä asioissa. Olkoon se vaikka kukka, ihminen tai joku ohikiitävä ajatus. Pystyt kokemaan asioita syvällä tavalla ja ammennat sieltä helmiä. Löydät helposti yhteyden ihmisiin, Jupiter kuvailee vaimoaan.

Anna kuuntelee tarkasti ja hymyilee.

– Kiitos, olipa kauniisti sanottu. Jupiter taas on turvallinen, rauhallinen ja äärimmäisen luotettava. Puhut vähän, mutta sanot, mitä tarkoitat. Lausut harkittuja timantteja, syvää viisautta. Arvostan myös neutraalia asennettasi. Et tempaudu kiivaasti mukaan, vaan osaat tutkia isoa kuvaa analyyttisesti.

Anna on helposti innostuva ja eläväinen, Jupiter hiljaisempi ja harkitseva. Erilaiset luonteenpiirteet tuovat suhteeseen haasteita mutta täydentävät myös sopivasti toisiaan.

Jupiter on Frantsilan toimitusjohtaja ja Anna luova johtaja. Nuoret astuivat uusiin rooleihinsa, kun he ottivat vastuun sukutilasta ja yrityksestä. Perintö on melkoinen. Tämäkin rakennus on vuodelta 1892. Puuseppänä toimi Virpi-äidin isotaata. Viereinen kaunis puutalo on vielä vanhempi, vuodelta 1887.

Jupiterin suku on asunut näillä sijoilla 300 vuotta. Voi vain kuvitella, mitä esiäidit ja -isät ovat tuumineet, kun he ovat laskeneet selkäreppunsa maahan ja päättäneet, että tähän me jäämme. Ehkä he ovat ihastuneet kumpuilevaan maastoon, josta avautuu henkeäsalpaava näkymä auringossa kimaltelevalle Kirkkojärvelle.

Päivä alkaa joogalla

Vastapäätä Hyvän olon keskusta on Virpin ja hänen puolisonsa, kanadalaisen James Cormierin koti. Keltaista puutaloa ympäröi puutarha, joka pursuaa kukkia, kasveja ja yrttejä. Talo on vuodelta 1914. Se ostettiin, kun perheen nuorempi poika Valo Cormier syntyi.

Virpi ja James tapasivat toisensa joogakeskuksessa Kanadan Vancouverissa. He opiskelivat 1970-luvulla molemmat shiatsu-terapeuteiksi. Vain puoli vuotta ensitapaamisen jälkeen pari meni naimisiin.

– Rinnallani on ollut ihminen, jonka arvomaailmaa voin kunnioittaa ja johon voin luottaa täysin. James on yksi tärkeimmistä opettajista elämässäni, kertoo Virpi.

Pariskunta joogaa päivittäin. Virpi tekee kesäisin oman harjoituksensa aamulla seitsemän maissa talon pihapiirissä. James joogaa sisätiloissa. Sitten he meditoivat yhdessä.

Virpi ja James ovat parhaillaan tekemässä lähtöä Koskelan museotorpalle Suodenniemelle. Siellä järjestetään kesän aluksi siementen siunaustilaisuus luontokirkossa. Pariskunta ehtii rupatella tovin vieraiden kanssa.

– Meidän pitäisi käyttää tämä arvokas elämä hyvään. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän saa tehdä työtä, jolla on merkitystä ja jossa voi toteuttaa omia eettisiä arvoja, Virpi pohtii.

Hänen mielestään yritysmaailmassa mennään liian usein siitä, missä rima on matalin.

– Sellaista tapahtuu paljon. Ollaan liikaa rahan perässä ja tehdään helpolla. Ensin tulisi aina toimia arvojen mukaan.

Virpi mainitsee esimerkkinä luonnonkosmetiikan, joka on hieno trendi. Silti sitäkin voidaan myydä nopeat voitot mielessä.

