Muistimme on kallein pääomamme - silti liika muistaminenkaan ei ole terveellistä

Ilman muistia ei ole minuuttia. Muisti kertoo, keitä olemme, mistä tulemme.  Muisti on ihmiselle elintärkeä.

– Muisti on kalleinta pääomaa, mitä meillä on, luonnehtii aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Muisti toimii henkiinjäämisperiaatteen avulla. Tunteita nostattavat ja monen aistin kautta koetut asiat painuvat syvälle mieleen.

– Vaaratilanteen ja rakastumisen muistamme varmasti. Ne säilyvät mielessä paremmin kuin vieraan kielen kielioppi, Huotilainen sanoo.

Psykologi Satu Pakarinen Työterveyslaitoksesta kertoo, että tuoksutkin pysyvät hyvin muistissa. Tuoksu voi olla miellyttävä tai vastenmielinen, mutta kun se leyhähtää nenään, tunnistamme sen.

Tuoksu koskettaa syvältä ja nopeasti, koska se on ainoa aisti, joka menee suoraan aivojen tunnealueelle.

Tunteita säätelevä limbinen järjestelmä sijaitsee aivojen syvempien alueiden ja aivokuoren välissä. Siihen kuluu myös mantelitumake, joka vastaa primitiiviseen selviytymiseen ja stressiin liittyvistä tunteista.

Ihmiselle on ominaista se, että kielteiset asiat muistetaan paremmin kuin myönteiset. Ne tallentuvat aivoihin tarkemmin.

Toisaalta kun ihminen muistelee omaa elämäänsä, muisti nostaa pintaan neutraaleja tai myönteisiä asioita. Millaista oli, kun aloitin opiskelun, miten ihanaa oli viettää kesälomaa lapsuuden mummolassa.

Lue myös: Aivot pitävät puuhastelusta

Elinkaaresta lapsuus on aika, johon muistot palaavat yhä uudelleen.

Minna Huotilaisen mukaan teemme jokaisella vuosikymmenellä uuden arvion lapsuudestamme.

Vaikka lapsuus on sama, annamme sille uusia merkityksiä ja ymmärrämme sitä eri tavalla. Muistojen uudelleen arvioinnissa käännekohtia ovat esimerkiksi omien lasten tai lastenlasten syntymä.

Kun lapsuutta arvioidaan uudelleen, Huotilainen pitää osuvana psykiatrin ja tietokirjailijan Ben Furmanin taannoin julkaiseman kirjan nimeä: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Muisto muuttaa luonnettaan, vaikka faktat säilyvät.

Lue myös: Muusikon muisti ei tylsisty

Muisti ei ole vain yksi asia. Minna Huotilaisen mukaan muistia on kolmea lajia: aistimuisti, työmuisti ja pitkäkestoinen muisti. Kaikki toimivat hieman eri tavalla.

Aistimuisti vastaanottaa koko ajan paljon tietoa. Tuulenhenkäys tuntuu virkistävältä kasvoilla, koira haukahtaa jossain, bussi vilahtaa ohi, ohikulkijan kengät näyttävät mukavilta. Tällaisia ärsykkeitä tulvii massoittain pitkin päivää. Ne tulevat, menevät ja unohtuvat saman tien.

Aistimuisti onkin ylitsetulviva muistin alue, jonne tieto ei tallennu kuin muutamaksi sekunniksi ennen kuin se häviää.

Työmuistissa käsittelemme tietoisesti muistin sisältöä. Ajattelemme, päättelemme ja ratkaisemme ongelmia tässä hetkessä.

Aivoja ei voi vaihtaa, kuten vaikkapa kuluneet polvinivelet. Vuosien myötä aivoihin tallentuu valtava muistivarasto, joka on suurempi kuin minkään tietokoneen muisti.

Lue myös: Muistista kannattaa pitää huolta ajoissa

Minna Huotilainen kuvaa työmuistia muistin heikoksi lenkiksi. Kuormitus ja stressi uhkaavat sitä. Mikä tahansa ulkoinen häiriö voi sotkea meneillään olevan ajattelun.

Työmuisti on koetuksella esimerkiksi, kun puhelin piippaa saapuvasta viestistä tai työkaveri keskeyttää kysymällä neuvoja. Keskeytyksen jälkeen joutuu kelaamaan, mihin kummaan jäikään.

Työmuisti noukkii tietoa sekä aistimuistista että pitkäkestoisesta muistista. Sinne mahtuu enintään neljä asiaa kerrallaan. Jos asioita tulvii liikaa, työmuisti alkaa tökkiä.

Aina ei tarvitse olla edes ulkoisia ärsykkeitä, että työmuisti takkuaa. Jo se riittää, että mielen pohjalla on kymmenen muistettavaa asiaa ja stressi kalvaa mieltä.

Stressi on fysiologinen tila, joka lisää verenkiertoon stressihormoneja, kuten kortisolia, noradrenaliinia ja adrenaliinia. Ne taas vähentävät työmuistiin mahtuvia asioita. Silloin on hankalampi ymmärtää, mikä on olennaista.

