Voi hyvin

Olemme usein vain näennäisesti vuorovaikutuksessa, psykologi sanoo – Osaatko kohdata toiset aidosti?

Olemme usein vain näennäisesti vuorovaikutuksessa, psykologi sanoo – Osaatko kohdata toiset aidosti?
Koemme parhaimmat ja pahimmat hetkemme toisten ihmisten kanssa. Mikä saa kohtaamisen onnistumaan, ja miksi se epäonnistuu? Tässä taidossa voi kehittyä.
Julkaistu: 16.4.2020

Mistä johtuu, että jonkun ihmisen kanssa kanssakäyminen sujuu kuin tanssi? Ja toisen seurassa tuntuu kuin yrittäisi pysyä pystyssä pomppulinnassa. Jokainen askel horjuu.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin aidossa vuorovaikutuksessa oleminen, sanoo psykologi Minna Martin ja tarkentaa:

– Aitous tarkoittaa sitä, että voit olla toisen kanssa läsnä kaikkine tunteinesi. Siedät myös sen, että toinen ilmaisee omia tunteitaan etkä hätäänny niistä. Epäaitous ilmenee esimerkiksi niin, että pyrit miellyttämään tai myötäilemään.

Suomalaisessa kulttuurissa eletään Martinin mukaan melko etäännyttävissä ihmissuhteissa. Vuorovaikutus on asiallisen kuivaa ja tunneilmaisu vähäistä. Kanssakäymisestä voisi kuitenkin saada paljon enemmänkin irti.

Martin avaa ihmissuhteiden ja kohtaamisten koukeroita uuden työkalun avulla. Tuo väline on nimeltään mielentäminen.

Se tarkoittaa kykyä olla selvillä omista ja toisen mielentiloista. Sana on psykiatri Matti Keinäsen suomennos englannin kielen termistä mentalization (mentalisaatio), jota taas on käytetty pitkään kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa.

Mielentäminen on moniulotteinen taito, ja sitä voi Minna Martinin mukaan pitää yhtenä ihmismielen hienovaraisimmista mekanismeista.

– Ensinnäkin olet perillä omista ajatuksistasi, tunteistasi ja kehosi reaktioista. Samalla aistit sen, mitä toisen mielessä liikkuu. Mielentäminen on kykyä pitää yllä tasapainoa sekä itsen että toisen välillä.

Kun siis kohtaamme, tilanteessa on mukana paljon muutakin kuin sanoja, ajatuksia ja eleitä. Tunteet, uskomukset ja menneisyyden kokemukset vaikuttavat ilmapiiriin. Vanhat reaktiomallit saattavat aktivoitua huomaamatta.

– Olemme usein vain näennäisesti vuorovaikutuksessa. Heijastamme omia vahvoja mielikuvia ja tulkintoja toiseen ihmiseen. Toistamme tuttuja kuvioita rutiininomaisesti, Martin analysoi.

Mielentäminen tulee hyvin esille lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa. Äiti tai isä osaa parhaimmillaan aistia ja tulkita, mitä lapsen mielessä liikkuu. Viisas vanhempi virittäytyy tietoisesti jälkikasvunsa taajuudelle. Hän huomaa asioita, vaikka toinen ei sanoisi mitään.

Aikuisten kesken mielentämistaidot hiipuvat helposti. Puhumme toisen päälle. Emme jaksa kuunnella lausetta loppuun. Tai vetäydymme. Jurotamme sanomatta sanaakaan. Voimme myös ajaa omaa asiaamme jääräpäisesti. Tyrkytämme neuvoja ja mielipiteitä.

Tämä piirre kärjistyy helposti some-maailmassa. Kun emme näe ilmeitä ja eleitä, emmekä tunne toisia kuin ehkä etäisesti, alamme herkästi reagoida omien kuvitelmien tai tunnereaktioiden pohjalta.

– Somessa ihmiset tekevät voimakkaita tulkintoja toisistaan ikään kuin omat luulot olisivat todellista tietoa siitä, millainen toinen on, Martin sanoo.

Hän näkee uusissa vuorovaikutuksen kanavissa tietenkin myös paljon hyvää. Vaihdamme kuulumisia, löydämme vertaisryhmiä ja uusia ystäviä.

