Viestinnän professori Anu Kantola Helsingin yliopistosta näkee, että Suomessa ja muualla maailmassa on meneillään suuri yhteiskunnallinen murros. Siihen nivoutuvat aikamme mullistukset Ukrainan sotaa myöten.
Koska talousjärjestelmä on maailman- laajuinen, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Valtioiden ja markkinoiden välinen suhde elää, ja muutokset tulevat aina aaltoina.
Juuri nyt poliittinen ja taloudellinen järjestelmä on muutoksen kourissa. Samalla ihmisten työhön, kuluttamiseen ja sukupuoleen kiinnittyneet identiteetit ovat murroksessa.
Moni kysyy, kuka minä olen.
Tehtaiden muuttaminen Kiinaan ja kulutusyhteiskunnan synty ovat muuttaneet arkemme pysyvästi.
”Se vaikuttaa siihen, millaista meidän työmme ja elämämme on sekä mitä ja miten kulutamme. Se vaikuttaa myös siihen, millaista työtä on tarjolla ja keitä arvostamme”, Kantola taustoittaa.
Kulutusyhteiskunta on kiihdyttänyt yksilöllistymistä ja lisännyt valinnanvapautta. Kaikki eivät enää syö, juo ja pukeudu samalla tavalla, vaan ilmaisemme itseämme valinnoillamme.
Naisten ja miesten valtasuhde ja yhteiskunnallinen työnjako alkoivat muuttua 1960-luvulla, ja nyt on liikkeessä koko sukupuolen käsite. Jokainen saa itse määritellä, mitä on. Valinnanvapaus on laajentunut entisestään.
Muutos luo myös mahdollisuuksia
Ennen tehtaanpillit soivat Suomessa. Arvostimme teollisuustyöntekijöitä ja kuuluimme työporukoihin. Nyt pitää erottua muista ja olla huippuyksilö pärjätäkseen. Kilpailu on kovaa ja luonteeltaan kansainvälistä. Muutosvauhti on nopea, ja kokonaisia toimialoja on pyyhkiytynyt pois.
On laskettu, että Suomessa katoaa vuodessa 220 000 työpaikkaa. Koska puolet väestöstä on töissä, se on noin 12 prosenttia työpaikoista. Se on todella paljon. Näin syntyy luovaa tuhoa, ja tilalle pitää syntyä uusia työpaikkoja.
”Koko ajan muutos luo myös uusia mahdollisuuksia”, Kantola sanoo.
Lisäksi on laskettu, että noin 900 000 ihmistä vaihtaa työpaikkaa vuodessa.
”He eivät välttämättä menetä työpaikkaa vaan vaihtavat sitä eri syistä. Liikettä siis on.”
Kaikki eivät pysy mukana muutostahdissa. Jotkut voittavat, toiset häviävät. Se synnyttää vihaa ja tyytymättömyyttä ja saa osan ihmisistä äänestämään populistisia puolueita, jotka lupaavat palauttaa vanhat, hyvät ajat.
Kaikki valtiotkaan eivät pärjää globaalissa kilpailussa.
”Näen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan liittyvän samaan häviämisen tunteeseen. Venäjä ei ole pystynyt tulemaan mukaan talouden rakennemuutokseen vaan on jäänyt riippuvaiseksi öljystä ja fossiilisista polttoaineista.”
Markkinoiden vapautuminen tuli aaltona, joka levisi ympäri maailman 1980-luvulla. Nyt poliittinen populismi on tullut uutena aaltona ja leviää yli koko maailman.
”Odotan koko ajan, mikä on seuraava aalto. En usko maailmanloppuun. Ihmiset yrittävät aina etsiä ratkaisuja. Ukrainan sotakaan ei jatku ikuisesti. Nyt pitää miettiä, mikä on seuraava askel ja miten ongelmia ryhdytään ratkomaan.”
