Etenevien muistihäiriöiden seulonta

Muistihäiriöiden seulonnalla tarkoitetaan toimenpiteitä, kuten muistitestejä, joilla pyritään löytämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sellaiset henkilöt, jotka ovat vaarassa sairastua dementiaan tai joilla jo on lieväoireinen dementia. Tämä mahdollistaa sairauden etenemisen hidastamiseksi tarkoitettujen hoitojen aloittamisen varhain ja tulevaisuudessa mahdollisesti jopa sairauden estämisen etenemästä dementiaan asti.

Seulonnan edellytyksenä voidaan pitää sitä, että sairaudella – tässä tapauksessa dementialla – on piilevä varhainen vaihe tai esiaste, joka seulontakokeella kyetään toteamaan. Dementiaan johtavilla sairauksilla varhainen vaihe ilmenee yleensä muistamisen ongelmina eli uusien asioiden mieleen painamisen vaikeutumisena ja nopeana unohtamisena. Tämä esiaste on todettavissa sopivalla kognitiivisella seulontatehtävällä.

Seulontatutkimuksen tulee olla suhteellisen suppea ja nopea. Sen suorittajan ei tarvitse olla pitkälle koulutettu erikoisasiantuntija. Seulontatuloksen tulisi olla helppo tulkita. Katkaisurajaksi asetetaan tietty pistemäärän, jonka alittava suoritus on normaaleihin samanikäisiin verrattuna selvästi poikkeava. Seulonnan tulos ei anna diagnoosia, vaan kertoo sen kenen muistivaikeuksien taustaa on tarvetta selvittää tarkemmin.

Muistihäiriöiden seulonnan kohteena ovat ne, joiden todennäköisyys sairastua dementiaan on kasvanut. Dementian suurin riskitekijä on ikä, mutta kaikkia iäkkäitä ei voida muistihäiriöiden osalta seuloa. Täytyy olla joitakin lisätekijöitä, jotka lisäävät huolta muistin tilasta.

Eräs aihe muistin seulontaan voi olla iäkkään ihmisen oma kokemus muistin heikentymisestä. Toisena seulonnan lähtökohtana voi olla omaisen tai muun läheisen henkilön havainto heikentyneestä muistista.

Onkin todettu, että muistihäiriöisen omainen yleensä huomaa jo varhaisessa vaiheessa läheisensä muistin heikentymisen ja lisääntyneet unohtelut. Muistihäiriösairauksiin liittyy usein jo varhaisvaiheessa oman tilan tiedostamisen vaikeus, minkä vuoksi muistihäiriöinen itse ei välttämättä huolestu tai edes huomaa muistinsa heikentymistä.

MMSE-asteikko

Mini-Mental State Examination -asteikkoa (MMSE) käytetään yleisesti seulontatehtävänä perusterveydenhuollossa arvioitaessa mahdollista henkisen toimintakyvyn heikentymistä tai dementoitumista. Se antaa karkean arvion mahdollisesta heikentymisestä, mutta normaali suoritus ei sulje pois vakavaakaan muistihäiriötä.

MMSE sisältää useita lyhyitä kognition eri osa-alueiden toimintoja suppeasti arvioivia tehtäviä: orientaatio (10 kysymystä), keskittyminen, muisti, nimeäminen, toimintaohjeen toteuttaminen, lukeminen, kirjoittaminen ja hahmottaminen (piirros).

MMSE:n pistemäärä vaihtelee 0-30:een. Tavaksi on tullut pitää pistemäärä 25-30 normaalina. Pistemäärä 18-24 merkitsee mahdollista lievää dementiaa ja pistemäärä 10-20 keskivaikeaa dementiaa, alle 12 viittaa jo vaikea-asteiseen dementiaan.

MMSE on selvästi riippuvainen iästä ja koulutuksesta. Nuoremmat ja paremmin koulutetut saavat helposti korkean pistemäärän, vaikka lievä dementia olisikin jo tarkemmin tutkittaessa diagnosoitavissa.

MMSE ei ole herkkä Alzheimerin taudin varhaiselle vaiheelle tai lievälle kognitiiviselle heikentymiselle, jossa muistiongelma on jo ilmeinen. Näin ollen MMSE pistemäärä 25-30 ei sulje pois mahdollista muistin häiriötä. Varhaisten muistihäiriöiden tunnistamiseksi tarvitaan siis herkempää seulontamenetelmää. Sellainen on CERAD:n kognitiivinen tehtäväsarja, jota myös Suomessa on viime aikoina alettu käyttää dementian seulontaan.

CERAD:n kognitiivinen tehtäväsarja

Perusterveydenhuoltoa varten on kehitelty kognitiivinen tehtäväsarja, joka on MMSE:tä herkempi tavoittamaan varsinaista dementiaa lievempiä kognitiivisia häiriöitä. Potilaat, joilla on varhainen Alzheimerin tauti, mutta MMSE pistemäärä normaalin rajoissa (24-30), suoriutuvat varsinkin CERAD:n muistitehtävissä poikkeavasti.

