Kalenteri täynnä menoja ja koti täynnä tavaraa – onko elämässäsi liikaa kaikkea? Yksinkertaistaminen auttaa ottamaan elämän haltuun

Maailma on täynnä tavaraa, tekemistä ja kaikenlaista mielenkiintoista. Moni kotikin pursuaa tavaraa, ja kaupoista saa lisää pelkällä napin painalluksella. Kalenteri on tukossa, puhelin soi, ja kiire kalvaa sisuksia.

Kun herätyskello soi arkiaamuna, tekee mieli vain kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista.

Kuulostaako tutulta? Arjen rumbaa, suorittajan sambaa. Kaikkea on liikaa. Puhutaan oravanpyörästä ja ”kaikki minulle heti tässä ja nyt” -syndroomasta. Tuttua on myös monen asian tekeminen yhtä aikaa.

Pelkäämme jäävämme jostain paitsi, jos emme ole koko ajan kaikkien kanssa ja paahda täysillä aamusta iltaan. Haluamme seurata aikaa ja hankkia viimeisen muodin mukaiset vempaimet.

Ihminen on laumaeläin ja aikansa lapsi. Imemme itseemme jo varhain tehokkuutta palvovan ja kuluttamista korostavan elämäntavan, joka on täynnä tavaraa, palveluja ja mahdollisuuksia.

Kiireinen ja monipuuhainen elämäntapa tarttuu kuin tauti, jos ihminen ei itse havahdu siihen, että toisinkin saa elää – jos haluaa. Internet ja media vielä lisäävät kierroksia, sillä haluamme saada ja tehdä kaikkea sitä, mitä muutkin.

Ei ole ihme, että moni väsyy, uupuu ja alkaa haaveilla yksinkertaisemmasta elämästä ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Mikä avuksi?

Muutama vuosi sitten muutosvalmentaja, kirjailija Maaretta Tukiainen havahtui omakotitalon remontin yhteydessä kotinsa tavarapaljouteen. Hänen oli remontin laajuuden vuoksi väliaikaisesti muutettava toiseen asuntoon, luovuttava osasta tavaroista ja vietävä loput säilytykseen.

Samalla Tukiainen havahtui pohtimaan elämäänsä laajemminkin. Tavaran lisäksi myös ideoita, tekemisiä, menemisiä ja kaikkea kivaa oli helposti liikaa. Niin syntyivät kirja Tärkeintä tänään – Näin saat vähemmällä enemmän ja yhdessä Sonja Eidin kanssa työkirja Tänään.

– Elämäni on edelleen runsasta, ja innostun helposti uusista ideoista. Mieli houkuttelee sinne ja tänne juuri silloin, kun haluan keskittyä uuden kirjan tekemiseen, Tukiainen kertoo.

Tukiainen joutui pakottamaan itsensä työhön, jonka oli päättänyt tehdä.

– Tämän takia innostuin miettimään työkaluja ajan- ja elämänhallinnan helpottamiseksi.

Menetelmä on kolmivaiheinen. Ensin Tukiainen halusi tunnistaa, mikä oli hänelle tärkeää ja merkityksellistä, ja saada kokonaiskuvan elämästään. Sen jälkeen hän mietti, mitä haluaisi sen olevan tästä eteenpäin.

Kaikkea ei voi saada, on tehtävä valintoja. Se pätee niin tavaraan, tekemisiin kuin ihmisiinkin.

– Arjessa on hirveän paljon asioita, ihmisiä ja velvollisuuksia. Saadakseni kokonaiskuvan elämästäni jaoin arjen neljään osa-alueeseen: työ, koti, ihmissuhteet ja vapaa-aika. Se helpotti kokonaisuuden hahmottamista.

Sen jälkeen Tukiainen suuntasi huomionsa tuleviin kolmeen kuukauteen ja sitten tulevaan viikkoon. Hän alkoi järjestellä toimintaansa niin, että ajankäyttö ja tekeminen vastasivat sitä, mikä hänestä on tärkeintä.

Joka aamu Tukiainen keskittyy alkavaan päivään ja kysyy itseltään, mikä on juuri tänä päivänä tärkeintä ja miten hän voi viedä elämää haluamaansa suuntaan.

