Kauneus ja Terveys

Unohda pomotus ja kilpailu - tämän päivän työelämässä mukavuudella pärjää paremmin kuin terävillä kyynärpäillä

Unohda pomotus ja kilpailu - tämän päivän työelämässä mukavuudella pärjää paremmin kuin terävillä kyynärpäillä
Mukavuus on luokiteltu vuosikymmenen trendiksi. Ystävällisessä työyhteisössä tehdään parempaa tulosta ja sairastetaan vähemmän. Mutta miten olla mukava olematta miellyttäjä?

Kiitos sinulle, joka maksoit tyttäreni ostokset kassalla, kun hän oli unohtanut lompakon kotiin. Lapseni oli mennyt paniikkiin ja pelastit tilanteen. Haluan kiittää sinua.

Facebookin Puskaradio-ryhmän julkaisussa on tuhansia tykkäyksiä, ja kommenttikenttä on täyttynyt sydämistä ja kehuista: ”Ihanaa, kun tällaisia ihmisiä on olemassa.”

Mukavuudella saa tykkääjiä. Being nice -ilmiö on luokiteltu esimerkiksi The New York Timesissa ja Helsingin Sanomissa vuosikymmenen trendiksi. Miksi?

Viime vuosina tutkijat eri puolilla maailmaa ovat tutkineet mukavuuden ja ystävällisyyden vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä talouteen ja tuottavuuteen.

Tutkimusten mukaan ystävällisessä työyhteisössä tehdään parempaa tulosta ja sairauspoissaoloja on vähemmän. Aikakauslehti ­Harvard Business Review on siteerannut esimerkiksi amerikkalaisen, Arizonan yliopiston professorin Nathan ­Podsakoffin laajaa tutkimusta, jossa kävi ilmi, että tietoa jakava ja auttavainen työyhteisö lisäsi yrityksen tuottavuutta, tehokkuutta ja asiakastyytyväisyyttä.

Kiltteys ei kuitenkaan ole ollut aina tavoiteltava ominaisuus. Vastahan meille naisille opetettiin, että siihen voi jopa sairastua. Pitäisikö kiltin tytön viitta pukea takaisin päälle juuri kun olemme heittäneet sen kierrätykseen?

Ei aivan. Nyt jylläävä mukavuusilmiö on jotain, mikä ei vaadi keneltäkään miellyttämistä tai alistumista. Päinvastoin se tuo kaikille jotain lisää ja hyvää.

Vastavoima öykkäröinnille

Mukavuusilmiössä on tiivistettynä kyse siitä, että siirrymme itsekkyydestä empatiaan.

– Äärimmäinen yksilökeskeinen ajattelu alkaa olla historiaa. Nyt keskitytään yhteiseen etuun, muutosvalmentaja ja kirjailija Maaretta ­Tukiainen kuvaa.

Työelämästä on tullut niin monimutkaista ja vaativaa, että menestyminen edellyttää yhteistyötä muiden kanssa. Moni hakee elämäänsä merkityksellisyyttä liittymällä muihin ja tekemällä hyvää yhdessä.

– Tavallaan palaamme siis heimoaikoihin.

Positiivisen kasvatuksen väitöskirjatutkija Kaisa Vuorinen Helsingin yliopistosta uskoo, että mukavuusilmiö on vastavoima ajassa, jossa sosiaalinen media on tuonut uudenlaisen temmellyskentän ilkeilylle. Väitöskirjassaan hän tutkii, miten hyveiden ja luonteenvahvuuksien opettaminen lapsille ja aikuisille vaikuttaa hyvinvointiin, oppimiseen ja johtamiseen. Hyveet ovat kokeneet uuden tulemisen.

– Viestit kulkevat ihmisten välillä nopeasti. Somessa on helppoa öykkäröidä ja olla epäystävällinen. Siksi ystävällisyydestä ja itsehillinnästä on tullut entistä arvostetumpia.

Haasteena on, että luonteenvahvuudet jäävät puheen tasolle. Tarvitsemme niiden toteuttamiseen konkreettisia toimintaohjeita ja palautetta.

– Arvoja ja hyveitä pitää johtaa työpaikalla samoin kuin muitakin asioita. Kuten lapsi myös aikuinen tarvitsee palautetta kehittyäkseen. Palautteen avulla saa tietoa, miten oma toimintatapa vaikuttaa muihin.

Perjantaina kehutaan

Miten hyviä tekoja tehdään? Vuorisella on monia ehdotuksia.

– Vaikka ystävällisyys ja mukavuus ovat isoja teemoja, teot ovat pieniä ja arkisia: ­tervehditään aamulla, annetaan toiselle palautetta ja viedään työpaikalle vaikka kukkia.

