Voi hyvin

Erityisherkkyys, adhd ja läheisten sairastumiset uuvuttivat Outi Pikkuoksan: ”Jooga opettaa hyväksymään, että elämään kuuluu epämukavuutta ja kärsimystä”

Erityisherkkyys, adhd ja läheisten sairastumiset uuvuttivat Outi Pikkuoksan: ”Jooga opettaa hyväksymään, että elämään kuuluu epämukavuutta ja kärsimystä”
Outi Pikkuoksaa kiinnostaa, mikä saa ihmisen voimaan hyvin. Erityisherkkyys, adhd ja elämänkriisit ovat tuoneet hänelle haasteita. Jooga on ollut ankkuri, joka on auttanut rauhoittumaan ja sietämään epämukavuutta.
Julkaistu: 30.9.2022

Joogasalista poistuvilla ihmisillä on usein kasvoillaan autuas ilme. Se johtuu muun muassa mielihyvää tuottavista endorfiineista, joita liikunnassa erittyy.

”Endorfiinipöllyssä on helpompaa ajatella myönteisesti ja vahvistaa ajatusmalleja, jotka tukevat stressinhallintaa”, kertoo psykologi, joogaopettaja ja -terapeutti Outi Pikkuoksa ja jatkaa:

”Mitä useammin koemme mielihyvää tietyistä asioista, sitä helpompaa niihin on tarttua.”

Joogasta on tullut Outille korvaamaton tuki. Hän aloitti joogatunnit 16-vuotiaana lukiolaisena uteliaisuudesta.

”Jo teini-iässä jooga rauhoitti, vaikka joogan maailma hieman oudoksutti minua.”

Outi oli nuorena usein ahdistunut. Hänellä on neuropsykiatrista herkkyyttä, mutta tällaisia asioita ei hänen nuoruudessaan vielä juuri tunnistettu.

”Pärjäsin hyvin koulussa, mutta koin sen hyvin kuormittavana. Minun oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, ja kärsin toistuvista päänsäryistä ja univaikeuksista jo alaluokilla.”

"Vähän yli kolmekymppisenä minulla todettiin adhd ja lievä Touretten oireyhtymä, vaikka se ei enää nykyään näy juuri ulospäin”, Outi kertoo.

Outilla on edelleen lieviä vokaalisia ja motorisia tic-oireita, mutta hän on oppinut kätkemään ne taitavasti. Molempiin diagnooseihin liitetään liiallista tarkkaamattomuutta sekä yliaktiivisuutta tai -vilkkautta.

Lisäksi Outi on erityisherkkä, mikä tarkoittaa synnynnäistä hermojärjestelmän herkkyyttä.

”Olen aina ollut ääniherkkä, mikä on vaikeuttanut nukkumista ja aiheuttanut lapsiperhevaiheessa valtavasti stressiä. En siedä kirkkaita tai tietyn sävyisiä valoja, mikä on ollut haastavaa toimistoympäristössä.”

Liikunta voi auttaa erityisherkkää

Erityisen herkkä tai ahdistunut voi saada apua liikunnasta. Outille se on aina ollut tärkeää.

Liikkuminen auttaa purkamaan stressireaktion aikaansaamaa liike-energiaa ja helpottaa levotonta oloa. Lisäksi liikunnan aikana erittyvät mielihyvää kohottavat neurokemikaalit lievittävät ahdistusta.

Nuorena aikuisena Outi löysi omia tapojaan liikkua. Opiskelijana Helsingissä hän alkoi käydä yliopistoliikunnan järjestämillä joogatunneilla.

Myös joogan filosofinen puoli on aina kiehtonut Outia. Meditaatio, hengitysharjoitukset ja kehollisuus ovat kulkeneet mukana.

”Joogaan liittyvä mystiikka ja arjen yläpuolelle kohottava kuvasto ovat vetäneet minua puoleensa.”

Henkinen kasvu on ollut hänelle tärkeää silloinkin, kun hän ei ole joogannut aktiivisesti. New age -liikkeestä hän ammensi nuorena elementtejä omaan ajatteluunsa.

Aluksi Outin laji oli lempeä hathajooga. Kolmekymppisenä hän innostui dynaamisemmasta astangajoogasta niin, että harrastuksesta aiheutui reisi- ja polvivammoja. Oli pakko pitää välillä taukoa.