Facebookissa tai Instagramissa ei kuitenkaan koskaan tavoiteta aidosti ravitsevaa ja elävää vuorovaikutusta. Ihmisellä voi olla 1 500 kaveria tai hulppeat 80 000 seuraajaa mutta syviä ihmissuhteita yleensä pari kolme, Martin arvioi.

Mielentäminen on siis ikään kuin radion volyyminappi. Sitä pitäisi osata säätää herkästi tilanteen ja tunnelman mukaan. Ei mikään helppo tehtävä. Onneksi tätä kykyä voi harjoitella ja oppia.

– Aito yhteys toisiin on parasta elämässä. Elossa olemisen kokemus syntyy siitä, kun tulet nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olet. Meillä kaikilla on valtava kaipuu tähän.

Hänen mukaansa aito kohtaaminen, tuo maaginen hetki, voittaa helposti eksoottiset matkat ja kalliit ostokset. Ja mikä parasta, se on kaikkien ulottuvilla. Ja vielä ilmaiseksi.

– Se on sitä parasta hengen ravintoa, mitä voimme saada ja antaa toisillemme.

Aidon vuorovaikutuksen puute heijastuu sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Hermostumme ja uuvumme.

Kun kanssakäyminen toimii, jaksamme yllättävän paljon. Olemme energisiä ja iloisia. Martinin mukaan meitä ei siis esimerkiksi töissä stressaakaan liiallinen työmäärä vaan huonosti toimivat ihmissuhteet.

– Henkinen ilmapiiri vaikuttaa suuresti. Tarvitsemme ihmisinä perusturvallisen tunteen niin töissä kuin kotona. Että saamme olla keskeneräisiä ja tehdä myös virheitä.

Yhteiset keskustelut sujuvat helposti myös liikkeellä ollessa.

Mikä sakkauttaa aidon vuorovaikutuksen? Minna Martinin mukaan näissä tilanteissa ”mentalisaatiokyky pätkii”. Hermostumme, loukkaannumme ja tunne kaappaa vallan. Tärkein taito onkin rauhoittuminen.

– Kun kykenet rauhoittamaan sisäistä lastasi, saat kierrokset laskemaan. Se tarkoittaa, että sinulla on mielentävä suhde itseesi. Osaat myös erottaa realiteetit ajatuksissasi vellovien uhkakuvien takaa.

Jos ihminen on hyvin avuton omien tunteidensa kanssa, se voi näkyä ihmissuhteiden katkeamisina. Pannaan välit poikki tai vetäydytään, kun kanssakäyminen tuottaa liian tukalia tai tuskaisia olotiloja.

Martin suosittelee tyyntymistaidon hiomiseen kehollisia harjoituksia. Juuri itselle sopivia rauhoittumisen rutiineja voi treenata.

Yksi helppo konsti on esimerkiksi juurtumisharjoitus. Ensin taitoa opiskellaan kaikessa rauhassa kotona. Istutaan tuolilla tukevasti ja hengitetään rauhallisesti. Sitten puretaan jännityksiä kehonosa kerrallaan. Käydään läpi hartiat, kasvot ja leuat. Parasta menetelmässä on, että sen voi viedä vaativiin kohtaamisiin.

– Voit ajatella, että tuoli, jolla istut tai lattia, jolla seisot ovat aina puolellasi kuin hyvä ystävä tai turvallisen vanhemman syli. Ne kannattelevat sinua, Martin opastaa.

Jos vuorovaikutus epäonnistuu, tärkeintä on ensin pysähtyä ja tunnistaa tapahtunut. Miten ihmeessä tämä nyt näin meni? Ei siis yritetä unohtaa eikä lakaista asiaa maton alle.

Martin kannustaa kiinnostumaan siitä, mitä meissä on kulloinkin meneillään.

– Emme voi mitenkään olla tietoisia ja mielentäviä koko ajan, mutta jos olisimme sitä ainakin osan ajasta, ihmissuhteet paranisivat varmasti.