– Ostetaan tuote jostakin ja pannaan oma nimi sille. On aivan eri asia kasvattaa raaka-aine itse siemenestä lähtien. Se vaatii työtä, mutta se on ollut minun ja Jamesin arvomaailma.

Virpi lausuu oman mottonsa, joka on kantanut sekä työssä että perhe-elämässä.

–Teen niin paljon hyvää kuin voin, kaikilla niillä tavoilla kuin voin, kaikille niille kelle voin, niin kauan kuin voin.

James kuuntelee vieressä ja jatkaa pohdiskelua auringonpaisteessa.

– Emme voi enää ajatella, että ihminen olisi jotenkin arvokkaampi kuin muut. Meidän tulisi suhtautua kaikkiin lajeihin ja elämänmuotoihin suurella kunnioituksella.

Globaaleja ympäristöongelmia ei Jamesin mukaan ratkaista vain teknisillä keksinnöillä. Tarvitaan ajattelun murrosta, uutta tietoisuuden tasoa.

– Pitää syntyä syvempi suhde kaikkiin eläviin olentoihin, ei vain koiriin tai kissoihin, vaan tunneside puihin, kasveihin ja hyönteisiin. Vasta silloin maailma muuttuu.

Jamesin mukaan Frantsilan tärkein missio onkin muuttaa ihmisten ajattelua. Pariskunta on optimistinen kaikista uhista huolimatta. Molemmat katsovat luottavaisina tulevaisuuteen.

Virpi siteeraa omaa guruaan, Sri Sri Anandamurtia: ”Yhden ihmisen valo on suurempi kuin koko maailmankaikkeuden pimeys.”

Virpin ja Jamesin puutarha on upean runsas.

Kukkakimppuja äideille

Anna kävelee paahteiselle pihalle lasten kanssa. Hän on käynyt hakemassa 7-vuotiaan Ossianin ja 5-vuotiaan Edithin hoidosta. Edith ryhtyy heti keräämään kukkia. Hän miettii tarkasti, mitä värejä kimppuunsa poimii.

Virpi hymyilee. Hän oli pikkutyttönä aivan samanlainen. Virpi noukki innokkaasti kukkia Mirjami-äidilleen.

– Olin se, joka keräili kaikki kimput pöydille. Olemme Edithin kanssa sukulaissieluja.

Kukkien avulla voi kertoa tärkeistä tunteista. Symbolikieli on vanhaa perimätietoa, jonka Virpi tuntee hyvin. Hän lukee Edithin tuoretta kimppua.

– Tämä peltokanankaali symboloi virkeyttä ja elinvoimaa. Sitä voi keväällä syödä villivihanneksena. Metsäkurjenpolvet taas merkitsevät runsautta, koska niitä on monenvärisiä. Puna-ailakki kuvaa vieraanvaraisuutta. Heinä on joustavuutta. Se ei katkea vaan nousee pystyyn, vaikka olisi ongelmia.

Edith katsoo isoäitiään ylpeänä. Kerätessään yhtenä päivänä kieloja, hän sanoi yllättäen Anna-äidilleen, että kielo on toivon kukka.

Pienen lapsen suusta tullut varma määritelmä jäi vaivaamaan Annaa. Hän tutki asiaa ja löysi tietoa kukkien kielestä, jolla viestittiin erityisesti 1800-luvun Ranskassa ja Englannissa.

–Ja kielo tosiaan on toivon kukka! Eikö ole aika uskomatonta. Minulla meni ihan kylmät väreet, kun se selvisi. Viisaus tuli jostain.

Tämän takia tuoreille äideille on perinteisesti annettu toivoa tuova kielokimppu.

Jupiter silmäilee pihalla lämpimästi äitiään, joka kumartuu tuon tuosta nappaamaan maasta jonkun rikkaruohon. Virpi ei osaa olla jouten ja toimettomana. Välillä hän kiskaisee kaksin käsin järeän voikukan maasta. Vaikka lehdet kelpaisivat salaattiin, komistus rehottaa nyt väärässä paikassa.