– Stressiin liittyy putkinäkö. Näkökulma kapeutuu, ja heikompia signaaleja on vaikea huomata. Hiljaiset viestit eivät tule perille. Pitkäkestoisesta muistista on tavallista vaikeampaa poimia tietoja, Satu Pakarinen kuvailee.

Monelle on tuttu tilanne, että sana pyörii kielen päällä, mutta stressi lukitsee muistin. Kun olo on rennompi, kaivattu sana nousee mieleen kuin itsestään.

Lihasmuisti ei ole yhtä herkkä häiriöille.

– Stressaantunut pystyy ajamaan autoa, sillä stressi ei vie ajotaitoa. Jos pää on jumissa, ihminen voi unohtaa tietokoneen salasanan, mutta kun sormet osuvat näppäimistölle, salasana löytyy lihasmuistista, Pakarinen sanoo.

Lue myös: Muisti pätkii - pitääkö huolestua?

Joskus puhutaan sukupolvien yli kulkevasta muistista. Esimerkiksi sota-aikana evakkoon joutuneet siirtävät kipeän muiston jälkipolville.

Satu Pakarisen mukaan muistot voivat siirtyä perheen ja suvun tapakulttuurissa, jotka pitävät yllä muistoja.

Äidin stressikokemukset raskauden aikana tai lapsuudenaikaiset hyvin stressaavat kokemukset voivat vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen. Se näkyy esimerkiksi lapsen stressinsietokyvyssä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yksittäinen muisto siirtyisi suoraan sukupolvelta toiselle, jollei siitä puhuta.

Elämää koettelevat myös kivuliaat asiat, jotka ovat yhteydessä muistiin. Traumoilla on ikävä tapa pompahtaa pitkäkestoisesta muistista työmuistiin, vaikka niitä ei haluaisi lainkaan muistaa.

Tämä traumaattisten muistojen hallitsematon pulpahtaminen mieleen on mahdollista katkaista terapian avulla. Trauman käsittelyssä muistoa muokataan ja sitä opitaan hallitsemaan.

Traumoista selviytyminen ei tarkoita unohtamista tai vääristämistä, vaan sitä, että traumaattinen asia nähdään uudessa valossa. Näin ihminen pääsee eteenpäin.

Muisti auttaa ihmisiä toimimaan tarkoituksenmukaisesti ja tuo pysyvyyttä elämään. Usein ajatellaan, että muisti kiinnittyy menneeseen. Satu Pakarisen mukaan muisti kuitenkin auttaa myös ennakoimaan tulevia tapahtumia. Se auttaa ymmärtämään muita ihmisiä ja olemaan vuorovaikutuksessa.

Muisti heijastaa ihmisen persoonallisuutta. Jos äänensävyt ovat tärkeitä, ihminen painaa niitä mieleen keskustelusta. Vaatteista kiinnostunut muistaa ystävien pukeutumisen ja tyylin.

– Muistamme sellaisia asioita, joihin kiinnitämme huomiota. Aistimuistiin tallentuu lyhyessä tapaamisessa valtavasti tietoa: toisen meikki, vaatteet, hajuvesi, säätila. Muisti vastaanottaa kaiken, mutta vain tärkeinä pidetyt asiat muistetaan, Minna Huotilainen sanoo.

Uni on muistille tärkeää. Päivällä muistissa säilyttäminen on aivojen aktiivista toimintaa, mutta yöllä muistijäljet muuttuvat paljon pysyvämmiksi, jopa eliniän kestäviksi. Muistettava tieto siirretään yöllä pitkäkestoiseen muistiin hermosolujen välisiin yhteyksiin.

Aivot käsittelevät yön aikana sekä vanhoja muistoja että tuoreita, edellisenä päivänä hankittuja tietoja. Ne pyrkivät muodostamaan tiedoista kokonaisuuden ja liittämään uudet tiedot vanhaan tietoon.

Joskus tämä vaatii paljon työstämistä. Kun lapselle kerrotaan, että maapallo on pyöreä, pieni ihminen pähkäilee, miksi australialaiset eivät tipahda pää edellä maahan. Aikuinen voi jäädä pohtimaan vaikka sitä, heikentääkö käsien turha desinfiointi terveyttä, kun kerran bakteerit ovat terveydelle välttämättömiä.

Vaihdevuodet eivät ehkä sinällään vaikuta muistiin, mutta niihin usein liittyvä unen laadun heikkeneminen voi sitä verottaa. Univaikeudet helpottavat useimmilla ajan mittaan. Jos niistä kärsii, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että elää muuten terveellisesti ja niin hyvin kuin pystyy.

Muistin toinen puoli on unohtaminen. Satu Pakarisen mukaan se on normaalia ja myös välttämätöntä muistin toiminnalle.

