Kauan sitten luonto oli yhtä erottamaton osa ihmistä kuin ruumiinjäsenet ja mieli. Maanviljelyn kautta opimme hallitsemaan ravinnontuotantoa ja aloimme hiljalleen erottua luonnosta. Nykyään yli puolet ihmiskunnasta elää urbaaneilla alueilla, ja luvun odotetaan nousevan joka vuosi.

Aivomme eivät saa enää jatkuvaa muistutusta meille lajityypillisestä ympäristöstä. Eläinten äänet, puiden humina ja puron solina ovat yhä useammalle muuta kuin jokapäiväisiä kokemuksia.

Luonnon, erityisesti metsän, terveysvaikutuksia on tutkittu paljon. Tutkimukset osoittavat samaa: ihmisen tulisi mennä säännöllisesti metsään voidakseen paremmin.

Valmentaja ja Chi Kung -opettaja Jarko Taivasmaa on intohimoinen metsän puolestapuhuja. Jarko kehitti metsään uppoutumisen menetelmän, jonka tarkoitus on palauttaa ihminen luontoyhteyteen ja läsnäolon tilaan. Idea syntyi vuonna 2013, kun Jarko aloitti yhteistyön Suomen luontokeskus Haltian kanssa.

– Halusin luoda menetelmän, joka olisi yksinkertainen, voimakas ja auttaisi ihmiset nopeasti luontoyhteyteen ja läsnäoloon. Yhdistelin parhaita tekniikoita mindfulnessista, meditaatiosta, chi kungista ja kehotietoisuusmenetelmistä.

Jo pelkästään metsässä oleilu tarjoaa monia terveysvaikutuksia, kuten verenpaineen laskua ja mielialan parantumista.

Kun luonnossa oleiluun yhdistää meditaation ja kehollisia harjoituksia, päästään Jarkon mukaan nopeammin hyvään oloon.

Metsään uppoutumisen menetelmällä kiireiset ihmiset voivat löytää yhteyden luonnon kanssa. Jo puolituntinen metsässä saa stressin vähenemään.

– Muista olla nöyrä. Olet pyytämässä ja vastaanottamassa, et vaatimassa ja viemässä, toteaa Jarko Taivasmaa.

Jarko kutsuu syvää läsnäolon ja luontoyhteyden tilaa ”metsätilaksi”. Silloin ihminen on läsnä omassa kehossaan ja aistii kaikilla aisteillaan.

Metsätilan voi saavuttaa esimerkiksi tuijottamalla tyyntä järven pintaa laiturinnokassa tai rentoutuneena saunan jälkeen, kun mieli on tyhjentynyt ajatuksista. Metsätilaan kuuluvat hiljentyminen, koko kehon rentoutuminen, elinvoiman lisääntyminen ja kokemus yhteydestä luontoon.

Jos metsä ei ole kovin tuttu paikka, Jarko suosittelee aloittamaan luontosuhteen vaalimisen isoista puistoista ja metsistä, joissa on merkityt polut. Sen jälkeen voi tutustua metsään syvemmin poikkeamalla muutaman sata metriä poluilta.

– Ei ole tarvetta lähteä suoraan erämaavaellukselle. Fiilikseen pääsee omassa lähimetssä tai ohjatuilla reiteillä.

Jarko kannustaa huomioimaan luontoa joka puolella. Kaupungin kerrostalojen kattojen lomasta pilkistävä sininen taivas ja iholla tuntuva tuulenvire ovat luontoa, vaikkeivät vastaakaan metsäkokemusta.

Yksi tapa kokea metsä uudella tavalla on kohdata se kuin muinaissuomalainen. Esi-isämme menivät metsään pyytämään. Sana tarkoittaa sekä metsästämistä että pyytämistä. Sanan kaksoismerkitys ei ole sattumaa.

Muinaissuomalaisille metsä oli täynnä erilaisia haltioita ja jumalia, joiden kanssa ihmiset olivat yhteydessä jo ennen korpeen menemistä. Tätä voi kokeilla myös tänä päivänä. Herkistä mielesi ja kuuntele intuitiotasi matkalla luontoon.

Entisaikoina metsässä oli pyhinä pidettyjä paikkoja, joissa koettiin ja vastaanotettiin arkitodellisuutta ylittävää voimaa. Pyhät paikat olivat usein ympäristöstä erottuvia merkkejä. Onko lähistöllä muita suurempi puu tai siirtolohkare? Saatat olla pyhällä paikalla.

Metsälle voi antaa myös uhrilahjoja. Ne olivat entisaikaan tärkeässä roolissa. Muinaissuomalainen ei tohtinut pyytää mitään antamatta itse uhrilahjaa, joka oli usein ruokaa tai juomaa.

– Nykyajan versio uhrilahjasta voisi olla se, että vie metsästä mukanaan roskan tai jonkin muun sinne kuulumattoman asian.

– Mitä enemmän uskaltaa päästää irti, sitä syvemmälle rentoon metsätilaan putoaa.

Jarko vietti ikimuistoisimman metsäkokemuksensa Nuuksion kansallispuiston maisemissa Espoossa 25-vuotiaana. Maaliskuinen yö oli jäätävä. Jarko kaivautui yhä syvemmälle makuupussinsa sisään havuista rakentamansa patjan päällä. Kun aamuaurinko alkoi lämmittää nenänpäätä, Jarko unohti hetkessä yön koleuden.

– Koin kevään tulon kirkkaampana ja verevämpänä kuin koskaan aikaisemmin. Tunsin olevani juurevasti osa luontoa. Pääsin syvään luontoyhteyteen ja elossa olemisen kokemukseen.

Jarkon mielestä metsä on parhaimmillaan silloin, kun vuodenajat vaihtuvat; kun talvi sulaa kevääksi tai kun ensilumi laskeutuu maahan.

– Muutos ja taitekohdat kiehtovat minua. Elokuun pimenevissä illoissa on jotain maagista. Iho tuntee vielä lämmön, vaikka ilmassa tuoksuu jo syksy.

Metsään, tai luontoon, uppoutumisen menetelmää voi tehdä missä vain, rannoilla, vuorilla, tasangoilla tai vaikka aavikolla. Jarkon mielestä metsä on kuitenkin kaikkein rentouttavin ympäristö.

– Siellä olemme vielä enemmän elävien organismien ympäröimänä kuin vaikka hiekkarannalla. Metsä tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2019