Ääniongelmista kärsinyt näyttelijä Petra Karjalainen: ”Ohitin kehoni viestit liian kauan”

Syksyisenä iltana puolitoista vuotta sitten yleisö on osoittanut suosiotaan musikaalille ja esirippu laskettu. Päivän työt on tehty. Näyttelijä Petra Karjalainen ei kuitenkaan pysty rentoutumaan. Vielä kotonakin sydän hakkaa ja kroppa käy kierroksilla. Hänen on vaikeaa saada unta. Mistä ihmeestä ylivire johtuu, hän miettii.

Ei kulu monta päivää, kun Petra saa sitkeän yskän. Se on hänelle tuttu, ei-toivottu vieras. Petra on kärsinyt jo vuosien ajan keuhkoputkentulehduksesta, joka aktivoituu talvisin kesken tiukimman työrupeaman ja oireilee pitkään. Tällä kertaa tauti on erityisen raju.

Petraa uuvuttaa, sydämessä on rytmihäiriöitä, kurkkuun ja keuhkoihin sattuu, ja keho menee jumiin. Petra joutuu perumaan laulunopetustunteja, mikä tuntuu henkisesti raskaalta. Hän kokeilee kaikkia mahdollisia konsteja, jotta tauti vihdoin hellittäisi: höyryhengitystä, lääkärin määräämiä lääkkeitä, äänen ja kehon lepuuttamista.

Vaikka olo vaikuttaa hieman kohentuneen, töissä kehon rasitus jatkuu. Teatterilla esitysten jälkeen Petra tuntee olevansa taas lähtöpisteessä – ääni tulee ulos kireänä, pakotetun tuntuisesti, happi ei kulje normaalisti ja kurkkukipu sekä yskä vaivaavat.

Kun on sairaana pitkään, sietokyky kasvaa. Petra huomaa, että kipeänä olemisesta on tulossa normaali olotila. Petralla on 25 vuoden kokemus ammattimaisesta laulamisesta, eikä hän koskaan ole ollut vaarassa menettää ääntään. Hän on muun muassa laulanut ja tanssinut täysillä Pyynikin kesäteatterissa Niskavuoren nuoren emännän 60:ssa esityksessä, niin kaatosateessa kuin paisteessa, eikä hän silloin huolehtinut hetkeäkään, kestääkö ääni.

Nyt tärkeimmän työkalun reistailu säikäyttää. Äänen vaurioituminen merkitsisi kaiken romahtamista.

– Jos ääneni katoaisi, minäkin katoaisin, Petra kertoo vuodentakaisista tuntemuksistaan.

Lapsena Petra oli viihtynyt omissa mietteissään. Hän oli kiltti, mutta ei ujo. Hän rakasti esiintymistä, koska oli jännittävää kuvitella olevansa joku muu.

– Laulamisen ja näyttelemisen kautta pystyin näyttämään itsestäni puolia, joita en muuten olisi kehdannut näyttää. Saatoin pelleillä, raivota, mitä vain.

Siinä piilee hänen mukaansa myös näyttelijän ammatin ihanuus. Sama pätee häneen muutenkin.

– Teen ja haluan kokea asioita täysillä koko ajan, hän sanoo ja nauraa.

Täysillä eläminen yhdistyy Petran luonteessa myös ahkeruuteen ja kunnianhimoon. Hän ei suostu suoriutumaan jotenkuten rimaa hipoen, vaan on aina tehnyt ”hullun lailla” töitä.

Petra oli opiskellut työn ohessa laulunopettajaksi. Opintojen aikana hän työskenteli samaan aikaan kuusi päivää viikossa teatterilla. Hän teki ylimääräisiä keikkoja ja työskenteli kesät kesäteatterissa.

– Jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä, miten selvisin opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistämisestä.

Hän ei hellittänyt tahtia valmistuttuaan laulunopettajaksi vuonna 2016. Into uudesta ammatista ja teatterista karttunut kokemus eivät kannatelleet häntä loputtomiin. Elämä ei sujunut entiseen tapaan.

Tavallisesti hyväntuulinen ja rento Petra oli stressaantunut ja ärsyyntyi pikkuasioista. Ihmisten seurasta yleensä nauttiva Petra tunsi sosiaalista ähkyä. Vapaat hetket, hengähdystauot kävivät vähiin. Arki muuttui suorittamiseksi.