Hyvän muistin edellytys on se, että unohtaa vähäpätöisiä asioita. Kaiken nippelitiedon muistaminen olisi epäkäytännöllistä, eikä muistia kannata kuormittaa niillä.

Unohtaminen on myös armollista. Minna Huotilainen luonnehtii unohtamista muistin siivoamiseksi turhasta. Olisi hirveä tragedia muistaa kaikki vanhoista kauppalistoista lähtien.

Supermuistisia poikkeusyksilöitäkin on olemassa, mutta kaiken tallentava muisti voi tuottaa hallaa mielenterveydelle.

– Liika muistaminen ei ole terveellistä. Aivomme ovat melko hyvät pyyhkimään pois tarpeetonta tietoa. Keskittyminen vaikeutuu, jos pitkäkestoisesta muistista nousee liikaa tietoa työmuistiin, Huotilainen sanoo.

Aikuisella naisella muisti kipuilee erityisesti, jos hän on taipuvainen huolehtimaan kaikesta. Hän kokee olevansa vastuussa kodista, perheestä, ulkonäöstään ja työstään ja murehtii asioita, joille ei voi mitään. Tällöin työmuisti sakkaa helposti. Kesken olevat tehtävät kuormittavat sitä liikaa.

Huotilaisen mukaan tilanteessa kannattaisi opetella jakamaan tehtäviä. Yhden ihmisen ei tarvitse selvitä kaikesta.

Joskus muistin pätkiminen etenee kuitenkin niin pitkälle, että se alkaa huolestuttaa. Merkit muistin heikkenemisestä huomaa ensimmäiseksi usein lähipiiri. Huolestuttava merkki on esimerkiksi se, jos ihminen hukkaa selittämättömällä tavalla tavaroitaan tai eksyy tutuissa paikoissa.

Ongelmaa kannattaa selvittää ajoissa, koska muistilääkkeet toimivat vain sairauden alussa. Jos lähisuvussa on paljon muistisairauksia, riski sairastua niihin kasvaa.

Lue myös: Hoitamaton verenpaine on iso riski muistille

Muistamisessa on tärkeää se, mihin asioihin kiinnittää huomiota. Monet sanovat, että heillä on huono nimimuisti. Nimen saattaa kuitenkin unohtaa siksi, ettei ole kuullut sitä kunnolla tai keskittynyt esittelyyn. Asiat pysyvät paremmin mielessä, kun niihin paneutuu.

Osa tekemisistä tapahtuu niin automaattisesti, ettei niitä huomaakaan. Lähdet kotoa töihin, mutta bussipysäkillä alat kaivella laukkua. Onko siellä varmasti avain ja puhelin? Nämä asiat kuuluvat automaattisiin aamurutiineihin. Niitä tehdessä ajatukset risteilevät muuallakin kuin laukun pakkaamisessa, eikä niihin keskity.

– Tarkastaminen ja varmistaminen eivät ole huonoja asioita. Useimmat tekevät niin, Satu Pakarinen sanoo.

Terveen ihmisen muisti ei heikkene oleellisesti ikävuosien myötä. Aikuinenkin oppii ja muistaa hyvin asioita.

– Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan uutta. Mitä enemmän opiskelee, sitä helpompaa uuden opetteleminen on. Ahkera opiskelija kehittyy taitavaksi muistamisessa ja opiskelutaidoissa, Pakarinen sanoo.

Oppimistilanteessa eri aistien samanaikainen käyttö on tehokasta. Musiikki, värit, tuoksut ja oma tekeminen helpottavat mieleen painamista. Mitä paremmin muistettavan asian saa sidotuksi kokemukseen, sitä helpommin sen muistaa. Niinpä ruoanlaittoon liittyviä vieraskielisiä sanoja voi harjoitella keittiössä.

Muistin vaalimisessa kertaus on hyvä menetelmä. Ihmiset ajattelevat usein, että uusi asia pitäisi painaa kerralla mieleen, ja ihailevat hyvämuistisia ihmisiä. Hyvämuistinen voi kuitenkin olla harjaantunut juuri siihen asiaan, josta keskustellaan. Kun tuntee aihepiirin hyvin, siihen liittyviä asioita on helppo muistaa.

Muistia voi vaalia keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan. Hyvä keino on myös ulkoistaa se tekemällä muistilistoja. Tuttu vinkki pätee yhä: kirjoita edellisenä päivänä ylös asiat, jotka sinun pitää tehdä seuraavana päivänä.

Terveelliset elämäntavat auttavat muistia samalla tavalla kuin koko kehoa. Hyvä muisti ei tule ilmaiseksi, vaan se vaatii työtä. Kuuntele, keskity, paina mieleen ja lepää välillä, Satu Pakarinen summaa.

Minna Huotilainen neuvoo kääntämään ajatukset myös menneeseen. Muisteleminen on tärkeää.

– Katsele vanhoja valokuvia ja anna niiden tuoda mieleen muistoja elämän eri kerroksista.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2019.