Filosofi Esa Saarisen esittämä kysymys Mitä tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen? on Vuorisen lempilauseita.

– Jos haluaa muutosta, kannattaa miettiä, miten itse käyttäytyy ja tehdä asioita tietoisesti. Jos kaikki tekevät pieniä plussamerkkisiä tekoja, syntyy ystävällisyyttä.

Vuorisen työpaikalla, hänen perustamassaan startup-yrityksessä, annetaan joka perjantai kehuja viikon henkilölle. Viikon alussa valitaan työntekijä, jonka hyviä konkreettisia tekoja kaikki havainnoivat ja tuovat esiin.

Työkaverit kirjoittavat ja kuvaavat havaitsemiaan tekoja digipalveluun, ja kooste katsotaan yhdessä perjantaisin kehukehys-kohtaamisessa.

– Samalla tehdään näkyväksi se, miten työkavereiden toiminta vaikuttaa myönteisesti omaan itseen, kollegoihin ja asiakkaisiin.

Hyvä lisää hyvää

Ystävällisyys synnyttää usein dominoefektin. Kun saa kehuja, kehuja laitetaan eteenpäin toisille. Dominoefektin merkitys korostui kanadalaisen sosiaalipsykologian professorin Elisabeth ­Dunnin tutkimuksessa, jossa hän selvitti rahankäytön vaikutuksia onnellisuuteen.

Tutkimuksessa osa ihmisistä käytti rahan itseensä, osa toisten ilahduttamiseen tai hyväntekeväisyyteen. Muita ilahduttaneilla havaittiin myönteisiä muutoksia mielialassa ja fyysisessä terveydessä, kuten verenpaineessa.

– Jo myötätunnon havaitseminen motivoi ystävälliseen käyttäytymiseen muita kohtaan. Myös ystävällisyys omaa itseä kohtaan lisää todennäköisyyttä toimia muiden hyväksi.

Myös Maaretta Tukiainen vannoo myönteisen kierteen nimeen. Se vavisuttaa mallia, johon moni meistä on kasvanut.

– Moni uskoo, että onnea on jaossa tasamäärä. Jos kaveri saa enemmän onnea, se on itseltä pois. Tosiasiassa onni kertaantuu.

Tämä näkyy esimerkiksi sosiaalisessa me­diassa. Tykkäyksiä keräävät tilit ja julkaisut, joissa ei keskitytä omiin tekemisiin vaan jaetaan muiden sisältöä tai autetaan muita.

– Kun jakaa muiden tekemiä sisältöjä ­so­siaalisessa mediassa, voi saada lisää seuraajia. Sosiaalisen median algoritmien logiikka suosii yhteistyötä.

Mukava tuntee itsensä

Miten tullaan mukavaksi? Tukiainen ja Vuorinen korostavat itsetuntemusta. Mukavankin ihmisen on lähdettävä liikkeelle itsestään. Oikealla tavalla kiltti ihminen ymmärtää omat ja toisten tarpeet.

Itsetuntemusta voi lisätä miettimällä, millaisissa asioissa ei ole vahva ja millaisiin ­asioihin reagoi. Kun tuntee itsensä, voi ymmärtää toista. Sitä kautta taas saavutetaan yhteinen etu.

– Minulla kesti kauan huomata, että vaikka pystyn olemaan haastavissakin tilanteissa oma itseni, kilpailutilanteessa jähmetyn. Jos joku haastaa minua kisaan, ahdistun. Se saattaa juontaa lapsuudestani, kun en pärjännytkään pianokisassa, Tukiainen pohtii.

Hän oivaksi asian kouluttautuessaan NLP-kouluttajaksi. Ryhmätehtävässä ­Tukiaisen vetämän joukkueen piti kilpailla toista joukkuetta vastaan.

– Tilanne aiheutti minulle valtavan stressin. Kun mietin syitä siihen, ymmärsin, että en ole koskaan pitänyt kilpailemisesta.

Oivallus auttoi Tukiaista tulemaan sinuiksi ominaisuutensa kanssa.

– Jos nykyisin joudun samankaltaiseen tilanteeseen, sanoitan epävarmuuteni ääneen ja kysyn muiden tarpeita tilanteessa. Mieluummin silti vältän kilpailutilanteita ja keskityn vahvuuksiini. Teen joko yhdessä muiden kanssa tai luon yksin jotakin uutta.

Rakentavan vuorovaikutusmallin ajatuksena on, että kaikilla ihmisillä on samat tarpeet, ja tunteet kertovat, ovatko tarpeet tyydyttyneet. Ensin tunnistetaan tunteet ja sen jälkeen niiden takana olevat tarpeet. Näin voidaan lisätä yhteistä ymmärrystä.

