Voi hyvin

Työttömyys, kotityöt, uskottomuus – rakkauteen tulee väistämättä joskus ryppyjä, mutta miten ristiriidat kannattaa selvittää? Psykologit vastaavat

Työttömyys, kotityöt, uskottomuus – rakkauteen tulee väistämättä joskus ryppyjä, mutta miten ristiriidat kannattaa selvittää? Psykologit vastaavat
Sanotaan, että riita puhdistaa ilmaa. Entä jos kitka jääkin hiertämään parisuhdetta. Kuinka umpikujasta pääsee pois? Parisuhdesarjan toisessa osassa kysyimme neuvoa kokeneilta psykologeilta Mikael Saariselta ja Heli Heiskaselta.
Julkaistu: 29.3.2022

Raha, seksi, kotityöt, lastenkasvatus, työttömyys, sairaus tai uskottomuus – nämä ja lukemattomat muut riidanaiheet voivat rikkoa kotirauhan ja viedä parisuhteen kriisiin. Joskus kielteisyyden kierrettä on vaikea saada katkeamaan.

Riidat ja kriisit kuuluvat väistämättä elämään ja parisuhteeseen, mutta kun pariskunta saapuu psykoterapeutti Mikael Saarisen vastaanotolle, elämänkumppanit eivät enää pysty ratkaisemaan suhteen ongelmia yhdessä. Yhteys on rikki.

Taustoista riippumatta Saarinen esittää pariskunnalle yleensä ensimmäisenä kysymyksen, voivatko nämä valehtelematta sanoa, että kumppani on itselle elämän tärkein aikuinen ihminen. Se on haastava kysymys.

– Moni kokee tämän keskustelun aika pelottavanakin. Joskus pariskunta ei pysty vastaamaan kysymykseen heti. Jos kumppani on tärkein, hänelle on helppo antaa tukea. Silloin häneen haluaa myös pitää yhteyttä, Saarinen sanoo.

"Jos kumppani ei ole elämän tärkein aikuinen, häntä ei halua tukea."
Mikael Saarinen

Kun kumppanien välinen yhteys on rikki

Jos kumppani ei enää olekaan tärkein aikuinen, se heijastuu vähitellen kaikkeen. Häntä ei halua tukea eikä häneen välitä pitää yhteyttä. Tällöin koko suhde alkaa olla heikossa hapessa, mikä ilmenee riitelynä ja tyytymättömyytenä. Jos vastaan tulee vaikeita asioita tai kriisi, pari ei enää pysty vetämään yhtä köyttä.

Mikael Saarisen mukaan parisuhteen kipupisteiden taustalla on yleensä se, että kumppanien välinen yhteys on rikkoutunut. Perustarpeet, toiveet ja unelmat eivät enää täyty. Koetaan vaille jäämistä.

Kun ihminen kokee jäävänsä paitsioon, pintaan nousee yleensä ahdistus tai aggressio. Ne purkautuvat mustasukkaisuutena tai kumppanin arvostelemisena. Toinen on liikaa tai liian vähän kotona, juo liikaa olutta tai viiniä, tapaa liikaa kavereita, harrastaa liikaa, tuhlaa rahaa, puristaa väärin hammastahnatuubia – mitä milloinkin.

– Se, minkä muodon ongelma saa, ei ole niin olennaista. Se on pikemminkin merkki siitä, että pinnan alla on jotain merkittävää, josta ei saada kiinni. Silloin aletaan kriittiseksi, Saarinen kertoo.

Kun parisuhteeseen tulee kitkaa, käy helposti niin, ettei käsitellä pinnan alla olevaa tunnetta tai tarvetta, vaan se pannaan piiloon tai siirretään kumppaniin, jolloin vika on aina siinä toisessa.

Tai sitten syytetään itseä kaikesta ja ryhdytään marttyyriksi.

