Helsinkiläisen Pakilan seurakunnan pastori Marita Toivonen, 45, on pitkän linjan lauluharrastaja. Toivonen kuitenkin jähmettyy hetkeksi, kun häntä pyytää kuvaamaan musiikin aiheuttamia tuntemuksia kehossa ja mielessä.
– En ole ehkä koskaan sanallistanut musiikin vaikutuksia tällä tavalla, hän parahtaa hetken kuluttua.
Musiikki on ollut aina suuressa roolissa Toivosen elämässä. Hän on laulanut jo parikymmentä vuotta Jakaranda-kuorossa, joka esittää afrikkalaista kirkkomusiikkia. Harrastuksen kautta on löytynyt ystäviä ja myös puoliso. Kuorolaulun sosiaalisuus ja tiivis keikkailu tekivät siitä myöhemmin koko perheen harrastuksen.
Musiikki on myös olennainen osa Marita Toivosen työtä. Kirkollisessa perinteessä musiikki kuuluu kaikkiin tilanteisiin. Sen avulla iloitaan syntymää ja häitä sekä juhlistetaan kirkkovuoden tapahtumia. Kun vainajaa saatetaan viimeiseen lepoon, musiikki elää surussa mukana.
Kulttuuria lapsesta asti
Marita Toivosen äänestä kuultaa kaiho, kun hän kuvailee lapsuutensa kulttuurimyönteistä ilmapiiriä.
– Äitini oli opettaja pienessä pitäjässä. Hän kannusti meitä lapsia kaikenlaisen kulttuurin pariin.
Kanteleen soittoon ihastunut tyttö kulki kerran viikossa Padasjoelta Lahteen Päijät-Hämeen konservatorioon. Kipinä kanteletta kohtaan sammui 16-vuotiaana, mutta opiskeluaikana Helsingissä musiikki palautui kertaheitolla elämään.
– Jossain vaiheessa innostus musiikinteoriaan ja säveltapailuun palasi uudestaan. Pääsin Sibelius-Akatemiaan tulevien musiikinopettajien harjoitusoppilaaksi ja aloitin myös pop-jazzlauluopinnot.
1990-luvun loppupuolella Toivoseen iski loppuelämän rakkaus. Kirkkopäivillä järjestettiin tuolloin afrikkalaisen musiikin workshop, johon pappeuteen valmistautuva Toivonen osallistui.
Eteläisen Afrikan kirkkomusiikista ammentava Jakaranda-musiikkiryhmä avasi rumpuineen ja shakereineen uuden kulman musiikkiin. Toivonen meni mukaan sen toimintaan.
Nostalgia vetoaa yhä
Pastorin työhön kuuluu lauluhetkien järjestäminen vanhusten hoivakodeissa. Marita Toivonen on nähnyt käytännössä, miten Teppo Särkämön tutkimustulokset heräävät henkiin, kun muistisairas vanhus kuulee tutun virren.
– Vaikka ihminen ei juuri muuten muistaisi elämänsä tapahtumia, tutun laulun sanat palautuvat usein mieleen melodian myötä.
Oman nuoruuden musiikki vetoaa myös Toivoseen. Vaikka musiikki kuuluu työhön ja vapaa-aikaan, Aerosmithin Steven Tyler jaksaa yhä herättää autoilevan pastorin äänijänteet.
– Kuuntelen paljon Kolmatta Naista ja muuta vanhempaa suomirockia sekä yleensä kasarimusiikkia, kuten Stingiä ja Totoa. Kaikkea nostalgista.
Laulaminen tuo energiaa
Marita Toivonen kertoo, ettei yleensä kuulostele kehonsa tuntemuksia. Hän ei myöskään koe käsittelevänsä tunteitaan musiikin avulla.
– En pura aggressioitani metallimusiikkiin tai kuuntele surullisena Celine Dionia. Ymmärrän silti hyvin, jos musiikki toimii jollakin niin.
Laulaminen tuntuu Toivosen kehossa energian lisääntymisenä. Kun ääni vapautuu, se resonoi koko kehossa ja olo tuntuu hierotulta.
Kuoroharjoitukset ravitsevat kehoa myös venytysten, syvien hengitysten ja tanssin keinoin. Mieli virkistyy ystävien kanssa harjoitellessa.
– Vaikka harjoituksiin menisi kuinka väsyneenä tai alavireisenä hyvänsä, sieltä tulee aina pirteämpänä takaisin. Koskaan ei harmita, että tuli mentyä.
Koronapandemian vuoksi lauluharrastus on joutunut nyt tauolle. Työssään Toivonen laulaa silti edelleen. Ihmiset syntyvät ja kuolevat myös sulkutilojen aikana. Heidän kunniakseen lauletaan, vaikka sitten pienemmällä porukalla.
