Terve.fi

Närästyksen hoito


Närästykseen on monia hoitokeinoja. Voit itse helposti vaikuttaa närästyksen aiheuttajiin.

Närästyksen diagnoosi perustuu potilaan oirekuvaan, lääkehoitokokeiluun, tähystystutkimukseen ja ruokatorven pH-rekisteröintiin.

Lääkehoitokokeilu on helppo tapa todeta refluksitauti. Mikäli potilaalla on tyypilliset refluksitautioireet ja oireet helpottavat lyhyellä happosalpaajalääkekuurilla, on diagnoosi selvä. Mahalaukun ja ruokatorven tähystyksellä selvitetään, onko kehittynyt ruokatorven alaosan tulehdusta tai esimerkiksi arpikuroumia. Tähystyksessä nähdään myös, onko potilaalla palleatyrä. Mikäli lääkehoitokokeilun jälkeen oireet häviävät, ei tähystystä tarvita. Sen sijaan tähystys on tehtävä kiireellisenä, mikäli potilaalla on ns. hälyttäviä oireita kuten verioksennuksia tai nielemisvaikeuksia. Tähystys on tehtävä myös, jos lääkityksen tarve on jatkuvaa potilaalla, jolle ei ole aiemmin tehty tähystystä, oireet jatkuvat lääkityksestä huolimatta tai ilmaantuu ruokatorven ulkopuolisia oireita.

PH-rekisteröintiä ei aina tarvitse tehdä, mutta se antaa lisäinformaatiota epäselvissä tilanteissa. Ruokatorven manometriatutkimuksella selvitetään ruokatorven supistustoimintaa ja alasulkijan toimintaa. Manometria on tarpeen, jos potilaalle suunnitellaan refluksitautileikkausta. Uutena mahanlimakalvon tutkimusmenetelmä on Suomessa kehitetty GastroPanel -tutkimus, jolla saadaan verinäytteestä selville, onko potilaalla vatsanlimakalvon tulehdus ja helicobakteeri tulehdus.

Refluksitautia voi hoitaa itse päivittäisellä toiminnallaan. Ruokailtaessa olisi vältettävä mahaa ärsyttäviä ruokia kuten kahvia. Vähennettävä rasvaisia, ruokatorven sulkijalihaksen toimintaa heikentäviä ruokia. Painonpudotus, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin vähentäminen helpottavat oireita. Myös apteekista saatavat närästyslääkkeet auttavat ohimenevään närästykseen.

Mikäli närästys jatkuu itsehoidosta huolimatta, ilmenee muita kipuja vatsan tai rinnan alueella tai ilmaantuu oksentelua, nielemisvaivoja tai laihtumista, tulee tutkimukset ja hoito aloittaa lääkärin toimesta.

Lääkehoitona käytetään mahan happamuutta vähentäviä lääkkeitä 6-12 viikon ajan. Lääkkeet eivät estä takaisinvirtausta ruokatorveen, mutta happamuuden vähenemisen ansiosta neste ei ärsytä enää ruokatorvea ja oireet helpottuvat ja usein poistuvat. Mikäli lääkekuuria on jatkunut yli 2kk, tulee lääkitys lopettaa asteittain, sillä nopea lopettaminen aiheuttaa normaalia suuremman mahan happopitoisuuden.

Refluksitauti on krooninen ja oireet uusiutuvat usein vuoden kuluessa, jolloin happamuutta vähentävä lääkehoito voidaan uusia. Pitkäaikaisesta lääkehoidosta olisi hyvä pidättäytyä, sillä mahalaukun happamuuden väheneminen voi johtaa joidenkin vitamiinien ja mineraalien puutoksiin.

Mikäli lääkehoidolla ei saada ruokatorven tulehdusta paranemaan, voidaan turvautua leikkaukseen, jossa mahalaukun yläosasta muodostetaan puristava mansetti ruokatorven alaosan ympärille. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi takaisinvirtauksen estyminen 7-9 potilaalla kymmenestä.

Närästyksen omahoito

Vältä tekijöitä, jotka lisäävät vatsaontelon sisäistä painetta ja edesauttavat mahan sisällön nousemista takaisin ruokatorveen.

Tälläisia tekijöitä ovat mm.

  • Kiristävät vaatteet
  • Kumartelu ja nostelu, etenkin ruoan jälkeen
  • Ylipaino
  • Suuret ateriat

Vältä tekijöitä, jotka vaikuttavat ruokatorven alasulkijan toimintaan. Esimerkiksi nikotiini, rasvaiset ruuat, alkoholi, sitrushedelmät tai voimakkaat mausteet heikentävät alasulkijan toimintaa ja aiheuttavat närästystä. Syö pieniä annoksia kerralla, korota sängyn päätyä noin 10-15 cm ja vältä ruokailua ennen makuulle menoa.

Apteekista saa ilman reseptiä eri tavoin vaikuttavia närästyslääkkeitä. H2- ja protonipumpun salpaajien vaikutus perustuu mahahapon erityksen vähenemiseen, protonipumpun salpaajat ovat H2- salpaajia tehokkaampia. Osa reseptivapaista tuotteista perustuu neutralisointiin tai suojakalvon muodostamiseen.

Närästys vaivaa, milloin lääkäriin?

Närästystä voidaan hoitaa. Apteekista saatavat reseptivapaat tuotteet on tarkoitettu väliaikaiseen apuun. Mikäli et ole ikinä tutkituttanut oirettasi, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia, mikäli närästys jatkuu useita kertoja viikossa pitkän aikaa; närästyksen lisäksi ilmenee muita oireita rintakehällä tai vatsan seudulla; ilmenee oksentelua, laihtumista tai nielemisvaivoja tai rintalastan alaosassa tuntuu huomattavaa kipua uutena oireena.

Tutkimusten perusteella lääkäri voi arvioida, riittääkö oireenmukainen hoito vai tarvitaanko mahalaukun tähystys.

Yleensä närästysvaivat hoidetaan aluksi oirekuvan perusteella ns. lääkehoitokokeiluna. Hoitona on mahahapon salpauslääkkeet, yleensä parin viikon kuurina. Mikäli lääkehoitokokeilusta ei ole riittävästi apua tai oireet ovat epätyypillisiä, tehdään ruokatorven ja mahalaukun tähystys (gastroskopia), jossa saadaan selville esimerkiksi tulehduksen vaikeusaste tai onko palleatyrää.

Refluksiesofagiitti (ruokatorven tulehdus) hoidetaan 6-12 viikon happosalpaajakuurilla. Taudilla on tosin ikävä tapa uusiutua helposti. Mikäli lääkehoito ei ole riittävää, potilas ei halua pysyvää pitkäaikaislääkitystä tai on kehittynyt refluksiesofagiitin komplikaatio, suositellaan leikkaushoitoa. Leikkaus tehdään laparoskooppisesti (tähystämällä) ja leikkaustulokset ovat hyviä.

Huomioi, että useissa sairauksissa on samanlaisia oireita kuin närästyksessä. Närästyskipu voi mm. "matkia" sydänkipua ja päinvastoin!

Lähteet:

Pertti Mustajoki, Tietoa potilaalle: Refluksitauti, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim, 2018.

Julkaistu: 29.7.2019