Saarisen mielestä oman riippuvuuden, haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden ymmärtäminen on olennaista, kun elää parisuhteessa. On tärkeää tuoda esiin pelkoja, häpeää ja myös noloja tunteita, samoin kuin tarpeitaan, esimerkiksi kosketuksen tarvetta, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Tärkeitä ovat myös taito säädellä omia tunteitaan, niiden kestoa ja voimakkuutta, ja kyky ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään parisuhteessa.

– Kyse on yhteyden ylläpitämisestä ja siitä, että pidetään parisuhteen tili plussan puolella.

Yhteinen suunta auttaa kriiseissä

Parisuhteen riitojen ongelmana on usein monologi, yksinpuhelu. Kun vastaan tulee vaikeuksia, voi kysyä toiselta, mitä hän kokee tässä tilanteessa, miten hän kokee asian.

– Kysyvällä, tutkivalla ja uteliaalla kommunikoinnilla synnytetään dialogia. On tärkeää myös kuunnella aktiivisesti, mitä toinen sanoo, Mikael Saarinen neuvoo.

Kun kumppanit pystyvät vuoropuheluun, he voivat käsitellä kulloinkin esiin noussutta ongelmaa riippumatta siitä, mistä on kyse. He voivat hakea yhdessä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin ja kipupisteisiin tai jommankumman vaikeaan tilanteeseen, joka heijastuu parisuhteen arkeen.

Näin päästään pois kriittisyyden kehästä ja puolustautumisen ja vetäytymisen kierteestä.

– Parisuhteen on tarkoitus tuottaa turvallisuutta, kiintymystä ja iloa elämään. Ei riitaisa yrityskään, jossa kaikki menevät eri suuntiin, voi menestyä. Sama pätee parisuhteeseen.

Mitä enemmän kumppaneilla on yhteinen suunta sekä unelmia ja hyviä asioita, sitä paremmin he kestävät väkisinkin vastaan tulevat kohtaamattomuudet, ristiriidat ja kriisit.

Mikael Saarisen mielestä ihmiset käyttävät usein temperamentti-, luokka- ja muita eroavaisuuksia alibeina silloin, kun he ovat ajautuneet parisuhteessaan kritiikki-syyttely-puolustautumiskehään.

– Olet kuin äitisi. Olet kuin isäsi. Kaikki savolaiset/karjalaiset/hämäläiset/pohjalaiset ovat tuollaisia. Kyse on mustavalkoisesta, tunnevaltaisesta yleistämisestä. Oikeasti kyse on kriisistä parisuhteessa.

Uskottomuus tai suhteeseen heijastuvat henkilökohtaiset kriisit vievät pariskuntia terapeutin vastaanotolle.

Kumppanit eivät saa yhteyttä toisiinsa ja kokevat, etteivät ole toisilleen tärkeitä ja saa toisiltaan tukea.

Tunnesäätelyn ja omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisen tärkeyden lisäksi Mikael Saarinen puhuu siitä, miten parisuhteessa on olennaista oppia tuottamaan myönteisiä tunteita toisessa esimerkiksi osoittamalla kiinnostusta, arvostusta ja hellyyttä kumppaniaan kohtaan.

Näin huolehditaan siitä, että parisuhteen pankkitili pysyy plussan puolella. Siten varmistetaan myös, että yhteyttä, tukea ja tärkeyden kokemuksia on tarjolla suhteen molemmille osapuolille silloinkin, kun maailma kaatuu päälle.

Kaikilla pareilla on kipupisteensä

Kumppanit kipuilevat omaan tahtiinsa vastaan tulevien vaikeuksien kanssa.

Psykologi Heli Heiskasen mielestä jokainen parisuhteen kriisi on mahdollisuus myös kasvaa ihmisenä – yhdessä ja erikseen. Hän näkee ne suurena sekoituskattilana, jossa parisuhteen palikat sekoittuvat ja järjestyvät uudestaan.

Jos parisuhteen asetelmat ovat luutuneet ja samat riidat toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, liiton ulkopuolelta tai ihmisten sisältä kumpuavat kriisit voivat auttaa suhdetta uusiutumaan.