Mallia käyttää suurin osa rauhanneuvottelijoista, pariterapeuteista ja työyhteisöjen sovittelijoista. Se on tuttu myös Tukiaiselle, joka auttaa yrityksiä muutosprosesseissa ja vetää tiimiälyvalmennuksia.

– Vaikeissa tilanteissa ongelma on usein se, että kumpikin osapuoli haluaa voittaa. Ratkaisu löytyy vasta, kun ei tavoitella kummankaan päämäärää vaan löydetään yhteinen etu.

Kiltti mutta ei lattiamatto

Kiltteydellä ei aina ole ollut kovin hyvä kaiku. Kiltin tytön helmasyntinä on perinteisesti pidetty liiallista myötäilyä. Miten olla mukava ilman, että tulee tallotuksi työpaikan lattiamatoksi?

Maaretta ­Tukiaisella on siihen hyvä neuvo: kannattaa opetella ottamaan apua vastaan.– Monen kiltin ihmisen on helppo auttaa muita mutta vaikea pyytää itse apua. Menestyjiä yhdistää usein se, että he auttavat muita ja osaavat myös ottaa itse apua vastaan.

Tukiainen työskenteli Sub-kanavan johdossa vuosina 2000–2010. Tuolloin hän lanseerasi työpaikalla mokakahvit eli hetket, ­jolloin omia epäonnistumisia jaettiin koko tiimin kesken.

Häpeän tunne lieveni ja jokainen oppi muiden mokista: samaa mokaa ei ehkä tarvinnut tehdä itse. Myös hän jakoi esimiehenä epäonnistumisiaan.

– Johtajan kannattaa myöntää olevansa inhimillinen ihminen, sillä se on helpoin tapa astua alas korokkeelta ja tulla osaksi työyhteisöä. Vaikka oman haavoittuvuuden paljastaminen on pelottavaa, se herättää muissa myötätuntoa ja luottamusta.

Työpaikan ystävällinen tunnelma on kaikkien, myös johtajan, etu.

– Kilpailu lahjakkuuksista on kovaa. Jos haluaa huippuosaajan töihin, häntä on palveltava. Esimies ei ole enää käskyttäjä vaan valmentaja, johtajia mentoroiva Tukiainen kuvaa.

Kaisa Vuorinen allekirjoittaa saman kehityksen.

– Omassa yrityksessäni on töissä monia itseäni nuorempia ihmisiä. Heille tärkeintä on, että työllä on yhteiskunnallista merkitystä.

Vuorinen sanoo olleensa lapsesta saakka ystävällinen ja myötätuntoinen. Silti hän on joutunut oppimaan yhdessä tekemistä kantapään kautta. Nuoruuden urheilujoukkueissa ja huippulukiossa piti ponnistella jatkuvasti pysyäkseen huipulla.

– Se sai minut mittaamaan ihmisarvoani suorituksen kautta, ja ajattelin, että minun on pärjättävä yksin.

Aikuisiällä hän sai väitöskirjaohjaajan, joka oli paitsi taitava myös ystävällinen ja nöyrä.

– Ymmärsin, että itsestä ei tarvitse tehdä numeroa. Kunniaa ei tarvitse saada yksin vaan yhdessä.

Oivalluksen kautta Vuorisen elämään on tullut terveyttä, hyvinvointia ja valtavasti uusia ihmisiä, joita hänen anteliaisuutensa on vetänyt puoleensa.

– Mukavuus yksinkertaisesti parantaa elämänlaatua.

Unohda nämä ”menestyjän” mantrat

”Ansaitsen erityis­kohtelua.”

Kenelläkään ei ole naama­vippiä työpaikalla. Jos kuvittelet ansaitsevasi parempaa kuin muut, ­herätät epäluottamusta ja epätasa-arvoa.

”Olen aina oikeassa.”

Yhteinen etu edellyttää ­erilaisuuden sietokykyä.

”Se on joko tai.”

Tilanteet ovat yleensä sekä että. Jankkaaminen ei ole rakentavaa tai uutta ­inspiroivaa.

”Tämän kilpailun voitan minä.”

Myötäilo on myötätunnon pari. Ota oppia työkaverin menestyksestä.

”Pidän tiedon itselläni.”

Tiedon jakaminen edistää yhteistä hyvää.

”Tsemppaan ja peitän tunteeni”

Tunteista on hyvä ­opetella puhumaan, jotta ne voi näyttää rakentavalla tavalla.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2020.

Julkaistu: 11.9.2020
Kommentoi »