CERAD:n kognitiivinen tehtäväsarja koostuu useasta eri kognition aluetta kartoittavasta tehtävästä

Cerad-tehtäväsarja:

CERAD-tehtäväsarjassa huomioidaan ne kognition osa-alueet, jotka muistihäiriöiden ja dementioiden – varsinkin Alzheimerin taudin – alkuvaiheissa heikentyvät. CERAD-tehtäväsarjassa viitearvot auttavat arvioimaan yli 55-vuotiaista etenevien muistihäiriöiden takia tutkimuksiin hakeutuneista potilaista.

CERAD-tehtäväsarja soveltuu hyvin käytettäväksi Alzheimerin taudin todennäköisen esiasteen ns. lievän kognitiivisen heikentymisen seurannassa, mikä parantaa seulonnan tarkkuutta.

Dementian diagnoosi ja vaikeusasteen määrittely edellyttää tietoja potilaan arkiselviytymisestä ja avuntarpeesta, minkä vuoksi kognitiivisten seulontatehtävien tietoja on täydennettävä omaisen tai muun läheisen henkilön haastattelulla tai kyselylomakkeilla.

Seulonnassa tuleekin kognitiota arvioivissa testeissä suoriutumisen lisäksi mahdollisuuksien mukaan selvittää potilaan oma kokemus muististaan ja läheisen henkilön arvio arkielämässä selviytymisestä.

Muistiseulontaa on saatavilla myös ilman lääkärin lähetettä. Muistikeskuksien palveluihin kuuluu Muistiseula kognitiivinen tutkimus, jossa 30-45 minuuttia kestävällä tutkimuksella kartoitetaan tärkeimmät kognition osa-alueet painottaen muistia vielä jonkin verran enemmänkin kuin mitä yllä CERAD-tehtäväsarjasta on kuvattu. Muistiseulassa esitettyjen testitehtävien ja haastattelun perusteella arvioidaan, ovatko tarkemmat tutkimukset muistihäiriön selvittämiseksi aiheellisia.

Kuten muiden sairauksien seulonnassa muistihäiriönkään seulontatutkimus ei ole diagnostinen arvio vaan siihen tarvitaan selvästi laajemmat selvittelyt. CERAD-tehtäväsarjan laajuisenakaan seulonta ei voi korvata neuropsykologista tutkimusta kognitiivisen suoriutumisen arvioinnissa.

Neuropsykologinen tutkimus on keskeinen tutkimus selviteltäessä lievää muistivaikeutta sekä työikäisen muistivaikeutta. Selvän ja vaikea-asteisen muistihäiriön kohdalla neuropsykologinen tutkimus voi olla harkinnanvarainen, usein se kuitenkin on erotusdiagnostisesti aiheellinen.

Neuropsykologinen tutkimus on aiheellinen muistivaikeuksien selvittelyssä, kun kyseessä on:

Neuropsykologiseen tutkimukseen kestää tavallisesti kahdesta kolmeen tuntia. Tutkimus alkaa haastattelulla, jossa kartoitetaan muistivaikeuksien laatua sekä tulosten kannalta olennaisia asioita kuten koulutusta, työtaustaa ja elämäntilannetta.

Neuropsykologiset tutkimustulokset perustuvat erityisiin neuropsykologisiin testeihin, joiden tuloksia verrataan normitietoihin. Tutkimus kattaa sekä kognitiiviseen suoriutumiseen laaja-alaisesti vaikuttavat tekijät kuten tarkkaavaisuus, keskittyminen, toiminnan ohjaus, toiminnan nopeus sekä erilliset kognitiiviset toiminta-alueet kuten päättelytoiminnot, muisti, kielelliset, visuaaliset ja motoriset toiminnot. Tällä eri osa-alueiden tutkimisella selville saatavan kognitiivisen suoritusprofiilin perusteella voidaan tehdä päätelmiä siitä, missä aivojen osissa vaurioita esiintyy ja mihin sairauteen vaikeudet voisivat liittyä.

Psyykkisen tilanteen huomioiminen on tärkeätä, erityisesti masennus voi aiheuttaa muistin ja toimintakyvyn heikentyneisyyttä.

Neuropsykologisen tutkimuksen tulokset raportoidaan lausunnossa, jossa myös esitetään neuropsykologisen tutkimuksen pohjalta mahdolliset jatkosuositukset.

Asiantuntijat

Tuomo Hänninen, dosentti, Kuopion yliopistollinen sairaala, neurologian klinikka, Muistikeskus Kuopio-Cantti

Veijo Pulliainen, psykologian tohtori, neuropsykologi, Päijät-Hämeen keskussairaala, neurologian klinikka, Muistikeskus Lahti – Hemo

Juhani Salo, psykologian lisensiaatti, neuropsykologi, Tampereen yliopistollinen sairaala, neurologian klinikka, Muistikeskus Tampere – Koskiklinikka

Marja Hietanen, dosentti, neuropsykologi, Helsingin yliopistollinen keskussairaala, neurologian klinikka, Muistikeskus Helsinki-Bulevardi