Voi hyvin

"Onneksi olen hengissä"


Virpi Vihervuoren Crohnin tauti parani ruokavaliolla.
Kuvat Timo Pyykkö

Tavallisena tiistai-iltana Virpi ­Vihervuori laittoi lapsille ruokaa. Yhtäkkiä vatsaa kouristi niin, että oli taivuttava kaksin kerroin. Vatsa meni sekaisin, ja vessanpönttö värjäytyi ­punaiseksi. Töissä oli ollut lounaaksi linssikeittoa, johtuiko väri siitä? Se ei ollut linssikeittoa vaan verta. Kun vuoto ei tyrehtynyt, Virpin mies ajoi vaimonsa lääkäriin. Siellä Virpiä pyydettiin palaamaan aamulla tähystettäväksi.    

– Oloni oli heikko, ja pyysin saada ­levätä tutkimuspöydällä. Lääkäriä alkoi epäilyttää vointini, ja hän sanoi soittavansa ­ambulanssin. Soitin kuitenkin ­miehelleni ja pyysin, että hän vie minut sairaalaan.

Kun Virpi odotti miestä ja yöpuvuissaan takapenkillä istuvia lapsia, taju meinasi lähteä. Virpi oli kärsinyt vatsavaivoista läpi ­aikuisiän ja käyttänyt kymmenen vuotta vatsahappolääkettä närästykseen. Vatsa oli tähystetty kahdesti. Nyt maha oli ­ollut löysällä kuukausia. Kova kipu oli uutta.

Lääkitys helpotti oloa

Sairaalassa Virpi pääsi tiputukseen. Kolme päivää hän tuijotti vessan lattialistaa. Mielessä pyöri yksi asia: kuolenko tähän? Verenvuodon lakattua ­Virpin suolisto tähystettiin.  

– Kun kuulin, että minulla on Crohnin tauti, kysyin, kuolenko siihen. Kun ­lääkäri vastasi kieltävästi, sanoin, että jes, hyvä uutinen. Miten niin hyvä uutinen, lääkäri ihmetteli.

Virpi jäi kahden viikon sairauslomalle. Ensin otettiin käyttöön suoliston pinnallista tulehdusta hoitava lääkitys, sen jälkeen neljän kuukauden kortisonilääkitys.

– Uskoin olevani pian kunnossa. Väsymystä ja löysää vatsaa lukuun ottamatta en tuntenut olevani sairas.

Toisen kuurin jälkeen ­tulehdusarvot ­alkoivat laskea. Kuurin loputtua ne ­kohosivat, ja lääkäri halusi aloittaa ­solunsalpaajalääkityksen. Virpi murehti sivuvaikutuksia mutta suostui.

Ruokavalio auttoi

Netissä luki, että sairautta voisi hoitaa ­ruoalla. Virpi päätti kokeilla. Hän soitti lääkärille aikovansa jättää solunsalpaajat. Lääkäri kielsi.

– Aloin itkeä. Tunnin päästä hän ­soitti kysyttyään kollegansa mielipidettä. Jos ­laboratoriotulokset olisivat kolmen kuukauden päästä kunnossa, voisin jatkaa ­ilman solunsalpaajia.   

Virpi jätti pois viljat, lisäaineet, maitotuotteet, kahvin, teen ja perunan. Kolmen kuukauden päästä ­tulehdusarvot olivat laskeneet ja hemoglobiini noussut.

– Lääkäri ei uskonut, että tämä johtui ruokavaliosta vaan totesi, että sairaudessani lienee meneillään hyvä vaihe.

Pikkuhiljaa Virpi alkoi palauttaa ruokavalioonsa hapanmaitotuotteita ja joitain gluteenittomia viljoja. Nyt hän syö ­luomu- ja lähiruokaa: kananmunia, pellavarouhetta, siemeniä, oliiviöljyä, kasviksia ja juureksia sekä lihaa, kanaa ja kalaa.

– Joskus kaipaan maitolasillista ja ruisleipää. Yksi viipale harvoin syötynä ei haittaa, mutta en halua palata vanhoihin tottumuksiin, kun voin hyvin.

Neljän kuukauden välein mitattavat arvot ovat pysyneet hyvinä. Katkonaiset yöunet ovat loppuneet.

Stressi sai jäädä

Stressi ja suorittaminen saivat ­jäädä. Kiireinen markkinointityö vaihtui luovaan alaan. Sairastuminen ­opetti ­arvostamaan terveyttä ja hyvinvointia.

– Ymmärsin, että elämä voi päättyä milloin tahansa. Olin luonut paineita itselleni ja yrittänyt olla täydellinen. Urheilin, tein töitä, suoritin ja tunsin riittämättömyyttä. Minun piti sairastua, jotta opin kuuntelemaan itseäni. Olen kiitollinen siitä, että olen hengissä. ♥

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 04/2015

Julkaistu: 17.6.2015