Seuraava askel otetaan taaksepäin eli palataan menneeseen. Sekään ei ole meille kiireisille nykyihmisille luontaista. Sanomme helposti, ettei vanhoja asioita kannata kaivella, mitäs pienistä ja mennään vain reippaasti eteenpäin.

– Tilanteeseen voi palata viikkojenkin jälkeen. Sanot, että asia jäi vaivaamaan, toisen sanat tuntuivat hämmentäviltä tai loukkasivat. Nostat siis kissan pöydälle, Minna Martin neuvoo.

Tämä takaisin palaamisen tekniikka on muuttanut hänen omaa perhe-elämäänsä. Martin otti taannoin isoveljensä kanssa esille vuosia sitten sattuneen tilanteen, josta hän oli pahoittanut mielensä.

– Silloin aikanaan en jotenkin pystynyt, häkellyin ja isoveli oli minulle auktoriteetti. Nyt uskalsin puhua. Peli ei ole siis koskaan menetetty.

Mielentämistä on myös se, että huomaa itse käyttäytyneensä huonosti. Kun on rauhoittunut, osaa pyytää anteeksi. Sekin saa tapahtua viiveellä. Ei ole kiire mihinkään.

Toinen tärkeä taito rauhoittumisen rinnalla on kyky kuunnella ja olla utelias. Jos ystävä kertoo murheistaan, alamme helposti tuputtaa neuvojamme ikään kuin asia pitäisi ratkaista mahdollisimman nopeasti.

– Luulemme tietävämme, vaikka emme tiedä. Esitä sen sijaan kysymyksiä, kuuntele ja ihmettele. Vältä yksiviivaisia ja suoria johtopäätöksiä, Martin opastaa.

Hymyileminen luo usein tavatessa helposti lähestyttävän kuvan.

Joskus kohtaamiset voivat olla hyvinkin yllättäviä ja erikoisia. Tässä yksi esimerkki. Ystäväporukka tapaa, mutta yksi heistä, sanotaan häntä vaikka Liisaksi, kertoo vuolaasti elämästään ja ajatuksistaan. Muille ei jää suun vuoroa. Mistä toisten ”jyrääminen” Martinin mielestä kertoo?

– Tämä on aika tyypillinen tilanne. Yksi henkilö ottaa itselleen paljon tilaa ryhmässä. Hän ei huomaa eikä lue toisten sanatonta viestintää: kyllästyneitä katseita tai vaivihkaisia huokauksia.

Kyseisen ystävän mielentämisen kyky pätkii siis pahemman kerran. Tällaisessa tilanteessa muille tulee usein voimakas tarve puhua päälle, sivuuttaa tarinatulva tai jopa vältellä Liisan tavoin käyttäytyvää.

Martinin mukaan nämä keinot yleensä vain pahentavat tilannetta, sillä vuolaasti puhuva etsii epätoivoisesti kontaktia.Liisan tunnetila kannattaisi sivuuttamisen sijaan empaattisesti tunnistaa ja heijastaa takaisin.

– Voisit sanoa esimerkiksi, että oletpa sinä kiihdyksissäsi. Kokemus on ollut varmaan todella rankka sinulle. Liisa tulisi siis aidosti nähdyksi ja kuulluksi. Jo se rauhoittaa.

Entä jos itse huomaa käyttäytyvänsä Liisan tavoin? Myöhemmin nolottaa.

– Jos on valtava tarve puhua, kannattaa valita avautumiselle oikea areena, Martin neuvoo.

Hän kannustaa puimaan asioita kahden kesken hyvän ystävän kanssa. Tässäkin suhteessa pätee tasapainon laki. Muistetaan kuunnella ja tukea sitten, kun toisella on tarve purkautua.

– Rajojen pitäminen on myös tärkeää, etteivät toisen vahvat tunteet tartu meihin holtittomasti. Tarvitaan siis sekä empatiaa että erillisyyttä.

Erillisyys on Martinin mukaan tärkeä mielentämisen taito. Otetaan siis askel taaksepäin toisen tunnekuohusta. Noin voi kokea, mutta maailma ei kaadu tähän.

Vuorovaikutuksen taidot periytyvät lapsuudesta. Mielentämiskyky kehittyy turvallisissa kasvuolosuhteissa, jossa lasta kuullaan ja hänet nähdään. Toiset taas kokevat lapsuudessa enemmän vastoinkäymisiä, turvattomuutta ja vaikeita, jopa sietämättömiä tilanteita.