Jooga auttoi ruuhkavuosien aikana

Outi opiskeli ensin Intian kieliä ja kulttuuria, mutta vaihtoi ne psykologin opintoihin. Psykologina saisi varmemmin töitä, hän ajatteli.

Äiti Outista tuli 1990-luvun loppupuolella, kun hän sai miehensä kanssa pojan ja tyttären. Äitiys ja perusarjen pyörittäminen olivat hänelle kuitenkin haastavia. Moneen asiaan yhtäaikainen keskittyminen on hänelle vaikeaa.

”Sitten keksin, miten saisin päivittäisen oman hetkeni. Aloin joogata samaan aikaan kun lapset katsoivat Pikku Kakkosta. Se rauhoitti minua hektisen arjen keskellä.”

Outi oli toiminut psykologina jo pitkään, kun perhe muutti miehen työn vuoksi vuodeksi Kaliforniaan. Kotiäitinä Outille tarjoutui mahdollisuus syventyä joogaan.

”Löysin kirjan terapeuttisesta joogasta ja aloin tehdä kirjan harjoituksia. Sain siitä valtavan kipinän.”

Outi innostui myös ravitsemuksesta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kiehtoi. Hän alkoi pitää ruokablogia ja mieltyi raakaravintoon.

Hänellä on taipumusta keskittyä intohimoisesti eli hyperfokusoida uusiin asioihin. Niin kävi raakaravinnonkin kanssa.

”Hyperfokusointi liittyy adhd:hen siten, että kun tarkkaavaisuus yleensä hajaantuu, ihmisellä on kuitenkin kyky keskittää energia intensiivisesti itseä motivoivaan asiaan. Toisaalta hän saattaa jumiutua johonkin aiheeseen tai tekemiseen”, Outi kuvailee.

Suomeen palattuaan Outi kävi raakaruokakursseja, ja hänen blogistaan tuli hyvin suosittu. Pian häntä pyydettiin kirjoittamaan kirja raakaravinnosta.

Samoihin aikoihin hän löysi flow- ja pranaflow-joogatunnit, joiden ote tuntui uudelta.

”Ne olivat luovia, vapaita harjoituksia. Se sopi minulle, sillä pidän joogaa myös itseilmaisun muotona.”

Ero oli mieletön vapautuminen

Burnout iski yksitoista vuotta sitten. Outin senhetkiset tehtävät psykologina tuntuivat ahdistavilta, eikä hän pystynyt irrottautumaan työstä vapaa-ajalla. Hän ei pystynyt nukkumaan ja sai paljon kehollisia stressioireita.

Seurasi kuukauden sairausloma. Jonkin ajan päästä Outi irtisanoutui ja jäi tyhjän päälle.

Hän alkoi vetää yrittäjänä kokkauskursseja ja työskennellä raakaruokakokkina retriittikeskus Villa Mandalassa Loviisassa.

Myös henkilökohtaisessa elämässä myllersi ja lähes 30 vuotta kestänyt liitto päättyi eroon viitisen vuotta sitten. Se oli Outille käännekohta, mieletön vapautuminen.

”Jännitteinen ilmapiiri on valtava taakka. Eron jälkeen minulla alkoi uusi elämä, uusi sivu kääntyi.”

Outi sanoo, että prosessi kohti muutosta on kuitenkin aina hidas. Se ei tapahdu kivuttomasti. Hän alkoi tietoisesti etsiä uusia asioita elämäänsä.

”Olin tyypillinen eronnut keski-ikäinen nainen, joka alkoi käydä retriiteillä ja kursseilla sekä meditoida. Elvytin vanhoja ystävyyssuhteita.”

Kuormittaviakin vaiheita uudessa tilanteessa tuli. Outin tytär sairastui ja hänen äitinsä muistisairaus paheni. Outi alkoi voida uudelleen huonosti.

”Tunsin valtavaa epäonnistumista, aistiyliherkkyysoireet palasivat, nukkumaanmeno ahdisti ja elämä alkoi tuntua ilottomalta sinnittelyltä. Mietin, että taasko olen tässä pisteessä kaikesta itseni kanssa työskentelystä huolimatta.”

Vaikeimpina päivinä jooga auttoi.

”Tiesin, että joka päivä minulla olisi se tuttu joogatunti ja siellä ystävät odottamassa. Joogasalille oli aina ihanaa mennä, vaikka olisin ollut miten ahdistunut ja väsynyt.”