Sitten hän kirjaa muistiin tärkeimmän asian ja tekee ainakin sen.

Tyhjä tila on tärkeää. Kun sitä on elämässä tarpeeksi, ihminen hahmottaa itsensä, tarpeensa ja rajansa selkeämmin.

Näin käy varsinkin, jos on taipumusta läheisriippuvuuteen tai johonkin muuhun riippuvuuteen. Näissä tapauksissa on vaikea ymmärtää, kuka itse on ilman niitä ihmisiä, asioita tai tavaroita, joihin on identiteettinsä sitonut.

Tarvitsemme tyhjää tilaa kotona, kalenterissa ja siellä, missä sitten olemmekin.

– Kaipaamme sitä, ettei meillä ole koko ajan tehtävälista takaraivossa, vaan että voimme myös olla hiljaa ja rauhassa, mietiskellä elämää. Myös palautumiselle on hyvä raivata joka päivä riittävästi aikaa, Maaretta Tukiainen muistuttaa.

Tukiainen kertoo oman elämänsä muuttuneen aiempaa yksinkertaisemmaksi ja helpommaksi myös sen jälkeen, kun hän oivalsi, miten paljon hän voi ottaa itse vastuuta omien tarpeidensa tyydyttämisestä, eikä odota sitä muilta.

Kärsimys väheni, selkeyttä ja yksinkertaisuutta tuli lisää.

Arjen yksinkertaistamista ja keventämistä ovat pohtineet myös hyvinvointivalmentaja Essi Määttä ja teollisuuden esimiestehtävissä työskentelevä Kimmo Määttä.

Pariskunnalta ilmestyi viime kesänä teos Arjen Lean, säästä aikaa, rahaa ja hermoja. Taustalta löytyy lapsiperhearkea elävän parin tarve luoda arkea helpottavia keinoja hallita aikaa, tekemisiä ja tavaroita, joilla oli taipumus joutua hukkaan arjen pyörityksessä.

Lean on englantia ja tarkoittaa helppoutta ja keveyttä. Se on alun perin työelämän tarpeisiin kehitetty menetelmä, jonka perusajatuksena ovat jatkuva virtaus, hukan ja häiriöiden minimoiminen ja prosessien jatkuva parantaminen.

Kirja tarjoaa työkaluja, joiden avulla saa elämään lisää hyvää oloa, merkityksellisyyttä ja onnellisuutta. Se onnistuu karsimalla tarpeettomia ja vähemmän tärkeitä asioita ja keskittymällä niihin, joihin voi oikeasti vaikuttaa.

Määtät pitävät tärkeänä juurisyiden analysoimista. Ympäröivän kulttuurin vaikutuksen lisäksi löytyy usein henkilökohtaisia syitä siihen, että ihminen täyttää elämänsä tavaroilla, tekemisellä ja ihmissuhteilla.

Essi Määttä koki kuusi vuotta sitten uupumuksen. Hän löysi jatkuvan kiireen ja täyden kalenterin taustalta omakohtaisia syitä.

– Halusin jatkuvasti miellyttää muita. Sain rakkautta ja hyväksyntää suorittamalla ja olemalla kiireinen.

Myös monen muun ihmisen kiireen taustalla voi olla tarve pakoilla epämiellyttäviä tunteita.

– Silloin ei auta muu kuin pysähtyminen ja kipeiden asioiden kohtaaminen. Siihen voi mennä vuosia, mutta se kannattaa, Essi Määttä sanoo.

Koko elämää ei kannata muuttaa kertarysäyksellä vaan edetä pienin askelin. Elämän keventäminen ja pelkistäminen on jatkuva prosessi.

Määttien mukaan elämäntilanteet, toiveet ja tarpeet muuttuvat, ja sen takia elämänlaadun parantaminen on jatkuvaa karsimista ja valintojen tekemistä. Se on tapa elää.

– Jatkuva parantaminen merkitsee jatkuvaa yksinkertaistamista ja parantamista niin, että perhearki on helpompaa. Ei enempää ja suurempaa vaan sujuvampaa ja helpompaa, Essi Määttä sanoo.

Joskus on vaikea huomata, mistä eri tekijöistä arjen monimutkaisuus, kuormitus ja kiire syntyvät. Aina ei ole helppoa vastata kysymykseen, mikä on tärkeää ja mitä todella tarvitsee.