– He ovat saattaneet jäädä omaan varaansa tunteittensa ja tarpeittensa kanssa. Tällöin mielentämiskyky ei pääse kehittymään ja elämästä muodostuu ikään kuin selviytymistaistelu kaaoksesta toiseen, Minna Martin sanoo.

Mielentämiskyvyn puutteet näkyvät impulsiivisuutena ja tunteiden ailahteluna. Ne tulevat esiin tunnekylmyytenä ja kyvyttömyytenä asettua toisen ihmisen asemaan.

Nuori tarvitsee pitkään apua rauhoittumisessa ja tunteiden käsittelyssä. Martinin mukaan vasta parikymppisenä omat siivet alkavat kantaa.

Vuorovaikutus perheissä voi antaa tilanteesta myös virheellisen kuvan. Martin kertoo esimerkin, jossa vanhemmat ja lapset puhuvat vilkkaasti illallispöydässä. Näyttää siis hyvältä mielentämisen kannalta.

– Totuus voi kuitenkin olla se, että kukaan ei ole läsnä. Jokainen puhuu vuorollaan monologiaan, mutta kukaan ei kuuntele. Kaikki jäävät valitettavasti vaille aitoa kohtaamista.

Sosiaalinen media luo usein ennakkoluuloja toisista ihmisistä.

Suurimmat vuorovaikutuksen haasteet näkyvät lähimmissä ja tärkeimmissä ihmissuhteissa. Pahimmat pettymykset ja hienoimmat onnistumiset koetaan siis parisuhteissa, vanhempien ja lasten kesken sekä työkavereiden kanssa.

– Vietämme päivittäin paljon aikaa näissä suhteissa. Koemme niissä voimakkaimmat tunteemme ja niihin liittyvät tarpeemme. Silloin ajetaan myös herkemmin karille ja tulee väärinymmärryksiä, Martin sanoo.

Mitä sitten, jos kuppi menee kerta kaikkiaan nurin? Puhutaanko suu puhtaaksi?

– Ratkaisevinta on, miten tunteen pohjalta käyttäytyy. Olisi opittava jarruttamaan sopivasti ja ottamaan myös toinen huomioon, Minna Martin vastaa.

Työelämässä etenevät monesti puheliaat ja sosiaalisesti vilkkaat.

– Heillä saattaa kuitenkin olla hieman ontuvat tunnesäätelyn kyvyt. Sen sijaan tarvittaisiin mielentämistaitoja, halua kuunnella ja tehdä tarkkoja huomioita toisista. Näitä kykyjä on usein ihmisillä, jotka ovatkin enemmän introvertteja, Martin arvioi.

Hän törmäsi itse töissä tilanteeseen, jossa kollega alleviivasi ”ammatillisuutta”. Martinille tuo tarkoitti sitä, että tunteet siivottaisiin tilanteesta pois. Aidossa vuorovaikutuksessa se on kuitenkin mahdotonta. Ammattilaisillakin on tunteet.

Samantapainen vaatimus on ”asiallisuus”, joka voi olla kylmyyttä ja tylyyttä. Sen taakse saattaa kätkeytyä kyvyttömyys kohdata omia ja toisen tunteita.

Olemme erilaisia temperamenteilta ja persoonallisuuden piirteiltä. Aina näitä ominaisuuksia ei ole helppo hyväksyä edes itsessä saati toisessa. Hyväksymisen kanssa teemme toistuvaa mielentämistyötä.

Tärkein ja pisin ihmissuhde meillä onkin itseemme. Ja itsemme tunnistamiseen tarvitsemme toistemme apua.

Valmiita, täydellisesti mielentäviä ihmisiä meistä ei tule koskaan. Tuo taito on hauras ja herkästi haavoittuva.

– Pyrkimys riittää. Ei tarvitse olla virtuoosi. Meillä on lupa epäonnistua ja yrittää uudelleen, Minna Martin kannustaa.

Millaista on hyvä vuorovaikutus?