– Parhaimmillaan ristiriidat parisuhteessa johtavat johonkin uuteen asetelmaan, uuteen oivallukseen tai syvempään yhteyteen. Joskus ne vievät kumppanit etäämmälle toisistaan, mutta pidemmän päälle siitäkin voi seurata hyvää.

Kun pari riitelee keskenään, on hyvä selvittää, mitä sen taustalla on: Mikä on syvempi huoli, pelko tai epävarmuus? Onko jommallakummalla huoli parisuhteen tilasta tai omasta arvokkuudestaan toisen silmissä? Onko rakkaus hiipumassa? Onko vaara tulla hylätyksi?

Heiskasen mukaan tällaiset tunteet naamioituvat usein riitoihin roskapussien viemisestä, tiskikoneen täyttämisestä tai shampoopullon paikasta.

"Itsetuntemus on kaiken a ja o parisuhteen kipupisteiden käsittelemisessä."
Heli Heiskanen

Heiskanen on huomannut niin pariskuntien kuin yksittäisten ihmisten kanssa työskennellessään, että itsetuntemus on kaiken a ja o parisuhteessa ja sen kipukohtien käsittelemisessä. Hänestä on tärkeää, että jokainen pysähtyy katsomaan peiliin ja sisäänpäin:

Kuka minä olen? Mitä haluan? Miltä minusta tuntuu? Missä rajani menevät? Mikä on todellinen tunteeni ja mikä todellinen tarpeeni? Miksi olen huolestunut? Miksi minua pelottaa? Miksi ärsyttää?

– Kun kysyy näitä kysymyksiä itseltään, päätyy maailmaan, josta löytyy vastauksia myös siihen, mitä kokee suhteessa kumppaniinsa, Heiskanen sanoo.

Tunnista tunteesi ja tarpeesi ja kerro niistä kumppanille

Kun tunnistaa riitelyn taustasyyn, voi kertoa siitä toiselle. Jos ihminen ei tunnista tunteitaan tai tarpeitaan, hän ei voi myöskään kertoa niistä kumppanilleen. Hän jää näin ollen näkymättömäksi sekä itselleen että toiselle.

Tällöin parisuhteessa elää rinnakkain kaksi erilaisten suojakuorten – puolustus- ja suojamekanismien – taakse piiloutuvaa ihmistä. Se synnyttää kiistoja, draamaa ja väärinkäsityksiä.

On tärkeää ymmärtää, mistä oma käyttäytyminen kumpuaa. Suhde meitä lapsena hoivanneisiin ihmisiin vaikuttaa kaikkiin kiintymyssuhteisiimme myös aikuisena. Turvallinen, välttelevä tai ristiriitainen kiintymystyyli aiheuttaa parisuhteessa monenlaisia piinallisia kissa- ja hiirileikkejä.

– Parisuhde, eli yhteys toiseen, ja itsetuntemus kulkevat rinnakkain. Molempia kannattaa harjoitella tietoisesti. Jotta voi olla yhteydessä toiseen, yhteys itseen on välttämätön, Heli Heiskanen sanoo.

Aluksi voi olla, ettei tiedä yhtään, miltä itsestä tuntuu, mutta kontaktia omiin tunteisiin voi harjoitella.

– Jostain se pitää aina aloittaa, ja parisuhdekriisi on hyvä mahdollisuus siihen.

Moni toivoo elinikäistä liittoa, mutta saakin monta perättäistä parisuhdetta, joissa voi kasvaa ja saada lisää itsetuntemusta.

Mustasukkaisuus ja uskottomuus ovat parisuhteen kipupisteitä

Mustasukkaisuuden taustalla on usein lapsuuden kokemuksia, kuten se, miten turvalliseksi ihminen mieltää läheiset ihmissuhteensa.