– Tässä kasvatan mariantuoksuheinää. Se on myyttinen kasvi, joka tukee erityisesti naisen kaipuuta johonkin korkeampaan, henkiseen rakkauteen. Eikä ole hieno tuoksu, Virpi esittelee ja ojentaa pari vihreää lehteä.

Kasvista tehdään Frantsilassa kahta eri parfyymiä. Naisenergia on tässä pihapiirissä ilmeisen vahva. Kun Anna oli synnyttänyt Tampereella Edithin, istukka kaivettiin maahan ja sen päälle istutettiin kirsikkapuu. Siro puu on kasvanut jo mittaa. Ossianin kunniaksi isovanhempien pihalla kasvaa jalava.

Valtaistuimelta avautuu huikea maisema

Virpi esittelee vielä kuningatartuolinsa. Se on jäkälän kukittama harmaa puinen istuin, joka nojaa komeaan vaahteraan. Isä teki tuolin tyttärelleen, kun tämä oli kolmekymppinen. Valtaistuimelta aukeaa koko hulppea maalaismaisema.

Frantsila on ollut luomutila vuodesta 1977.

– Isä oli pioneeri monella tavalla metsänhoidossa eikä hän halunnut metsästää. Mutta kyllä hän kovasti epäili, että pärjääkö tällä yrttiviljelyllä.

Isän epäilykset murtuivat lopulta, hän nikkaroi tuolin ja alkoi luottaa tyttärensä hankkeisiin.

– On kaunista, että vanhempien siunaus on työssä mukana. Että sinua arvostetaan, hyväksytään ja ollaan vielä innostuneita. Toivoisin sitä kaikille, Virpi sanoo.

Hän luottaa seuraavaan sukupolveen, Annaan ja Jupiteriin. Miniä on erityisen mieluinen.

– Ihana! Kuinka meidän perheeseen tulikin näin suloinen nainen. Olen todella kiitollinen.

Anna kuuntelee ja miettii puolestaan anoppiaan.

– Ihailtava visionääri. Olet huikea opettaja ja kova tekemään töitä, miniä hymyilee.

Jokaisen löydettävä oma juttunsa

Anna arvostaa sitä, ettei heitä mitenkään patistettu astumaan Frantsilan johtoon. Nuori pari tuli Hämeenkyröön ensin yhdeksi kesäksi kokeilemaan maalaiselämää, kun Ossian oli syntynyt. Ajatus pysyvästä muutosta kypsyi Edithin jälkeen.

Jupiter ja Anna ostivat läheltä Herttualankylästä vanhan maatilan, jonka pihassa kasvaa omenapuita. Kyläkoulu on lähellä ja järvi 200 metrin päässä.

Virpin mukaan jokaisen on tärkeää löytää se oma juttu.

– Kukin tekee elämästään oman taideteoksensa niillä eväillä, jotka on saanut. Kaikille tulee vastaan haasteita. Ne ovat niitä oppitunteja.

Anna ja Jupiter kasvattavat lapsiaan myös arvostaen ja kunnioittaen. Kasvisruokavaliota ei ole tuputettu, vaikka se onkin vanhempien valinta. Edith on sekasyöjä, joka nauttii Helsingin mummulassa lihapullista.

Ossian taas on liki vegaani. Hän teki oman päätöksensä 3-vuotiaana. Perhe oli Koskelan museotorpalla viettämässä ystävien kanssa kesälomaa. Joku kalasti lähellä ja nappasi saaliin. Ossian järkyttyi sydänjuuriaan myöten: ”Kala, puli, puli, ei!”

– Siihen loppui pojan osalta kalan tai minkään eläimen syöminen, Anna muistelee.

Jupiteria surettaa tuotantoeläinten kylmä kohtelu.

