Kauneus & Terveys

Varjopääkirjoitus: Sinä päätät, miten meille koronan kanssa käy

Keskiviikkona ilmestyneessä Kauneus ja Terveys -lehdessä on pääkirjoitus, joka kertoo maailmasta, jossa kätteleminen oli kohteliasta. Tässä on se pääkirjoitus, joka lehdessä pitäisi olla.
Kuvat Jouni Harala

Tänään ilmestyneessä Kauneus ja Terveys -lehdessä on pääkirjoitus, joka tuntuu tulevan toisesta maailmasta. Kirjoitin sen aikana, jolloin kätteleminen oli kohteliasta, lapset kävivät koulua ja teatterit, kuntosalit ja ravintolat olivat auki. Sillä aikaa kun lehti oli matkalla toimituksesta lukijoille, maailma muuttui. Tässä on se pääkirjoitus, joka lehdessä pitäisi olla.

Soitin maanantai-iltana 81-vuotiaalle äidilleni ja kyselin, miten hän on ajatellut toimia nyt kun Suomi on poikkeustilassa eivätkä yli seitsemänkymppiset saa parveilla ulkona. Olin varovainen, koska tunnen äitini.

Kohta käynnissä olikin täysmittainen kiista. Äidin mielestä kotiaresti on törkeä vapauden loukkaus, hän itse hyväkuntoinen naisihminen ja elämä yksin kotona tylsää. ”Ja jos saan koronan ja kuolen, sitten kuolen. Omapa on elämäni!”

Äiti on oikeassa hyväkuntoisuudessa ja siinä, että elämä yksin kotona on tylsää. Muuten hän on väärässä.

Koronavirukseen sairastuminen ei ole yksityisasia. Virus leviää nopeasti, ja jos vakavasti sairastuneita on äkkiä paljon, Suomesta loppuvat tehohoitopaikat, lääkärit ja hoitajat. Siitä seuraisi kaaosta ja kärsimystä. On siis tärkeää hidastaa viruksen etenemistä, kuten esimerkiksi näistä graafeista voi havaita.

Sen, miten Suomi selviää, päätämme me kaikki ihan tavalliset ihmiset.

Äiti ja hänen ikätoverinsa tekevät palveluksen muille, kun pysyvät vapaaehtoisesti karanteenissa. Me työikäiset teemme palveluksen muille, kun eristäydymme sosiaalisesti: teemme etätöitä, hoidamme lapset kotona (lisääntynyt ruutuaika ei ole pahinta, mitä voi tapahtua) ja lakkaamme hamstraamasta lääkkeitä, vessapaperia tai pahaa mieltä.

Onneksi poikkeustilanne tuo esiin myös ihmisten hyvät puolet.

Ainakin oma Facebookini on täynnä viestejä ihmisiltä, jotka haluavat auttaa. Yksi tarjoutuu käymään sairastuneiden tai karanteeniin joutuneen puolesta kaupassa tai apteekissa, toinen tarjoaa kotiaan turvapaikaksi heille, joiden koti ei ole turvallinen.

Seuraavana aamuna äitikin oli rauhoittunut ja alistunut. Jokapäiväisen uinnin voi korvata kävelyllä, mutta jokaviikkoisten ystäväkahvien korvaaminen on vaikeampaa. Ehdotin korvikkeeksi Facebookia tai ihan perinteistä puhelinsoittoa. Niiden avulla olen ainakin itse onnistunut pitämään yhteyden läheisiin. Niin kuin nyt vaikka äitiin.

Tekstiä on editoitu 23. maaliskuuta: sana liikkua on korvattu parveilla-sanalla.

Julkaistu: 18.3.2020
1 kommentti