Taustalla voi myös olla hylätyksi tulemisen tai kaltoin kohtelun pelkoa, pettymyksiä ja turvattomuutta. Itsetuntokin on saattanut jäädä heikoksi niin, ettei pysty luottamaan siihen, että on rakkauden arvoinen.

Toki mustasukkaisuus saattaa liittyä kumppanin epäluotettavuuteen ja on silloin aiheellinen. Heli Heiskasen mukaan ihmiset suhtautuvat nykyisin uskottomuuteen hyvin eri tavoin.

Sen takia parien kannattaa sopia yhteiset pelisäännöt. Jos uskottomuus on toiselle pikkuasia, mutta toiselle maailman kaatava juttu, se on otettava huomioon sääntöjä sovittaessa.

Moni toivoo elinikäistä liittoa, mutta saakin monta perättäistä parisuhdetta, joissa voi kasvaa ja saada lisää itsetuntemusta.

Joitakin taas saattaa kiinnostaa avoin avioliitto tai polyamorinen suhde, eli pitkäaikainen rakkaussuhde useamman samanaikaisen partnerin välillä.

– Eri ihmisille sopivat erilaiset elämäntavat, ja aikuiset ihmiset voivat sopia minkälaiset säännöt tahansa heidän väliseensä suhteeseen tai suhteisiin, Heiskanen sanoo ja jatkaa:

– Helppoja nämä avoimet suhteet tai monisuhteet eivät ole. Mustasukkaisuus, hylätyksi tulemisen pelko, vertailu, huonommuus ja kilpailu ovat mukana kuvassa, kuten muissakin parisuhteissa.

Heiskasen mukaan avoin liitto ja polyamorinen suhde vaativat osapuolilta keskimääräistä parempaa itsetuntemusta ja kykyä keskustella ja sopia asioista.

"Joitakin saattaa kiinnostaa avoin avioliitto tai polyamorinen suhde."
Heli Heiskanen

Vastakohtien vetovoimaa

Ikäkriisit parisuhteen kipupisteinä ovat Heiskasen mukaan vähentyneet tai muuttaneet muotoaan. Nykyisin voidaan aiempaa avoimemmin aloittaa ja lopettaa suhteita iästä riippumatta. Samoin lapsia voidaan saada myöhemmin, aikaisemmin tai ei ollenkaan. Mitä vain voi tapahtua lähes missä elämänvaiheessa tahansa.

Vastakohdat vetävät toisiaan usein puoleensa, ja ihannetapauksessa vastakkaisesta tai erilaisesta kumppanista voi ottaa vaikutteita.

– Näin voi löytää myös itsestä uusia puolia ja laajentaa itseään.

Jos parisuhteen molemmat osapuolet tekevät niin, puolisot voivat kasvaa lähemmäksi toisiaan ja tulla aiempaa kokonaisemmiksi ihmisiksi.

Heli Heiskanen sanoo, etteivät kumppaneiden kaikki intressit, arvot ja luonteenpiirteet mene yksiin missään parisuhteessa, eikä tarvitsekaan mennä.

Parin on hyvä löytää yhteinen maaperä, mikä jaetaan, eli mikä on yhteistä ja missä ollaan samoilla linjoilla.

– Samalla täytyy hyväksyä se, mikä on erilaisuutta, antaa sen olla ja kunnioittaa sitä. Siitä voi myös oppia ja sen voi nähdä rikkautena.

Kun haava ajaa piiloon

Suojakuoret synnyttävät kipua parisuhteissa.

On luonnollista suojautua haavoittumiselta. Jos lapsuudessa ja nuoruudessa on jäänyt vaille tukea ja ymmärrystä tai on saanut osakseen arvostelua, välinpitämättömyyttä tai ärtymystä, on ollut viisasta suojautua.

Suojakuorten alle voi kätkeä monenlaisia tunteita ja kokemuksia, kuten pelkoja, pettymyksiä ja häpeää, joita ei ole uskaltanut tai osannut kohdata. Jossain vaiheessa suojakuorten ylläpitäminen alkaa kuormittaa ja rajoittaa ihmisen kasvua ja hyvinvointia, myös parisuhdetta.

