Terve.fi

Muistatko lapsuudenystäväsi lankanumeron, mutta et lapsesi numeroa? Onko muistimme huonompi kuin ennen?

Muistatko lapsuudenystäväsi lankanumeron, mutta et lapsesi numeroa? Onko muistimme huonompi kuin ennen?
Ennen muistimme monet puhelinnumerot ja asiat ulkoa. Nykyään katsomme kaiken puhelimesta. Tarkoittaako se, että muisti on huonontunut?
Julkaistu: 27.3.2020

Kun unohdamme nimen, historian tapahtuman tai ystävän osoitteen, otamme kännykän käteen. Kun olemme tylsistyneitä, käväisemme somessa. Se ei ole pelkästään hyvä asia.

– Stressi, multitaskaus tai jatkuva käynti sosiaalisessa mediassa katkoo tarkkaavaisuuttamme ja heikentää keskittymistämme, kertoo neuropsykologi Teemu Paajanen Työterveyslaitoksesta.

Ennen muistimme läheistemme puhelinnumerot ja osoitteet ulkoa. Nykyisin emme muista välttämättä edes puolison numeroa. Muistavatko ihmiset vähemmän nykyään kuin ennen?

Paajasen mukaan muistin kapasiteetti ei ole silti kadonnut mihinkään, mutta se, miten käsittelemme tietoa, on muuttunut.

Tietoa on entistä enemmän saatavilla, eikä kaikkea ole tarpeellistakaan muistaa ulkoa. Ongelmana on usein se, että käsittelemme liian montaa asiaa liian nopeasti, jolloin unohduksia ja virheitäkin tulee helposti.

Muisteja on enemmän kuin yksi

Meillä on useita eri muisteja: lyhytkestoisia ja pitkäkestoisia muisteja.

Lyhytkestoisiin muisteihin luetaan hyvin lyhyt aistimuisti ja hieman pitempi työmuisti. Sensorista näkömuistia on esimerkiksi se, kun katsot esinettä pöydällä ja sulkiessasi silmäsi voit hetken ajan nähdä sen mielessäsi.

Työmuisti on puolestaan kuin työpöytämme, jossa tietoa käsitellään. Asiat säilyvät työmuistissa vain sekunteja, ellei niitä aktiivisesti kerrata.

– Työmuistin voi ajatella kaarevaksi työtasoksi, jolla pystymme jatkuvasti siirtelemällä pitämään paria esinettä kerrallaan. Heti jos siirrämme tarkkaavuuden muualle, vanhat asiat vierähtävät pois työtasolta. Työmuisti on tarkoitettu tilapäiseen tiedonkäsittelyyn ja oppimiseen: ilman kertausta asia pyyhkiytyy muistista pois, Paajanen selittää.

Jos käsittelemme samaa asiaa pidempään, muistiprosessiin tulevat mukaan aivojen ohimolohkojen hippokampukset. Niiden avulla muodostuu pitkäkestoiset muistijäljet.

– Muistijäljissä on kyse hermosolujen välisestä viestinnästä, eivätkä ne tallennu vain yhteen tiettyyn paikkaan aivoissa.

Pidempikestoisia muisteja ovat esimerkiksi tietomuisti, tapahtumamuisti ja taitomuisti. Tietomuistista löytyvät asioiden merkitykset. Kun näemme esimerkiksi auton, tunnistamme sen autoksi ja tiedämme, mihin sitä käytetään.

Tapahtumamuistia tarvitaan uusien asioiden ja merkitysten oppimiseen. Muistamme sen avulla, mitä söimme aamiaiseksi ja ketä tapasimme eilen.

Taitomuistilla tarkoitetaan niitä automaattisiksi opittuja toimintamalleja ja taitoja, joita on vaikea kuvata sanoilla. Kun opimme hahmottamaan tekstistä kokonaiset sanat yksittäisten kirjainten sijaan tai ajamaan polkupyörällä. Moni saattaa jättää polkupyörän varastoon talveksi, mutta ajamisen taito on yhä tallella, kun pyörä kaivetaan taas keväällä esiin.

– Taitojen ja tietojen oppimisessa pätee vanha viisaus, että kertaus on opintojen äiti. Mitä enemmän ja monipuolisemmin asiaa käsitellään ja mitä paremmin se linkittyy aiemmin opittuihin asioihin, sitä todennäköisemmin se siirtyy pitkäaikaiseen muistiin.

Kaikkea ei voi kuitenkaan muistaa. Aivoihin tallentuvat ne tiedot, joita käsittelemme ja jotka koemme sillä hetkellä tärkeiksi.

Valikoivatko aivot vai valikoiko ihminen?

On vaikea sanoa, paljonko ihminen tallentaa tietoa tiedostamattaan.

– Jos tarkkaavuus on väärässä paikassa, emme pysty sisäistämään toivottua asiaa. Asioista, jotka herättävät meissä tunteita – positiivisia tai negatiivisia – jää usein vahvempi muistijälki.

Tällöin erityisesti aivojen mantelitumakkeet vahvistavat muistikokemusta. Mantelitumakkeet prosessoivat tunnereaktioita ja leimaavat tunnereaktioihin liittyvät muistot vahvemmiksi.

Tämän vuoksi muistamme esimerkiksi omasta lapsuudestamme usein niitä asioita tai tilanteita, joihin on liittynyt voimakkaita tunteita.

Voiko muistia kehittää?

Terveen ihmisen muistin kapasiteetin kehittäminen tai parantaminen on vaikeaa. Muistia ja tarkkaavaisuutta on silti mahdollista oppia käyttämään paremmin erilaisten strategioiden ja suunnitelmallisen toiminnan avulla.

– Vaikka usein puhutaan erilaisista oppimistavoista, tutkimukset näyttävät, että kaikki hyötyvät yleensä monipuolisesta tiedon käsittelystä.

Esimerkiksi kirjoittaminen tukee oppimista. Kuuntelemisen ja lukemisen lisäksi asioita kannattaa siis kirjoittaa ylös ja mieluiten vielä omin sanoin.

Kun opiskelet, alleviivaa tai korosta tekstiä. Miellekartoilla voi prosessoida ja jäsentää tietoa edelleen. Myös muistilaput ja -listat voivat auttaa muistamaan asioita.

– Toisin kuin usein luullaan, muistiharjoitteluohjelmat tai sanaristikot eivät useinkaan paranna muistia yleisellä tasolla. Kyseisessä harjoitteessa tai pelissä voi toki oppia ja kehittyä, mutta yleiseen arkipäivän toimintakykyyn vaikutukset ovat usein vähäisiä.

Syy tähän on yksinkertainen: se, mitä harjoittelet, kehittyy. Jos haluat kehittää arjessa tarvittavaa muistia, on hyvä harjoitella muistin käyttöä normaaleissa arkipäivän tilanteissa.

– Fyysisestä kunnosta ja sydänterveydestä huolehtiminen vaikuttavat aivoterveyteen todennäköisesti enemmän kuin sanaristikoiden teko. Toisaalta myös aivojen käyttämisestä on hyötyä. Koulutus auttaa ehkäisemään muistisairauksien puhkeamista.

Muut lähteet: Muistiliitto, Potilaan Lääkärilehti

Kommentoi »