Vuosia jatkuneen kiireen ja stressin huipensi raju keuhkosairaus. Petran oli pysähdyttävä pohtimaan, mistä hänen huonossa voinnissaan oli kyse. Hän ymmärsi, että oli ollut kuormittunut jo pitkään.

Ruuhkavuodet olivat kuljettaneet häntä lujaa. Hän oli eronnut puolisostaan, näyttelijä Mikko Nousiaisesta seitsemän vuotta aiemmin, ja heidän poikansa oli kasvanut jo teini-ikäiseksi asti. Tämän elämänmuutoksen vaikutuksia Petra ei ollut ehtinyt jäsennellä.

Hän oli tehnyt monta vuotta fyysisesti vaativia rooleja. Opinnot ja uusi ammatti eivät hidastaneet tahtia, pikemminkin päinvastoin. Työ teatterissa on rakasta, mutta myös raskasta. Varsinkin musikaalirooleissa, joissa tanssitaan, lauletaan ja näytellään viikosta toiseen, paine kropan ja äänen säilymisestä kunnossa on suuri.

Petra huomasi paineen kasvaneen pitkään. Esityksestä suoriutuminen täytti ajatukset heti aamusta, ja hän alkoi tarkkailla itseään väärällä tavalla: olisinpa tänään täydellisessä kuosissa, pitäisiköhän venytellä tai höyryhengittää.

Lue myös: Ota askel kohti rauhaa

Palautuakseen vuosien työkiireestä ja hankalasta taudista hänen oli pakko tehdä muutos. Näyttelijöillä on korkea kynnys sairastaa, koska seurauksena olisi esitysten peruuntuminen. Käsitys omasta voinnista voi hämärtyä. Petra oli vähällä langeta tähän ansaan.

Petra tiesi, että hänen tapansa tehdä näyttelijän työtä tuskin muuttuisi.

– Jos teen vähemmän, vajaammin tai laiskemmin, se en olisi minä. Minun on löydettävä työn rinnalle vastapainoa. Tarvitsen yksinäisiä hetkiä ja aikaa tehdä sitä, mitä haluan.

Petra neuvotteli itselleen parin vuoden virkavapaan. Kun lepo ja lääkkeet alkoivat purra, laulaminen palautui ennalleen. Samalla kirkastui oivallus siitä, että hyvinvoinnin varjelu on tärkeää myös äänen kannalta.

– Tein pitkään työtä kipeyden ja väsymyksen läpi ja melkein totuin siihen, että äänen tuottaminen vaatii enemmän työtä. Vasta toivuttuani huomasin, miten helppoa laulamisen pitäisi olla.

Laulu ja musiikki ovat olleet Petralle tärkeitä lapsesta saakka. Laulamisesta tuli entistä tärkeämpää, kun hän meni töihin Tampereen Työväen Teatteriin vuonna 1997. Siellä hän sai alusta asti rooleja musiikkinäytelmissä.

Laulaminen oli tuttua Petralle, mutta hän mietti usein, miten toistaa roolien vaativat lauluosuudet illasta toiseen. Hän pohti, onko hänen tapansa laulaa hänelle hyväksi. Monet laulunopettajat olivat esimerkiksi varoittaneet, että kovaa laulaminen on vahingollista äänelle.

– Pystyin puhuessani raivoamaan ilman, että se teki äänelle hallaa. Ihmettelin, miksi en pystyisi laulamalla tekemään samaa, Petra kertoo.

Hän alkoi tutkia, mitä oikeastaan tekee ääntä käyttäessään: mikä tuntuu vaikealta, mikä auttaa äänen muodostamisessa. Korkeat sävelet olivat toisinaan hankalia. Hän ratkaisi pulman laulamalla ne kovaa ja tunteella miettimättä, mitä tekee.

Tärkeä sysäys eteenpäin oli teatterin työpaja, jossa laulunopettaja Liina Ockenström opetti näyttelijöille äänenkäyttöä CVT-menetelmällä. Complete Vocal Technique eli kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka tarkoittaa sitä, että laulaja kykenee tuottamaan kaikenlaista ääntä aina klassisesta musiikista rockiin ja heavyyn.

Ockenström antoi konkreettisia neuvoja, jotka mullistivat Petran käsityksen laulamisesta. Esimerkiksi sanojen vokaalit vaikuttavat siihen, millaisella tyylillä kappaletta on mahdollista laulaa. CVT:n avulla vokaaleja voi laulaa hieman muuntaen, jotta teho säilyy. Petra sai myös evästystä siihen, miten ääneen voi lisätä tehosteita.