– Alkuperäiskansat saalistivat, mutta he suhtautuivat eläimiin ja luontoon äärimmäisen kunnioittavasti.

Yhteinen päämäärä

Eilen Frantsilassa vietettiin virkistyspäivää. Työntekijät kiersivät yhdessä jatulintarhaa. Se on kivien reunustama polkujen sokkelo, joka on rakennettu pellon laitaan. Samanlaisia muinaisia kuvioita on löydetty eri puolilta Eurooppaa. Niitä on käytetty rituaaleissa.

– Jatuli tarkoittaa jättiläistä. Yhtä varmaa selitystä näille rakennelmille ei ole, Anna kertoo.

Frantsilan labyrintti on rakennettu tarkoituksella vierailijoita ja kurssilaisia varten. Kävelyn voi ottaa meditatiivisena harjoituksena, jossa kuljetaan kohti omaa sisintä. Polku päättyy isoon vuorikristalliin.

– Voit esittää itsellesi kysymyksen ja antaa vastauksen hahmottua kävelyn aikana. Tai annat vain mielesi tyhjentyä ja nautit askelistasi. Harjoitus tuo kirkkautta ja selkeyttä. Kävely maadoittaa hektistä elämää, Anna opastaa ja astuu polulle.

Kun työntekijät kävelivät kukin omaa osuuttaan jatulintarhassa, Anna huomasi, miten kaikki liittyi yhteen.

– Meillä on kullakin omat tehtävämme, mutta yksi yhteinen päämäärä eli tuo keskellä oleva kristalli.

Vain vallankumous on kiinnostavaa

Vuorikristallin äärellä on hyvä pohtia kristallinkirkkaita arvoja. Frantsilan ydin kiteytyy sanassa muutos.

– Toiminnan tulee olla vallankumouksellista ja muutoshakuista. Sen pitää tehdä hyvää maailmalle. Mikään vähempi ei kiinnosta, Jupiter linjaa.

Hänen mukaansa vallankumous on välttämätöntä, koska globaali systeemi ei enää toimi. Tarvitaan pehmeää vastavoimaa, joka kyseenalaistaa suurten lääkefirmojen, kansainvälisen agribisneksen ja energiateollisuuden arvot.

Tarkoitus ei ole tuomita tai syyttää isoja toimijoita, vaan kääntää lempeästi kehityksen suunta. Siksi Frantsila haluaa tarjota uusia ratkaisuja ja positiivisia visioita. Täällä innostetaan ilmastonmuutoksen lannistamia ihmisiä. Toivoa on!

Anna pohtii Jupiterin kanssa omia kristallisia arvojaan.

– Asioiden pitää olla totta ja aitoja. Haluan elää totuudessa. Eikä se ole suinkaan helppoa. Täytyy pysyä hereillä.

Jupiter kertoo, että pienet luomumaatilat ovat tulevaisuuden tiennäyttäjiä. Lajien runsaus ja permakulttuurin viljelymenetelmät sitovat hiiltä maaperään. Tuoreessa OECD:n raportissa rahoittajia kannustetaan sijoittamaan pientiloihin, joita viljellään luonnonmukaisesti.

– Teollinen maatalous köyhdyttää maaperää. Metsä taas tuottaa 70 kertaa enemmän biomassaa kuin yksilajikkeinen pelto, Jupiter sanoo.

Virpi ja James ovat olleet myös vallankumouksellisia. Hämeenkyröläiset hämmästyivät, kun peltoon kylvettiin viljan sijaan nokkosta. Nokkonen ei ollutkaan viheliäs rikkaruoho vaan ravinteikas superkasvi, joka sopii ruoaksi ja rohdoksi. Pariskunta kutsui myös kotiinsa intialaisia henkisiä opettajia. Ovet olivat auki uusille ajatuksille.