Kimmo Määttä kertoo yhdestä leikkisästä keinosta selvittää asiaa.

– Kuvittele, että otsassasi on herätessäsi kamera, jonka laitat heti aamulla päälle ja sammutat, kun seuraavan kerran laitat pään tyynyyn illalla. Katso seuraavana päivänä pikakelauksena, mitä kaikkea teit edellisenä päivänä. Oliko kaikesta itsellesi oikeasti hyötyä tai iloa? Oliko joukossa huonoja valintoja?

Kun teet harjoitusta, ole rehellinen itsellesi. Huomioi kaikki tekemisesi, myös somessa roikkuminen ja television äärellä notkuminen. Näin havaitset, mihin aikasi oikeasti menee ja voit tarpeen vaatiessa muuttaa toimintatapojasi.

Sama pätee tavaroihin. Joskus on hyvä käydä koko koti läpi kaappi, laatikko ja huone kerrallaan.

Kysy itseltäsi: Tarvitsenko tätä tavaraa enää? Tuottaako se minulle vielä iloa?

Turhat tavarat voi sitten antaa pois, viedä kierrätykseen tai myydä kirpputorilla. Loput voi lajitella ja luovuttaa jätehuollon käsiin.

Myös Maaretta Tukiainen uskoo pienien askeleiden ottamiseen. Tällainen orgaaninen kasvu tarkoittaa pieniä muutoksia ja jatkuvaa tietoisena pysyttelemistä.

– On paljon helpompi lähteä matkimaan jotain toista tai uskoa jonkun gurun oppeihin kuin pysähtyä kuulostelemaan, millainen juuri minä olen, mistä unelmoin ja mitä kulloinkin tarvitsen, ja alkaa muovata elämäänsä sen mukaan. Olemme kaikki erilaisia.

Hän myös muistuttaa, että eri ihmisillä on erilaiset tarpeet ja toiveet eri elämänvaiheissa. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Sen takia ei ole mitään hokkuspokkusmenetelmää arjen yksinkertaistamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi.

On paradoksi, että luopuessaan saa ja että vähemmän on enemmän. Tukiainen kertoo elämänsä parantuneen merkittävästi sen jälkeen, kun hän alkoi kiinnittää huomiota elämän pelkistämiseen ja tyhjän tilan merkitykseen.

– Sen jälkeen kun vähensin asioita, joihin laitan energiaa ja joille annan huomiota, on kaikesta siitä, mitä valitsen, mitä teen ja mihin keskityn, tullut aiempaa laadukkaampaa. Tunnen saaneeni sitä kautta enemmän merkitystä elämääni.

Nykyisin Tukiaisen arki on yksinkertaista. Hän tekee töitä enimmäkseen kotona, käy pari kertaa päivässä koiran kanssa lenkillä ja katsoo illalla televisiota.

– Kun en anna sisäisten tai ulkoisten impulssien häiritä itseäni, työ etenee joka päivä. Minulla on aikaa palautua ja nauttia elämästä, tavata ystäviä ja viettää aikaa perheen kanssa.

Essi Määttä puolestaan perusti jo nuorena yrityksen, jossa oli 20 työntekijää. Hän oli aina töissä, eikä perheelle ja harrastuksille jäänyt aikaa. Uupumisesta toivuttuaan hän on työskennellyt yksinyrittäjänä, mikä sopii hänelle paremmin.

– Ennen uupumista elämässäni oli niin paljon kaikkea, etten nauttinut enää asioista. Kun vähensin työn tekemistä, olen pystynyt nauttimaan enemmän ja keskittymään asioihin, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä, hän sanoo.

Määttien kotona on selkeät arkirutiinit ja selkeä työnjako. Kumpikin esimerkiksi vastaa vuoron perään kahden viikon jakson kerrallaan perheen ruokahuollosta. Silloin toisella on enemmän vapaa-aikaa.

– Arki virtaa ja soljuu, eikä mitään ole liikaa. Nyt jää aikaa joogalle, lukemiselle ja luonnossa liikkumiselle.

Tämä on sinunkin loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Millaista elämää sinä haluat tästä eteenpäin elää?