Outi ei kaihda kertoa niistäkin valinnoistaan, jotka jälkikäteen ajateltuna eivät olleet kovin onnistuneita. Kaikesta oppii.

Outi luopui raakaravinnosta ayurvedisen lääkärin suosituksesta ja huomattuaan itsekin, ettei tullut sillä toimeen. Ruokavalion vaihduttua hänen vatsavaivansa katosivat.

”En enää palellut jatkuvasti, ja energiaa tuli valtavasti lisää.”

Fanaattisesti noudatetun terveellisen ruokavalion ja syömishäiriön raja voi olla liukuva. Outin mukaan hänen tapauksessaan se meni häiriön puolelle.

Kontakti omaa naiseuteen eheytti

Vähän eronsa jälkeen Outi oli jälleen kerran lähdössä retriittiin, kun hänen hyvä ystävänsä puuttui asiaan ja sanoi, että mitä jos menisit retriitin sijasta Tinderiin.

Ja niin Outi teki. Hän alkoi käydä treffeillä ja tanssimassa. Parisuhdetta hän ei halunnut.

”Päätin ottaa ilon irti. Se oli hyvin korjaava kokemus minulle naisena. Minua ei ollut huomioitu naisena kymmeneen vuoteen.”

Sen jälkeen hän tuntee heränneensä eloon.

”Vanhoista valokuvista minut kyllä tunnistaa, mutta energia on aivan erilainen. Sisäinen muutos näkyy ulospäin.”

Vahvistuminen omassa itsessä ja kontakti omaan naiseuteen ovat tuoneet lisää itsevarmuutta ja luottamusta.

”Olin unohtanut, että olenkin oikeasti aika iloinen, kupliva ja hassutteleva ihminen. Äitini nopeasti edennyt muistisairaus konkretisoi sen, että on elettävä tässä ja nyt. Sekin auttoi vapautumaan.”

Mindfulness- ja itsemyötätuntokoulutukset ovat vahvistaneet henkistä hyvinvointia. Sinut itsensä kanssa oleminen ja kehollisuus ovat nyt suuria kiitollisuuden aiheita Outille.

Keho kaipaa liikettä ja hengitystä. Outi kertoo pääsevänsä kiinni elämänvoimaan ja vitaliteettiin joogaharjoitusta tehdessään.

”Se on vähän kuin rukous tai meditaatio, vaikka ei siltä varmasti aina näytä.”

Yllättäen vastaan tuli myös uusi parisuhde. Tällä hetkellä Outi elää sen huumassa.

”Olen kuin teini, jolla suuret tunteet ovat aivan pinnalla”, hän sanoo ja nauraa.

Joogassa ihminen on kokonaisuus

Outi kävi joitakin vuosia sitten joogaopettajakoulutuksen sekä joogaterapeutin jatkokoulutuksen. Hän haluaa työskennellä kehollisten menetelmien parissa.

”Olen kiinnostunut siitä, mikä saa ihmiset voimaan hyvin. Maailma on tosi vaativa paikka nykyään, kun ärsyketulva on loppumaton. Millaisia hallintakeinoja tähän voisi löytää?”

Omassakin elämässä tämä on Outille hyvin tärkeää. Hän innostuu herkästi, tarttuu uusiin virikkeisiin ja sykkii kiihtyvällä tahdilla. Kunnes kroppa kertoo, että nyt pitää vetää jarrusta.

”Silloin vetäydyn omiin oloihini ja suljen kanavat ulkomaailmaan. Olen oppinut rajaamaan, sanomaan ei ja olemaan tekemättä hyvällä omallatunnolla.”

Joogassa ihminen nähdään kokonaisuutena.

”Jooga opettaa hyväksymään, että elämään kuuluu epämukavuutta ja kärsimystä. Niitä voi oppia sietämään, eikä se tarkoita, että olisi epäonnistunut.”

Vaikeat tilanteet muuttuvat ja menevät aina ohi. Elämä on jatkuvaa muutosta ja kasvua.

”Sen hyväksyminen ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on tuovat helpotusta.”

Outi Pikkuoksa

on psykologi, joogaopettaja ja joogaterapeutti. Outi asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän pitää sekä perusjoogatunteja että jonkin verran joogaterapiaa. Hän työskentelee psykologina pari päivää viikossa ja lisäksi kouluttaa. Outi on tehnyt kirjan Mielijoogaa – Irti huolista, alakulosta ja kielteisistä ajatuksista (Atena 2022).

Kommentoi »