Kimalaisten paratiisi

Valo Cormier on riisunut paitansa helteisellä pelolla. Hiki valuu lippiksen alta. Valo kitkee palstaa, jossa kasvaa ukontulikukkaa. Keskiajalla sen järeän, korkean varren luultiin suojelevan ihmisiä paholaiselta. Frantsilasta siitä valmistetaan nykyään rohtoa, joka auttaa muun muassa yskään ja korvakipuun.

Kun Frantsilan nimikkokasvi kehäkukka leväyttää auki nuppunsa loppukesästä, värit häikäisevät kirkkaudellaan.

– Tulkaa käymään uudestaan. Kukkia on niin paljon ja näky on upea, Jupiter sanoo.

Palstat kuhisevat tuolloin kimalaisia ja perhosia. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat kartoittaneet hyönteisten määrää. Tutkimuksella halutaan selvittää luomupellon arvoa pölyttäjille.

Jupiter on hieman kateellinen pikkuveljelleen, joka saa tehdä töitä ulkona. Isoveljen päivät kuluvat pääasiassa paperihommissa. Anna luotsaa usein vierasryhmiä. Virpi taas on juuri aloittanut uuden fytoterapia-koulutusryhmän kanssa.

Läheisissä kasvihuoneissa lämpötila on jo savusaunan lukemissa. Täältä löytyy eksoottisia aarteita. Seinän vieressä kasvaa viinirypäle, jossa on kukkia. Virpin isä istutti sen 30 vuotta sitten, ja kasvi on hyvissä voimissa. Toisella seinustalla on viikuna. James on innokas testaamaan erikoisia lajikkeita. Hänellä on ollut täällä lootuksenkukkiakin.

Frantsila kiinnostaa Aasiassa

Jupiter on hionut aamulla korealaiseen lehteen tulevaa äitinsä haastattelua. Living sense on iso lifestyle-julkaisu. Frantsila kiinnostaa Aasiassa. Japaniin tuotteita on mennyt jo 20 vuotta. Nyt ollaan viemässä vallankumouksen viestiä Koreaan.

– Frantsila edustaa niitä arvoja, joita maailma tällä hetkellä kaipaa. Myös ihmisten ylikuormitustilat ja stressi ovat isoja ongelmia. Meillä on paljon vastauksia hyvinvointiin ja mielenrauhaan, Anna sanoo.

Kestävä suhde luontoon ja ympäristöön on ottamista ja antamista. Jupiterin mukaan tähän mennessä on lähinnä vain otettu.

– Olemme unohtaneet antamisen, ja juuri se inspiroi ihmisiä toimimaan. Ekologisuus on myös kukoistusta ja runsautta. Sitähän luonto meille näyttää ja opettaa. Kun ekosysteemi on tasapainossa, se kukoistaa. Kun ihminen voi hyvin, hänkin kukoistaa.

Frantsilan filosofia

  • Puhdas maaperä tuottaa elinvoimaisia kasveja. Pellot ovat olleet luomuviljelyssä jo yli neljä vuosikymmentä.
  • Edistetään ihmisten fyysistä, psyykkistä ja henkistä hyvinvointia.
  • Tehdään yhteistyötä luonnon kanssa ja valjastetaan käyttöön kotimaisten kasvien parantavat voimat.
  • Tuotteiden valmistuksessa hyödynnetään kansanlääkinnän perinteitä, tuoretta tutkimustietoa ja pitkäjänteisen työn tuomaa kokemusta.
  • Kasvit kerätään käsin, kun ne ovat tuoreita ja elinvoimaisia. Sen jälkeen ne joko uutetaan tai kuivataan matalassa lämpötilassa.
  • Eläinkunnan raaka-aineina käytetään vain mehiläisvahaa, mehiläisten kittivahaa, hunajaa ja villan lanoliinia. Näiden keruu ei vahingoita eläimiä.

Juttu on tehty kesällä 2019 Voi hyvin -lehteen.

Julkaistu: 7.5.2020
Kommentoi »