Kauneus & Terveys

MS-tauti sysäsi Ainon elämäntapamuutokseen


Aino Palomäki kiinnostui terveydestään vasta, kun hänellä diagnosoitiin MS-tauti. Aino laihtui 16 kiloa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla – ilman kovaa treeniä.
Kuvat Mikko Lehtimäki

”Olin lapsena ja nuorena hoikka. Harrastin ratsastusta ja söin normaalisti. En olettanut, että joutuisin koskaan taistelemaan ylipainon kanssa.

Kun aloin opiskella musiikkipedagogiikkaa, kilot alkoivat kertyä hiipien. Asuin ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja saatoin syödä grilliruokaa mielin määrin.

Valmistuin vuonna 2010. Työmatka Alavudelta Kankaanpäähän oli 125 kilometriä autolla yhteen suuntaan. Olin urani alussa ja stressasin, teenkö kaiken oikein. Kiireessä kurvasin grillille hakemaan hampurilaisaterioita. Kesällä 2012 vaaka näytti 95 kiloa.

Olin uupunut, mutten kiinnittänyt siihen juuri huomiota. Oletin, että olin vain yliväsynyt. Mielessäni ei käynyt, että se saattoi olla oire jostain vakavammasta.

Kesäkuussa 2012 Aino painoi 95 kiloa ja oli painavimmillaan. Hän autoili pitkiä matkoja ja söi huonosti ja epäsäännöllisesti.

Näkö katosi silmästäni

Marraskuisena perjantaiaamuna vuonna 2012 toisessa silmässäni tapahtui jotain omituista. Näkökentästä puuttui kohtia, ja näytti kuin lapsi olisi värittänyt väriliidulla kuvan päälle.

Terveyskeskuksessa asialle ei osattu tehdä mitään. Oire jatkui. Sunnuntaina sain yksityiseltä lääkäriasemalta lähetteen keskussairaalaan päivystykseen. Tilanne oli järkyttävän pelottava. Luulin, että minulla on aivokasvain.

Minulla todettiin näköhermon tulehdus.

Jouduin osastolle kortisonitiputukseen. Magneettikuvassa aivoissani näkyi plakkeja. Vähitellen näkökenttä meni kokonaan mustaksi.

Pääsin kotiin, mutta jouduin neljäksi kuukaudeksi sairauslomalle, koska en voinut ajaa autoa. Hiljalleen terve silmä alkoi paikata toista ja aloin nähdä paremmin. Palasin töihin.

Toisen silmäni näkö ei palannut ennalleen. On kuin katsoisin paksun sumuisen lasin läpi.

Plakkien mahdollista lisääntymistä tutkittiin huolellisesti. Onnistuin pitämään pääni kylmänä ihmeellisen hyvin. En lietsonut pelkoja.

Lähes puoli vuotta myöhemmin, vappuaattona 2013 sain diagnoosin. Minulla todettiin MS-tauti. Se on krooninen, etenevä sairaus, mikä tuntui pelottavalta. Toisaalta olin kiitollinen, ettei kyseessä ollut aivokasvain.

Sain heti tukea ja hoitoa. Otan ensivaiheen lääkettä pistoksina kolmesti viikossa. Yksi sairauden oire on, että välillä päänahassani, käsissäni ja jalkapohjissani kihelmöi.

Sairaus oli käänne

Ennen diagnoosia olin keskittynyt monta vuotta tiiviisti muuhun kuin itseeni. Nyt huomio kääntyi itseeni. Halusin pitää terveydestäni huolta, saada energiaa ja jaksaa työelämässä.

MS-tauti oli tarpeellinen pysäytys.

Tuntuu kummalliselta, ettei kukaan sanonut mitään ylipainostani. Työterveyslääkärikin vain totesi, että verenpaine on ylärajoilla.

Kesällä 2013 äitini antoi minulle Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjan. Siinä kerrottiin vähähiilihydraattisesta ja tulehdusta poistavasta ruokavaliosta. Innostuin, koska ruoat olivat puhtaita ja yksinkertaisia. Sain ahaa-elämyksen: tämä sopii minulle!

Jätin pois sokerin ja valkoiset jauhot, pastan ja perunan. Lisäsin rasvaa ja aloin juoda enemmän vettä. Pudotin painoa puolessa vuodessa 92 kilosta 87 kiloon.

MS-tautia sairastaville suositellaan usein ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota. Vähähiilihydraattinen dieetti sopi kuitenkin minulle paremmin. Ruokavalio ja laihtuminen vähensivät kihelmöintioireita. Sain kaipaamaani energiaa ja koin olevani terveempi.

Neurologi kiitti siitä, että olin laihtunut.

Painoni pysyi 87 kilossa monta vuotta. Söin vähähiilihydraattisesti, mutta kesäisin repsahdin varsinkin grilliruokaan ja hampurilaisiin.

Aino soitti ystävänsä juhlissa viulua. Tämä kuva herätti Ainon. Hän päätti alkaa laihduttaa.