Petra halusi seikkailla äänensä kanssa ja lähti laulukurssille CVT-instituuttiin Kööpenhaminaan.

– Se viikko muutti kaiken. Ne asiat, joita olin laulaessa ratkonut omin päin, alkoivat aueta uudella tavalla.

Petran laulutekniikka koheni heti, ja hän oppi tukemaan ääntään kehon ja hengityksen avulla niin, että ääni tulee ilmoille oikein eikä runtaten. Laulukurssi teki niin suuren vaikutuksen, että Petra halusi ottaa ammatillisesti askeleen uuteen suuntaan.

Hän pääsi opiskelemaan CVT-laulunopettajaksi vuonna 2013. Kolmen vuoden ajan hän matkusti joka toinen kuukausi Tampereelta viikoksi Kööpenhaminaan.

Vaikka Petra oli laulanut työssään jo vuosien ajan, hän huomasi oppivansa koko ajan lisää. Vuosien varrella hänen kehonsa lihakset olivat tottuneet tuottamaan ääntä tietyllä tavalla. Nyt vanhoja tottumuksia oli purettava lihasmuistista ja opeteltava laulamaan toisella tavalla.

Petra myös oivalsi itsestään jotakin uutta: hän nauttii opettamisesta. Hienoa opettamisessa on hänen mielestään se, että jokainen oppilas on erilainen: yksi haluaa laulaa korkealta ja kovaa, toinen hevisoundilla, ja kolmas kaipaa uskallusta karaokeen.

– Oppilaan kohtaaminen on kuin jännittävän arvoituksen ratkomista, tutkiskelua, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Luotan opettajana intuitiooni.

Heittäytyminen opintielle aikuisena on myös osoitus intuitiosta, sisäisen äänen kuuntelemisen merkityksestä. Petra sanoo, että ei pohdi valintojaan erityisen hartaasti ja katuu niitä harvoin.

– Kun rauhoitun kuuntelemaan itseäni, saan kyllä vastauksen. Kyse on enää siitä, uskallanko seurata sisäistä ääntäni. Minusta sitä kannattaa kuunnella.

Ääni on hyvin herkkä osa meitä, sillä se paljastaa jotain sisimmästämme ja elämäntarinastamme. Puheääni voi paljastaa tunteemme, vireystilamme ja luonteemme. Jokainen tietää, kuinka vaikeaa on puhua, jos on erittäin innostunut, suuttunut tai peloissaan. Energiset ja vilkkaat ihmiset puhuvat eri tavoin kuin rauhalliset. Itsevarmat luonteet käyttävät ääntä voimakkaammin kuin epävarmat.

Petra oli laulanut vuosia teatterissa, mutta perehtyminen uuteen laulutekniikkaan avasi hänelle kokonaan toisen maailman. Kokemuksen myötä hän opiskeli laulunopettajaksi. Ääni kertoo myös siitä, mistä olemme kotoisin tai millainen on yhteiskunnallinen asemamme: eri puolilla Suomea puhutaan eri nuotilla, ja professori saattaa puhua eri tavalla kuin rakennusmies.

Ääneen liitetään myös arvoasetelmia: tutkimusten mukaan matalaa puheääntä pidetään luotettavana ja kunnioitusta herättävänä, korkeaa ääntä taas epäuskottavana kimityksenä, vaikka äänen taajuudella ei todellisuudessa ole yhteyttä ihmisen kykyihin esimerkiksi johtajana. Jokaisella meistä on oma, yksilöllinen äänemme. Sen hyväksyminen on tärkeää itsetunnolle sekä kehon hyvinvoinnille.

Petran mukaan oman äänen vahvistumisen esteenä on usein pelko epäonnistumisesta. Ääneen liittyvät ongelmat ovat usein kytköksissä menneisiin nöyryytyksiin. Monelle on naureskeltu, kun laulu ei luonnistu.

– Nuo kokemukset voivat olla valtavia sisäisiä möykkyjä, jotka vaikuttavat itsetuntoon. Ei ole ihme, että laulaessa lihakset jännittyvät ja koko ihminen on lukossa.

Myös joukosta erottuminen voi pelottaa. Meillä on paljon rajoittavia sosiaalisia sääntöjä siitä, kuinka voimakkaalla äänellä itseään saa ilmaista.

