Apu Terveys

Laula aivot kuntoon! Musiikki edistää terveyttä ja kohentaa muistia

Laula aivot kuntoon! Musiikki edistää terveyttä ja kohentaa muistia
Musiikki kohentaa terveyttä monella tapaa ja voi jopa parantaa muistia. Erityisen hyvää aivoille tekee kuorolaulu.
Julkaistu: 6.7.2021
Musiikki soi kauppakeskuksissa, tv-ohjelmissa ja jopa hisseissä. Autoa ajaessa radio tai musiikkisoitin on useimmiten päällä. Käytämme musiikkia keskittymiseen, tunteiden ilmaisuun, rentoutumiseen, suruun ja iloon. Lähes kaikkeen inhimilliseen löytyy vastaus musiikista.
Tieteellisissä tutkimuksissa on saatu ­lisää tietoa musiikin vaikutuksista. Musiikin tutkimus on Suomessa, tuhansien treenikämppien ja musiikkiopistoryhmien maassa, maailman kärkeä.
Suomalaistutkimuksessa musiikin on todettu vaikuttavan muistisairautta potevan vointiin jopa niin suotuisasti, että musiikkiterapia on otettu osaksi sairauden Käypä hoito -suositusta.
Vaikka musiikin kokeminen on puhtaasti tunneasia, tutkimus perustuu kovaan dataan ja aivojen kuvantamiseen. Apulaisprofessori Teppo Särkämö Helsingin yliopistosta on tutkinut musiikin vaikutuksia ihmisen aivoihin jo vuodesta 2004. Tietoa on kertynyt paitsi muistisairauksien myös aivoverenkiertohäiriöiden ja kivun hoidon tehostamisesta musiikin avulla.
– Tutkimuksista saatu tieto osoittaa, että musiikki vaikuttaa aivoihin hyvin laaja-­alaisesti. Erityisen merkittävää on, että se aktivoi kumpaakin aivopuoliskoa ja myös niiden syviä osia, Särkämö sanoo.

Tärkeä sosiaalinen puoli

Jos haluaa tarjota aivoilleen parasta, kannattaa ryhtyä harrastamaan kuorolaulua. Teppo Särkämön johtama tutkimusryhmä osoitti hiljattain, että kuorolaululla on myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden muistiin ja muihin kognitiivisiin mielentoimintoihin.
Musiikin havainnointiin ja kokemiseen osallistuvat etenkin otsalohkon, ohimo­lohkon ja päälakilohkon aivokuori sekä syvät limbiset aivoalueet, jotka ovat tärkeitä musiikin välittämien tunteiden käsittelyssä. Merkittävässä roolissa ovat tietenkin kuuloalueet.
Silloin kun musiikkia tuotetaan, toimintaan osallistuu motorinen järjestelmä varsinkin tyvitumakkeissa, pikkuaivoissa ja otsalohkon motorisella aivokuorella.
Laulamisessa tarvitaan aina hengitys­elimistöä, mutta kuorolaulu vaikuttaa suotuisasti myös sosiaalisen puolensa vuoksi. Merkitys hyvinvoinnille on kokonaisvaltainen, kun uusia lauluja tai esiintymistä harjoitellaan yhdessä toisten kanssa.
– Musiikinharrastajat ovat keskimää­rin tyytyväisempiä elämäänsä ja kokevat ­itsensä terveemmiksi kuin ihmiset, jotka eivät harrasta musiikkia. Lisäksi on havaittu, että musiikkia harrastavat terveet ikääntyvät tai keski-­ikäiset suoriutuvat tarkkaavaisuutta ja muistitoimintoja mittaavista tehtävistä paremmin, Särkämö kertoo.
Musiikkiharrastus saattaa myös hidastaa dementian etenemistä sen alkuvaiheessa, joskin suoraa tutkimusnäyttöä on vielä vähänlaisesti.

Tyylillä ei ole väliä

Musiikin lajilla ei ole merkitystä sen terveysvaikutuksiin. Teppo Särkämön mukaan vielä 1990-luvulla oli vallalla ajatus, että klassinen musiikki vaikuttaa ihmiseen erityisen suotuisasti.
– Tuolloin puhuttiin niin sanotusta Mozart-efektistä. Sen mukaan Mozartin musiikin kuuntelulla olisi ollut jopa välittömiä kognitiivisia vaikutuksia.
Vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöille soitettiin Mozartin D-duuri­sonaattia, minkä jälkeen he suoriutuivat avaruudellista hahmottamista vaativista testeistä paremmin kuin rentoutusnauhaa kuunnelleet tai hiljaisuudessa istuneet koehenkilöt. Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että tämä vaikutus ei johtunut musiikin tyylistä vaan laajemmin musiikin vaikutuksista vireystilaan ja mielialaan. Se kohensi suoriutumista tiedollisissa tehtävissä.
Teppo Särkämön mukaan musiikki ­vetoaa vahvasti tunteisiin. Siksi ihmiset kuuntelevat mieluiten musiikkia, jonka he tuntevat entuudestaan ja johon heillä on tunneside. Tuolloin myös musiikin vaikutukset liittyvät vahvasti sen herättämiin tunteisiin. Ihminen voi siis kokea elähdyttäviä terveysvaikutuksia niin humpan, suomirapin kuin norjalaisen metallimusiikin pyörteissä.
– Itse en ole muusikko tai musiikin­harrastaja, mutta olen intohimoinen musadiggari. Oma musiikkimakuni on metallipainotteinen. Koen raskaan musiikin tuovan minulle energiaa ja voimaa.
Genetiikan tohtori Jaana Oikkonen (vas.) ja apulaisprofessori Teppo Särkämö Helsingin yliopistosta