Karsin pois hedelmätkin

Elokuussa 2018 näin valokuvan, jossa soitin juhlissa. Kuva oli herätys. Ymmärsin, ettei painoni ollut vielä sellainen kuin halusin.

Aloitin neljän kuukauden tarkan ruokavalion.

Tuotteessa sai olla enintään viisi grammaa hiilihydraatteja sadassa grammassa. Se karsi pois paljon: hedelmät, marjoja, juurekset ja sipulin.

Nautin punaista lihaa, kanaa ja lohta sekä paljon kananmunia. Koska en oikein osaa syödä salaattia, valitsin lähinnä tomaattia ja kurkkua. Lisäsin rasvoja, kuten juustoja ja oliiviöljyä, ja käytin smetanaa, ranskankermaa sekä kermaa.

Söin tuhdisti pari kolme kertaa päivässä.

Ensimmäisellä viikolla oli koko ajan nälkä. Vähitellen olo tasaantui ja rytmi alkoi tuntua hyvältä.

En osaa syödä aamiaista. Nautin ensimmäisen aterian kello 12 ja seuraavan kello 18.

Otin eväät töihin. Iltapalaksi saatoin paistaa kananmunalätyn kello 23. Viulunsoiton opettajana työ painottuu iltaan. Olen yöeläjä muutenkin.

Vaikeimpia hetkiä olivat kauppareissut väsyneenä ilman suunnitelmaa. Silloin ruokavalioon kuulumattomat ruoat alkoivat houkutella.

Pyrin siihen, että minulla olisi aina jotain ruokaa kotona valmiina. Joka kerta se ei onnistunut. En kuitenkaan repsahtanut ja ajanut väsyneenä grillille.

Kävin vaa’alla harvoin

Tein päätöksen, että punnitsen itseni vain kerran kuukaudessa. Ensimmäisen kuukauden aikana painoni putosi 5,4 kiloa! Sen jälkeen laihduin 0,5–2,7 kiloa kuussa.

Mieheni ei noudattanut samaa ruokavaliota. Teimme omat ruokamme, koska työrytmimme ovat erilaiset. Puolisoni on urheilullinen ja juoksee maratoneja. Hän ei arvostellut ruokavaliotani. Hänelle riitti, että voin hyvin.

Myös äitini oli tärkeä tuki. Hän on noudattanut samaa ruokavaliota ja saanut sen avulla helpotusta hermosärkyihinsä.

Kun kävin ulkona syömässä ystävien kanssa, pyrin valitsemaan ruokia, jotka sopivat ruokavaliooni. Jos salaatissa oli yllättäen vaikka krutonkeja, en antanut sen kaataa maailmaani.

Silmävaivani ja painoni takia ratsastusharrastus oli jäänyt tauolle. Kun paino laski, aloitin sen taas. Muuten en harrastanut liikuntaa. En koe siitä huonoa omaatuntoa. Kun muut ovat lenkillä, istun mielelläni kotona.

Enää ei tee mieli makeaa

Tunne oli aivan uskomaton, kun saavutin 79 kilon painon helmikuussa 2019. Sen jälkeen olen lisännyt hiilihydraattien määrää viidestä grammasta kymmeneen. Syön esimerkiksi lanttua ja punajuurta. En ole makean perään. Hampurilaisten sijaan himoitsen sipulia.

Pystyn liikkumaan normaalisti MS-taudista huolimatta. Kihelmöintiä on kausittain. Fatiikki eli vaikea uupumus iskee onneksi hyvin harvoin.

Saatan vielä joskus tarvita apuvälineitä, kuten pyörätuolia, helpottamaan arkea.

Huonojakin päiviä on, mutta yritän kiinnittää enemmän huomiota myönteisiin asioihin.

Osaan kuunnella oloani paremmin. Olen huomannut itsessäni uusia voimavaroja ja päättäväisyyttä. Olen saanut kokkaustaitoja!

Otin pitkään sovituskoppiin L-kokoisen puseron, vaikka se oli liian iso. Ehkä halusin välttää pettymyksen. Olin järkyttynyt, kun M-koon mekko oli kerran liian iso ja tilalle piti hakea S-koko. Se sujahti päälle helposti. Minun on pitänyt opetella nauttimaan onnistumisestani.

Vaikeinta on ollut uskaltaa ottaa kehuja vastaan. Aina tekee mieli selittää, että on tässä vielä pudotettavaa.

Miksi en sano vain kiitos? On ihan ok todeta, että näytän aika hyvältä.”

Ainon 3 vinkkiä laihdutukseen

1. Tutustu uuteen ruokavalioon ennen kuin aloitat. Kerää tietoa mahdollisimman paljon etukäteen.

2. Etene pienin askelin. Anna muutokselle aikaa, äläkä oleta, että kaikki tapahtuu kerralla.

3. Kuuntele itseäsi ja kehoasi. Niin opit pikkuhiljaa tietämään, mikä soveltuu parhaiten juuri sinulle.

4. Älä anna periksi! Aina voi aloittaa uudestaan. Muutokseen tarvittava aika on todella pitkä

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 10/2019

Julkaistu: 20.11.2019