– Joissakin perheissä ääntä käytetään runsaasti, toisissa hillitymmin. Minun perheessäni ei opetettu, että hiljaisuus olisi välttämättä hyve. Sanottiin, että laula ja puhu vaan, Petra sanoo.

Opettaessaan Petra on nähnyt, kuinka lauluoppilas saattaa puhua ja laulaa hennolla äänellä eikä ehkä koskaan korota ääntään. Kun hän sitten päästää ilmoille upean ja kantavan äänen, se voi tuntua valtavana vapautumisena kehossa ja mielessä. Se saattaa pelottaa, naurattaa tai itkettää.

– Ääntä etsiessämme etsimme myös itseämme, siksi kokemus voi tuntua mullistavalta. Kun silmät syttyvät ja oppilaan valtaa itseluottamus ja onni, tulen itsekin onnelliseksi.

Laulamiseen ei tarvitse liittää mitään mystistä. Petra yrittääkin opettaa, että tehtäisiin työtä kehon kanssa pakottamatta sitä tiettyyn muottiin.

– Laulaminen on vaistonvaraista. Ääni ja rytmi ovat perimässämme, ne ovat kulkeneet mukana ihmiskunnan historiassa. Laulaessa meidän ei tarvitse asettua ’esiintymään’ vaan voimme olla täysin omia itsejämme. Tärkeintä olisi löytää äänestään luonnollisuus ja vapautuneisuus.

Petra auttaa oppilaitaan purkamaan kehostaan jännitykset, jotka estävät laululle antautumisen. Keskeistä on rentoutus ja oikeanlainen hengittäminen. Niitä, jotka arastelevat käyttää ääntään, Petra neuvoo ryhtymään lauleskelemaan itsekseen.

Vääränlaista ääntä ei ole olemassakaan, hän muistuttaa. Petra neuvoo suuntaamaan hengityksen vähitellen niin, että kyljet ja selkä laajentuvat. Sekin helpottaa äänen muodostumista. Puhuessa kannattaa puhua siltä korkeudelta, joka tuntuu luontevalta.

– Keinotekoisesti ei pidä yrittää puhua korkeammalta tai matalammalta, koska se kiristää ääntä.

Lue myös: Päästä irti menneisyyden kahleista

Virkavapaasta on nyt kulunut puolet. Petra on tehnyt näyttelijän työtä kevyemmällä otteella: rooleja on ollut vähemmän ja aikataulut olleet väljemmät. Petra on näytellyt Tampereen Komediateatterissa ja jatkaa siellä kevään. Syksyllä hän palaa hetkeksi Tampereen Työväen Teatteriin Hamlet-musikaalin työryhmään. Ennen lopullista paluuta työpaikalleen hän tekee roolin myös Helsingissä.

Petralla on ollut rauha keskittyä opettamiseen. Lisäksi hänellä on ollut enemmän aikaa läheisilleen – sekä itselleen. Välillä hän vain istuu kotona ja miettii, mitä tekisi. Se on mieluisa tunne. Sitten hän lukee kirjaa, maalaa huonekaluja tai kuuntelee musiikkia. Tai on aivan hiljaa. Äänen ammattilaiselle hiljaisuus on luksusta. Petra myös mielellään matkustaa yksin, koska silloin ei tarvitse puhua kenellekään.

– Saan olla omissa ajatuksissani ja vain aistia ympäristöä. Tarvitsen happea ja tilaa ympärilleni.

Oulussa meren äärellä syntyneenä hän kaipaa usein merta ja tuulta.

– Aina jos ahdistun, siirryn mielikuvissani myrskyävän meren kallioille tai vuoren rinteelle, paikkoihin, joista näen kaukaisuuteen.

Petra täytti viime lokakuussa 50 vuotta.

– Järkyttävää, miten tässä näin kävi, hän sanoo ja nauraa heleästi.

Ikävuodet eivät ole tuoneet laulamiseen rajoitteita, vaan pikemminkin lisää mahdollisuuksia. Jatkuva harjoittelu ja kokemus kantavat hedelmää.

Taitojen kehittyminen tuo myös rauhan valmistautumiseen. Hän ei enää stressaa vaikeista kappaleista. Äänen katoamisestakaan ei tarvitse enää huolehtia, kun on terve ja hyvässä kunnossa.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2020.