Musiikkia tv:n tilalle

Maailmalla jylläävä koronapandemia on vaikuttanut myös Teppo Särkämön tutkimushankkeiden etenemiseen.
– Kuorolaulun tutkiminen on juuri nyt vaikeaa varsinkin erityisryhmien keskuudessa, koska kaikki lauluharjoitukset on laitettu jäihin.
Särkämöllä on meneillään projekti, jossa tutkitaan kuorolaulun mahdollisuuksia aivoverenkiertohäiriö- ja afasiapotilaiden kuntoutuksessa. Musiikin vaikutusta kuntoutuksessa tutkitaan pääosin satunnaistetuilla kontrolloiduilla tutkimuksilla, joissa verrataan musiikkiavusteista hoitoa tavalliseen hoitoon ja kuntoukseen. Mittareina ovat neuro­psykologiset testit, kyselylomakkeet, aivosähkökäyrätutkimukset sekä aivojen magneettikuvaus.
Teppo Särkämöllä on kaikille suomalaisille tärkeä viesti: älkää unohtako musiikkia. Särkämön mukaan vapaa-ajan täyttää yhä useammin televisio tai suoratoistopalvelu, jolloin musiikki voi jäädä vähitellen kokonaan pois.
Tunteiden herättäjänä musiikki voi kuitenkin auttaa merkittävästi rentoutumisessa ja palautumisessa.

Kun sävelet eivät erotu

Synnynnäisestä musiikin prosessoinnin häiriöstä eli amusiasta kärsii noin 2–4 prosenttia väestöstä. Genetiikan tohtori Jaana Oikkonen vertaa, että värisokea ei hahmota värien eroja ja amusiasta kärsivä ei havaitse sävelkorkeuksien vaihtelua. Tällöin musiikki tuntuu yhdentekevältä tai jopa ärsyttää.
Oikkosen mukaan useimmat itseään epämusikaalisina pitävät ihmiset pystyvät oppimaan monimutkaisiakin laulu- ja soittotaitoja.
– Musikaalisuudesta noin puolet on periytyvää ja puolet harjoittelun tuomaa.
Amusia taas on vahvasti periytyvä taipumus. Häiriö johtuu aivojen rakenteellisesta poikkeavuudesta, eikä sitä voi parantaa harjoittelemalla.
Amusia voi aiheuttaa puheen ymmärtämisen ja lausumisen ongelmia varsinkin kielissä, joissa sanojen merkityksiin liittyy olennaisesti äänenkorkeus. Tällaisia tonaalisia kieliä on erityisesti Aasiassa. Paavi Franciscus on kertonut kärsivänsä amusiasta, ­mikä on vaikuttanut hänen kykyynsä oppia englantia.

3 X mieti näitä

1. Annatko riittävästi aikaa musiikille? Jos musiikin kuuntelu unohtuu arjen kiireissä, sille kannattaa ottaa aikaa. Onnellisuushormoniksi kutsutun dopamiinin eritys vähenee ihmisen vanhetessa, mutta musiikin herättämät tunteet kohottavat tutkitusti dopamiinitasoja. Tällöin tyytyväisyys elämään lisääntyy.
2. Onko keski-ikäisen liian myöhäistä aloittaa? Apulaisprofessori Teppo Särkämön mukaan jopa 75-vuotiaana aloitettu soitto- tai tanssiharrastus vaikuttaa terveyteen monella tapaa myönteisesti. Mieliala ja motivaatio kohenevat, ja jaksaminen ja tyytyväisyys elämään lisääntyvät.
3. Mistä löytyy ­kuoro aloittelijalle? Pastori, musiikinharrastaja Marita Toivonen kertoo, että lähes jokaisessa seurakunnassa on kaikille avoin kuoro mutta myös maallisempaan menoon on vaihtoehtoja. Pääkaupunkiseudulla toimivat esimerkiksi kuorolaulukoulu Raakkujat ­sekä Espoon työväenopiston kuoro Cantores Kahjos.

Näin musiikki vaikuttaa aivoissa

Musiikin havaitseminen alkaa sisäkorvassa, jossa akustinen informaatio muuntuu sähköimpulsseiksi. Kuulosignaali kulkee kuulohermoa pitkin aivorunkoon, josta tieto jakautuu talamukseen, kuuloaivokuorelle sekä limbiseen järjestelmään.
Musiikin piirteiden analysointi tapahtuu useilla otsalohkon, ohimolohkon yläosan ja päälakilohkon alaosan alueilla. Tutun musiikin tunnistaminen aktivoi muun muassa hippokampusta. Sen herättämät tunteet syntyvät syvillä aivoalueilla.
Musiikin tuottaminen ja kehon liike aktivoivat liike- ja tuntoaivokuorta, ­­tyvitumakkeita sekä pikkuaivoja.
Laulaessa verenkierto ja hengityselimistö kiihdyttävät toimintaansa. Mesolimbinen järjestelmä tuottaa kehoon dopamiinia. Järjestelmä vastaa mielihyvän ja palkitsemisen kokemisesta sekä säätelee immuuni- ja hormonijärjestelmän toimintaa.
Lihakset aktivoituvat, ja yhteys ympäristöön vahvistuu. Ihminen tuntee itsensä onnelliseksi.
Asiantuntijat: apulaisprofessori Teppo Särkämö, Helsingin yliopisto, ja genetiikan tohtori Jaana Oikkonen.
Kommentoi »