Nicke Lignellin uniapnea paljastui, kun hänen hengityskatkoksensa herättivät kanssanukkujan: ”Vaimoni ei tarvitse olla enää henkivartijani öisin”

Nicke Lignell, 55, on aina ollut kova tekemään. Hän on mieluiten liikkeessä, olipa sitten kotonaan Sipoossa, mökki­lomalla perheen kanssa tai lomareissulla ulkomailla. Omakotitalon ­pihalla on aina haravoitavaa tai kolattavaa ja mökillä pientä tai isompaa remppaa.

Iän myötä näyttelijä on kuitenkin oppinut ymmärtämään rajansa. Muutama vuosi sitten Nicke huomasi, että parinkymmenen minuutin tennispelin jälkeen hän alkoi keskittyä enemmän polvikipuihin kuin lähestyvään palloon. Tennis vaihtui biljardiin.

– Painotan, että kun menen pelaamaan biljardia, menen pelaamaan biljardia enkä juomaan kaljaa, Nicke naurahtaa ja silmiin nousee tuttu pilke.

Virtaa on riittänyt, vaikka Nicken yöunet ovat iän myötä lyhentyneet 5–6 tuntiin. Toisaalta hän ei ole koskaan tarvinnut paljon unta. Hän myös nukahtaa helposti ja uinailee keskeytyksettä aamuun.

Nicke kuvittelikin pitkään nukkuvansa syvää ja ­hyvää unta. Nelisen vuotta sitten vaimo Raakel ­Lignell alkoi kuitenkin havahtua öisin siihen, että puolison hengitys ei ollut tasaista, vaan siinä oli pitkiä taukoja. Taukoa seurasi kuorsaus. Tämä vaikutti väistämättä vierellä nukkuvan uneen. Raakel, kotoisasti Raxu, ehti tökkiä puolisoaan vuoden ajan, ennen kuin Nicke hakeutui tutkimuksiin.

– Olen huono menemään ensioireista lääkäriin. Jos asia vaivaa ja vie energiaa, menen kyllä tutkimuksiin. Kun Raakel sanoi, että hän ei jaksa enää valvoa öisin minun henkivartijanani, varasin lopulta ajan.

Nicke sai uniapneadiagnoosin kolme vuotta sitten. Tauti oli sikäli tyypillinen, että sen huomasi vierellä nukkuva. Siksi Nicke ei tiedä tarkalleen, kauanko hän oli kärsinyt hengityskatkoksista.

– En voi tietää, nukkuiko Raxu tuossa vaiheessa ­jotenkin pinnallisemmin ja havaitsi siksi unikatkokseni herkästi. Ehkä olin kärsinyt niistä jo pidempään.

Tutkimuksissa Nickellä mitattiin 21 unen aikaista hengityskatkosta tunnissa. Pisin tauko hengityk­sessä oli 38 sekuntia. Sen aikana kasvot ehtivät muuttua jo vähän valkoisiksi. Nicken sairaus on määritelty keskivaikeaksi uniapneaksi. Vaikeimmissa tapauksissa hengityskatkos kestää jopa minuutin ja taukoja hengityksessä tulee yli 30.

Näyttelijä haluaa muistuttaa, että vastoin yleistä luuloa uniapnea ei ole ainoastaan ylipainoisten miesten vaiva. Potilaita on sekä naisissa että mie­hissä ja joka ikäryhmässä. Nicke itse on ollut koko ikänsä hoikka ja hyväkuntoinen.

Diagnoosi syntyi yksityislääkärin vastaanotolla. ­Sieltä Nicke sai lähetteen julkiseen terveydenhuoltoon, josta kotiin lähti uniapneapotilaiden hoitoon tarkoitettu CPAP-laite. Myös säännölliset kontrollit hoituvat julkisella puolella.

CPAP-laitteen kanssa nukkumista täytyi opetella ­hyvän aikaa. Laitteeseen kuuluu maski, jota on ­pidettävä koko yö. Jos hengityskatkos on liian pitkä, laite syöttää maskiin ylipaineella ilmaa. Tällöin hengitys aktivoituu.

– Nukun syvää unta ja heilun unissani. Tämä on välillä johtanut siihen, että ilmaletku on siirtänyt maskin kokonaan paikaltaan. Jos sitten havahtuu ja alkaa asentaa letkun osia keskellä yötä, huomaa olevansa täysin hereillä.