Kyse on peitekäyttäytymisestä. Ihminen tavallaan pukee erilaisia rooliasuja päälleen ja esittää muille, usein itselleenkin, jotain roolia. Hän peittää todellisen minänsä sen sijaan, että olisi vain oma itsensä sellaisena kuin on.

Suorittamisen, kontrolloinnin, itsenäisyyden ja miellyttämisen suojakuoret vaikuttavat paljon parisuhteisiin. Jos noudattaa suojakuoreen liittyvää käyttäytymismallia, omat aidot tunteet ja tarpeet jäävät piiloon niin itseltä kuin kumppaniltakin.

Lähde: Heli Heiskanen: Uskalla rakastaa - Kohti aitoa tunneyhteyttä.

YTT – parisuhteen avaintekijät

YHTEYS merkitsee turvallista ja vastavuoroista tunneyhteyttä omaan kumppaniin.

TUKI merkitsee mahdollisuutta saada omalta kumppanilta kaikissa tilanteissa fyysistä, emotionaalista ja psykososiaalista tukea.

TÄRKEYS merkitsee, että oma kumppani on kaikkein tärkein aikuinen omassa elämässä.

Jokainen tekijä on riippuvainen muista tekijöistä. Jos yksikin putoaa pois, kokonaisuus sortuu ennemmin tai myöhemmin: Ilman yhteyttä ei voi antaa tukea. Jos ei saa tukea sitä tarvitessa, ei koe itseään tärkeäksi, ja ei-tärkeisiin ei välitetä pitää yhteyttä.

Lähde: Mikael Saarinen ja Kari Kanala: Parisuhdekorjaamo.

Läsnäolo vaikean tunteen kanssa

Yksinkertaisen harjoituksen avulla voit opetella kohtaamaan tunteitasi hyväksyvästi. Voit palata harjoitukseen aina tarpeen mukaan.

1. Kun tunnetila tulee, pysähdy havainnoimaan sitä kehossasi. Hengitä muutama kerta tietoisesti.

2. Havainnoi kehon tuntemuksia myötätuntoisesti.

3. Puhu itsellesi rauhoittavasti ja lempeästi: ”Ei mitään hätää. Olen turvassa kaikenlaisten tunteiden kanssa. Tämä on vain tunne, ja se menee kyllä ohi.”

4. Voit vahvistaa läsnäolon tilaa liikkeen tai kosketuksen avulla. Voit liikkua, venytellä tai painella kehoa eri puolilta aistien samalla tuntemuksiasi.

Lähde: Heli Heiskanen: Uskalla rakastaa – Kohti aitoa tunneyhteyttä.

Heli Heiskanen

on psykologi ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut kirjat Herkkyyden voima (Origonova 2016) ja Uskalla rakastaa – Kohti aitoa tunneyhteyttä (Origonova 2021). Heiskanen on opiskellut aiemmin sosionomiksi (AMK), toiminut sosiaalityöntekijänä ja työterveyspsykologina. Hän pitää psykologin etävastaanottoa ja asuu Kreikan saaristossa.

Heiskanen ui joka päivä meressä, maalaa tauluja ja soittaa rumpua. Hän on elänyt yhteensä parikymmentä vuotta pitkissä parisuhteissa ja sen jälkeen useita vuosia sinkkuna.

Mikael Saarinen

on televisiosta tuttu psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Hänen viimeisin kirjansa on yhdessä kirkkoherra Kari Kanalan kanssa tehty Parisuhdekorjaamo (Otava 2021). Saarinen pitää vastaanottoa Terveystalossa Helsingissä.

Vapaa-aikanaan hän mökkeilee Luukissa, kuuntelee musiikkia, lukee kirjoja ja katsoo elokuvia. Hän on ollut lähes 25 vuotta naimisissa. Aviopari huoltaa ja pitää yllä suhdettaan aktiivisesti.

Kommentoi »