Terve.fi

Yleistietoa osteoporoosista


Mikä osteoporoosi on ja mikä sen aiheuttaa? Lue asiantuntijoidemme laatima artikkeli!

Osteoporoosi on luuston aineenvaihduntasairaus, jolle on ominaista luun määrän väheneminen ja luun kolmiulotteisen rakenteen muutos. Osteoporoosissa luuta hajoaa enemmän kuin sitä muodostuu ja samaan aikaan luun mikrorakenteessa on häiriöitä. Tämä johtaa osteoporoosille ominaiseen luun murtumariskin kasvamiseen. Osteoporoosin aiheuttamat murtumat ovat tyypillisesti selkärangan nikamien luhistumis- eli kompressiomurtumia, lonkka- tai rannemurtumia. Osteoporoosin aiheuttama luun lujuuden vähentyminen lisää murtumariskiä etenkin vanhuusväestössä ja osteoporoosin aiheuttamat murtumat voivat aiheuttaa heille pitkäaikaisia, jopa pysyviä vammoja.

Toinen osteoporoosin riskiryhmä on vaihdevuodet ohittaneet (postmenopausaaliset) naiset, joilla on osteoporoosin riskitekijöitä. Menopaussin jälkeen tapahtuu usein nopeaa luun tiheyden (BMD) alenemista, joten riskitekijöiden kartoitus on tässä vaiheessa suotavaa mahdollisen osteoporoositaipumuksen toteamiseksi. Osteoporoosi voi puhjeta missä iässä tahansa.

Lue osteoporoosin oireista.

Osteoporoosin aiheuttaja

Osteoporoosissa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. Luun lujuutta määrittävät luun mikrorakenne ja -vauriot, mineralisaatioaste ja vaihduntanopeus sekä kollageenin rakenne. Luuta muodostavat jatkuvasti osteoblasti-solut, joiden toimintaa tehostaa kilpirauhasen erittämä kalsitoniini-hormoni. Luuta myös hajotetaan koko ajan ylläpitääksemme elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainoa. Luuta hajottavat osteoklastit ja niiden toimintaa tehostaa lisäkilpirauhasen erittämä hormoni (PHT).

Osteoporoosin esiintymiseen vaikuttaa luun määrän vähenemisen lisäksi yksilön luuston huippumassa. Luusto saavuttaa maksimaalisen mineraalimääränsä tavallisesti n. 30 vuoden iässä, minkä jälkeen alkaa vähittäinen tasainen luukato, joka naisilla kiihtyy vaihdevuosien (menopaussin) jälkeen naissukuhormonin estrogeenin puutoksen seurauksena. Estrogeeni tehostaa osteoblastien toimintaa ja vähentää osteokalstien toimintaa, ja sen puutostila heikentää luun lujuutta.

Luuston huippumassaan vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi kasvuiän riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä riittävä luustoa kuormittava liikunta. Aikuisiällä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ja oikeantyyppinen liikunta hidastavat luun massan vähenemistä ja siten pienentävät osteoporoosin riskiä. Yksilön luuston kulloinenkin tila määräytyy pitkäaikaisten tekijöiden summana.

Tutustu osteoporoosin hoitoon.

D-vitamiinin saantisuositukset

  • 2-74 -vuotiaat, 10 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa
  • yli 74 -vuotiaat, 20 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa

Osteoporoosin esiintyvyyttä lisäävät myös monet tunnetut riskitekijät: suvussa todettu osteoporoosi, varhainen menopaussi, syömishäiriöt, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen liikunta sekä kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet (lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto, keliakia).

Lisääntynyt osteoporoosiriski liittyy myös mm. seuraaviin sairauksiin ja lääkehoitoihin: hypogonadismi, Cushingin syndrooma, insuliinihoitoinen diabetes, nivelreuma, yli 6 kk jatkuva suuriannoksinen kortisonihoito, suuriannoksinen tyroksiinihoito sekä hepariinihoito.

Osteoporoosin seuranta

Sekä osteoporoosin kehittymistä että osteoporoosin hoidon purevuutta seurataan. Seuranta toteutetaan luuston tiheysmittauksin. Jos ensimmäisessä tiheysmittauksessa todetaan osteopenia, tulee tiheysmittaus toistaa 2-5 vuoden kuluttua. Lääkehoidon tehoa seurataan noin 3 vuoden välein. Jos määräaikaiseksi suunniteltu lääkehoito lopetetaan, DXA-mittaus on aiheellinen 1-2 vuoden kuluttua. Jos lääkehoito on aloitettu nikamamurtuman perusteella, eikä tiheysmittaukseen ole mahdollisuutta, seuranta voidaan toteuttaa röntgenkuvauksin. Seuranta toteutetaan yleisimmin perusterveydenhuollossa.

Osteoporoosin periytyvyys

Taipumus osteoporoosin on myös jonkin verran perinnöllinen.

Osteoporoosin yleisyys

Osteoporoosi on yleinen luuston aineenvaihdunnan sairaus. Suomessa todetaan vuosittain arviolta 30 000-40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Murtumista on yli 7 000 lonkkamurtumia, joista kolme neljäsosaa tapahtuu naisille. Osteoporoosi on yleisempää naisilla kuin miehillä. Arvioiden mukaan nainen menettää elämänsä aikana 50 prosenttia hohkaluuaineksestaan ja putkiluuaineksestaan 30 prosenttia. Miehillä vastaavat luvut ovat 30% ja 20%.

Lue lisäksi osteoporoosin hoidosta.

Osteoporoosin ennuste

Osteoporoosi on hitaasti etenevä tauti. Osteoporoosin aiheuttamat luunmurtumat voivat olla etenkin vanhoilla ihmisillä pitkäänkin invalidisoivia ja niiden vaikutus elämän laatuun ja terveydentilaan on merkittävä. Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla ja tupakointi lisää lonkkamurtuman vaaraa jopa 50 prosenttia. Tupakointi voi myös heikentää kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta. Säännöllinen seuranta, lääkkeettömien hoitojen noudattaminen ja sopiva lääkehoito parantavat osteoporoosin ennustetta.

Lähteet:

Andersson S & Välimäki M. Miehen osteoporoosi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 125(10):1109-16. Kustannus Oy Duodecim 2009.

Koski A-M. Curshingin oireyhtymä. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Koski A-M. Osteoporoosi. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Matikainen N. Osteoporoosi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 132(11):1051-8. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Mustajoki P. Tietoa potilaalle: Osteoporoosi (luukato). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Osteoporoosi: Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017.

Ruskoaho H ym. (toim.). Farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Välimäki M ym. (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009.

ICD-10:

M80 Luukato ja patologinen murtuma

M80.0 Postmenopausaalinen luukato ja patologinen murtuma

M80.4# Lääkeaineen aiheuttama luukato ja patologinen murtuma

M80.0 Muu luukato ja patologinen murtuma

M80.9 Määrittämätön luukato ja patologinen murtuma

M81 Luukato ilman patologista murtumaa

M81.0 Postmenopausaalinen luukato

M81.5 Idiopaattinen luukato

M81.8 Muu luukato

M81.9 Määrittämätön luukato

M82 Muualla luokitettuihin sairauksiin liittyvä luukato

Julkaistu: 5.4.2018