Reijo A. Kauppila, valtiotieteiden tohtori ja psykologi:

– Avointa, rehellistä ja johtaa tuloksiin. Siihen kuuluvat ehdottomasti hyvä sosiaalinen kontakti ja luottamus. Luottamuksen luominen vaatii taas hyväksyntää.”

Miksi vuorovaikutus epäonnistuu?

– Itsekkyys on pahimpia vuorovaikutuksen esteitä. Joillakin on vaikeuksia asettua toisen ’aaltopituudelle’.

Miten omia taitoja voisi parantaa?

– Ole rohkea ja kokeile avoimuutta. Siitä saa yleensä myönteistä palautetta, joka kannustaa edelleen. Kiinnostus toista kohtaan parantaa aina kanssakäymistä.

Pysy uteliaana

Mitä enemmän ikää karttuu, sitä herkemmin toistamme tuttuja kanssakäymisen tapoja. Teemme ihmisistä nopeasti valmiita tulkintoja tai asennoidumme jo alkumetreillä pessimistisesti.

Uteliaisuus on yhteydessä luovuuteen, leikkisyyteen ja elinvoimaisuuteen. Kun kohtaat toisen, pyri siis tekemään se avoimin mielen. Mistä hän tänään kertoo? Mitä hän tavoittelee? Millaisia tunteita hänen sanansa sinussa herättävät?

Vaali uteliaisuutta myös itsesi kanssa. Tutki kehosi reaktioita ja ajatuksia, joita kanssakäyminen nostaa pintaan. Hermostutko? Tunnetko perhosten lepattavan vatsanpohjassa? Vai rentoudutko ja huokaat helpotuksesta? Mieti, mihin tuntemukset voisivat liittyä.

Uteliaisuus on ei-tietävä perusasenne, joka tekee elämästä hauskaa ja mielenkiintoista.

Lähde: Matti Keinänen ja Minna Martin: Mieli meissä – Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. Kirjapaja 2019.

Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin

Tunnista vuorovaikutustyylisi

1. Ystävällinen

Olet yhteistyöhaluinen ja empaattinen. Osaat kuunnella ja samaistua toisen asemaan. Pysyt hyvin yhteydessä omiin tunteisiisi ja ilmaiset itseäsi avoimesti. Sosiaalisena ihmisenä nautit seurasta.

2. Ohjaava

Haluat auttaa ja annat mielelläsi muille neuvoja. Huolehdit, että toiset hoitavat tehtävänsä. Olet asiantuntija, joka pyrkii mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Luot ympärillesi turvallisen ilmapiirin.

3. Hallitseva

Pyrit osoittamaan paremmuutta ja etevyyttä. Haluat sanoa viimeisen sanan ja annat toisille tarkkoja ohjeita. Tunnut aina tietävän, miten asiat kuuluu hoitaa. Käsket ja arvostelet muita herkästi.

4. Uhmainen

Kapinoit sääntöjä ja rajoituksia vastaan. Voit olla pilkallinen ja ailahteleva. Et ole kovin hyvin yhteydessä tunteisiisi. Itsekeskeinen tyyli on tyypillinen lapsille ja nuorille.

5. Aggressiivinen

Komentelet ja käskytät muita. Ajaudut helposti konflikteihin ja riitoihin. Naljailet ja huomauttelet. Runnot asiat loppuun välittämättä tunneseikoista.

6. Epävarma

Vetäydyt helposti vuorovaikutuksesta ja väistelet hankalia tilanteita. Pidät ajatukset ja mielipiteet omana tietonasi. Saatat antaa toisten tehdä päätöksiä puolestasi.

7. Alistuva

Aliarvioit omia kykyjäsi ja vähättelet itseäsi. Sinun on vaikea pitää puoliasi sosiaalisissa tilanteissa. Saatat ihailla muita kohtuuttoman paljon.

8. Joustava

Luotat toisiin ja tulet toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Osaat kuunnella etkä pidä tiukasti kiinni näkemyksistäsi. Olet avoin ehdotuksille ja muutoksille. Saat aikaan rennon ja hyväntuulisen ilmapiirin.

Lähde: Reijo A. Kauppila: Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. PS-kustannus 2011.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2019.

Kommentoi »