Ajan myötä Nicke löysi rutiinit ja keinot laitteen kanssa nukkumiseen. Hän kiittelee, että itse maski ei ole tuottanut ongelmia. Joillekin hankalinta laitteen käytössä on juuri maskiin tottuminen.

– Minulla ei ole onneksi ahtaan paikan kammoa. Olen nukahtanut maskin kanssa yhtä helposti kuin yleensä – eli nopeasti.

CPAP-laite toimii uniapneapotilaan henkivarti­jana. Jos sairaus ei ole hoidossa, vaikeimmissa tapauksissa hapenpuute saattaa johtaa sydämen pysähdykseen. Yleisimmin hoitamaton uniapnea aiheuttaa päivä­väsymystä ja heikentää siten elämänlaatua. Hapen puutteella on havaittu myös yhteys muistisairauksiin pitkän ajan kuluessa.

– Isäni puolen suvussa on paljon dementiaa. Periaatteessa minulla kai voisi olla geenejä elää 80-vuotiaaksi, sillä äitini on nyt 76-vuotiaana erittäin hyväkuntoinen. Silti elämästä ei voi ikinä tietää.

Elämää Nicken ympärillä on aina riittänyt ja riittää yhä. Kun Raakel ja Nicke tutustuivat parikymppisinä, Raakelilla oli pieni tytär, josta tuli Lignellien viisilapsisen perheen esikoinen.

Parin yhteisistä lapsista kaksostytöt ovat suuntautuneet taiteellisille aloille ja pojat opiskelevat valtiotieteitä. Kuopus muutti omilleen kolme vuotta sitten, mutta Lignellien kotiin ei ole ehtinyt syntyä tyhjiötä. Siitä ovat pitäneet huolen kolme lastenlasta, jotka käyvät mummolassa säännöllisesti myös yökylässä.

Nicke itse on ainoa lapsi, ja perhekeskeisyys on ollut hänelle tärkeää nuoresta asti. Lastenlasten kanssa touhuaminen on palauttanut vanhoja muistoja.

– Me näyttelijät puhumme usein lihasmuistista. Kun olen hoitanut pieniä lapsenlapsia, kehossa on ­herännyt yllättäen vanha muisto omien lasten vaippavaiheesta: hei, mähän olen ollut joskus aika väsynyt!

Isoisyys suhteellisen nuorena on ­ollut Nickelle hieno kokemus.

– On olemassa mahdollisuus, että olen täällä vielä silloin, kun he ovat aikuisia. Ajatus kiehtoo.

Hän huomauttaa, että lapsenlapsien kanssa ei tarvitse jaksaa yhtä paljon kuin aikanaan omien lasten kanssa.

– Raxu on kuitenkin tosi aktiivinen isoäiti. Ihastelen siitä, miten hän saa pienistä lisää virtaa.

Lignellit ovat miettineet, että heille ei ole pariskuntana koskaan ehtinyt muodostua ”me-itsekkyyttä”, koska he ovat suhteen alusta asti olleet perhe. Lasten tarpeet ovat menneet aina kaiken edelle.

– Toisaalta tuskin kukaan pariskunta palaa lasten muutettua pois tismalleen samanlaiseen elämään kuin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.

Kun lapset olivat pieniä, illat olivat Nickelle ja Raakelille yhteistä aikaa. Nyt kotona on vähemmän velvollisuuksia, mutta nukkumaanmeno venyy yhä helposti lähemmäs puolta yhtä.

– Jos ei ole jotain syytä, minusta tuntuu tylsältä mennä nukkumaan kello kymmenen. Iltaisin meillä saattaa olla Raxun kanssa sarjamaratoneja tai joskus uppoudun lukemaan kirjaa.

Uteliaisuus ajaa eteenpäin myös työelämässä. Marraskuussa sai ensi-iltansa Kjell Westön romaaniin perustuva elokuva Rikinkeltainen taivas, jossa Nicke näyttelee pääroolin. Televisiossa hänet on nähty viime vuosina muun muassa sairaalasarja Sykkeessä kirurgi Jari Valkjärven roolissa. Monipuolinen ura on kestänyt jo kolme vuosikymmentä.