Kriisit koettelevat arvoja
Mielenrauhalle tekee hyvää astua sivuun, panna some kiinni vähäksi aikaa ja katsoa asioita kauempaa. Sataan vuoteen mahtuu paljon suuria muutoksia. Uutta on muutosten nopeus.
”Mielenrauhaa häiritsevät myös klikkiotsikot. Mediat hakevat klikkauksia. Välillä myös uutisointia tehdään viihteen ehdoilla. Some ja media tehdään koukuttaviksi, ja uutisista rakennetaan jatkotarinoita.”
Kantolan mielestä suurin osa suomalaisista katsoo asioita aika maltillisesti. Innokkaimmat ovat eniten äänessä, mistä syntyy vääristynyt mielikuva siitä, mitä mieltä ollaan.
”Sodassa asioita myös yksinkertaistetaan. Sota luo ’me ja he’ -asetelman. Näkemykset puolesta ja vastaan sekä mustavalkoisuus korostuvat helposti etenkin Twitterissä, jossa keskustelijalla on pieni määrä merkkejä käytössä”, Kantola jatkaa.
Hän ei usko, että suomalaisten arvot ovat koventuneet.
”Arvot muuttuvat yleensä hitaasti. Voi olla hyvä asia, että kriisit koettelevat arvojamme. Talouskriisi on aina myös mahdollisuus. Sodassa sinänsä ei ole mitään hyvää.”
Yhdessä kohti ratkaisuja
Suomalaiset ovat yleensä maltillisia, kun puhutaan yhteiskunnan jakautumisesta voittajiin ja häviäjiin. Meillä on onneksi monipuoluejärjestelmä. Emme ole jakautuneet yhtä rajusti kuin kaksipuoluejärjestelmän maat, Yhdysvallat ja Iso-Britannia.
”Työnteko on suomalaisille hirveän tärkeää, samoin työstä saatu arvostus. Siinä on tapahtunut isoja muutoksia, kun tehtaat ovat sulkeneet ovensa ja osa ihmisistä on jäänyt työttömiksi. On niitä, jotka kokevat nyt arvottomuutta. Se synnyttää pettymystä ja joskus myös vihaa.”
Tuhoon Kantola ei usko. Historian valossa näyttää, että ihmiset alkavat etsiä ratkaisuja ja luoda yhteisiä projekteja, kun ongelmat pääsevät tarpeeksi pahoiksi.
”Nämä projektit menevät usein sukupolvittain. Usein yhteiskunnat tuottavat yllätyksiä. Asiat eivät välttämättä mene niin kuin ajattelemme.”
Ihmiset reagoivat maailmantilanteen varjopuoliin keksimällä omia ratkaisuja. Niistä voi lähteä myös isompia virtoja, jotka alkavat muuttaa maailmaa.
Me kaikki vaikutamme myös lähipiiriimme.
”Kasvatamme seuraavia sukupolvia. Vaikutamme omaan sukupolveemme ja niihin, joita tapaamme. Muutokset tulevat sillä tavalla. Niitä rakennellaan ihmisen oman kokemuspiirin kautta. Ne eivät tule ylhäältä annettuina.”
Anu Kantolan omat keinot rauhoittumiseen
”Varon jäämästä tieto- ja tapahtumavyöryn alle ja vahdin ajankäyttöäni.”
”Arkirutiinit ja selkeä raja työn ja vapaa-ajan välillä auttavat. Laitan puhelimen kiinni tarvittaessa ja rauhoitan yleensä illat ja viikonloput vapaa-ajalle.”
”Yritän liikkua ainakin tunnin joka päivä. Juoksen, hiihdän ja jumppaan.”
”Kuuntelen kaikenlaista musiikkia ja soitan pianoa. Luen kaunokirjallisuutta ja esseitä. Niistä saa perspektiiviä asioihin, ja oma kokemukseni vahvistuu. Tunnen voivani vaikuttaa elämääni.”
”Kun saan uusia kokemuksia ja koen tunteita, sisäinen elämäni pysyy elossa.”