– Lapsena olin niin levoton, että minulla olisi varmasti todettu tarkkaavaisuushäiriö, jos niitä olisi silloin diagnosoitu. Tietysti ikä on rauhoittanut, mutta olen työssäni yhä tietyllä tavalla levoton.

Nicke kertoo nauttivansa siitä, että roolihenkilöille tapahtuu koko ajan.

– Siksi kai pidän kameratöistä, koska toistoja on vähemmän. Tehdään keskittyneesti ja mennään eteenpäin.

Nicke on aina tehnyt töitä freelancerina. Nyt hän on vaiheessa, jossa osa kollegoista jo vähentää työntekoa. Eläkkeelle alalla vetäytyy kuitenkin harva.

– En ole oikeastaan suunnitellut eläkeikääni, eikä minulla ole mitään huikeaa eläkettä odottamassa. Tietysti toivon, että voin tehdä hommia, jos terveys pysyy kunnossa. Ehkä paras tilanne olisi, että töitä voisi tehdä vielä eläkeiässäkin.

Uniapnean hoidossa auttaa paitsi CPAP-laite myös itsestään huolehtiminen. Puolitoista vuotta sitten Nicke lopetti tupakanpolton. Sauhuttelussa oli ollut jo aiemmin kahdeksan vuoden tauko, mutta sitten hän lipsui polttamaan laatusikareita.

– Vuoden 2020 alussa poltin taas jo kaksikymmentä pikkusikaria päivässä, Nicke tunnustaa.

Lopettamispäätöksen takana ei kuitenkaan ollut uniapnea vaan hammaslääkäri.

– Vastaanotolla hammaslääkäri sanoi, että avataan vanha implantti loppuviikosta, mutta silloin et enää polta. Kysyin, enkö enää ikinä.

Kotimatkalla Nicke haki apteekista nikotiinipurkat ja -laastarit. Illalla hän sauhutteli hyvästit eikä ole sen koommin polttanut.

Nicke arvelee varovasti, että viime vuosina työn ja jaksamisen suhde on ollut aika hyvin tasapainossa. Elämää helpottaa myös se, ettei vertaile itseään muihin.

– Olen hyvin harvoin kateellinen kenellekään ja koen, että olen osannut iloita muiden onnistumi­sista. Minulta puuttuu kilpailuvietti. Voin mielelläni osallistua, mutta minulle ei ole tärkeää voittaa. En myöskään hae elämään äärikokemuksia. Minulla ei ole tarve todistella itselleni tai ympäristölle, että pystyn hyppäämään basehypyn tai tekemään jotain muuta mieleni vastaista.

Viimeksi tämä kävi toteen omalla kotipihalla touhutessa, kun syksyn viimeiset lehdet olivat täyttäneet talon rännit.

– Tilasin pienyrittäjän puhdistamaan ne, sillä ­minulla on korkean paikan kammo. Ei ollut tarvetta riskeerata terveyttä tai todistella muille, että minäpä nyt. Keskitän uteliaisuuteni ja tekemiseni asioihin, joihin tunnen mielenkiintoa ja jotka eivät herätä ­äärimmäisiä pelon tunteita.

”Minusta on tullut sarjojen ja eloku­vien suurkuluttaja suoratoistopalvelujen vuoksi. Katson ilta-aikaan ja liian monta jaksoa putkeen.

Iltaisin uppoudun myös lukemaan kirjoja. Viimeksi luin Frederick ­Forsythin dekkariklassikon Musta manifesti.”

”Olen kahvin suurkuluttaja, mutta siirryin alkuvuodesta 2021 kofeiinittomaan kahviin. Sen jälkeen verenpaineeni on palautunut normaaliksi. Aamukahvin juon edelleen kofeiinilla, eli jotain rajaa sentään!”

”Soitan usein kavereille puheluita autosta. Joskus on saattanut kulua vuosiakin, kun ihminen tulee mieleen ja soitan. Tämä on auttanut siihen, että yhteydet säilyvät. Välillä joku sanoo, että hän odotti jo soittoani.

Meillä on oma porukka, joka kokoontuu pelaamaan biljardia ­kerran viikossa. On tärkeää löytää laji, jossa saa ajatukset pois kaikesta muusta.”