ˮMiten pelastamme parisuhteen kun voimat ovat jo aivan lopussa?ˮ

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
ˮMiten pelastamme parisuhteen kun voimat ovat jo aivan lopussa?ˮ
Kun arjesta selviytyminen vie kaikki voimat, ei parisuhteen hoitamiseen välttämättä jää enää energiaa. Riitoja syntyy helposti ja ne jäävät hiertämään suhdetta. Perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo, että tällaisessa tilanteessa härkää tulisi tarttua sarvista kaksin, ei missään nimessä yksin.

Raskas arki syntyy monista tekijöistä. Jos työt uhkaavat loppua, on taloudellinen epävarmuus jo yksistään riittävä stressin aiheuttaja.

Tällä viikolla Rakkausklinikalla eräs puoliso kertoo, kuinka taloudellinen epävarmuus, sairastuminen ja vauvan syntymä tekivät perheen arjesta kuormittavan. Kaiken kukkuraksi tullut korona toi lisästressiä, eikä valoa tunnelin päässä enää näy.

Riidat seuraavat toinen toistaan ja voimat ehtyvät. Parisuhteen hoitamiseen ei yksinkertaisesti ole enää voimia ja riidoissa toinen hyökkää ja toinen vetäytyy. Syntyy negatiivinen kehä.

Perheneuvoja Nina Kauppinen huomauttaa, että negatiivista kehää vastaan täytyy taistella yhdessä. Keskustelu tulisi muuttaa toisen arvostelun sijaan siihen suuntaan, miltä itsestä tuntuu. Kauppisen vastauksesta löytyy hyviä neuvoja monille perheille, joiden suhteita koronakevät verotti.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Miten pelastamme parisuhteen kun voimat ovat täysin lopussa?

Elämäntilanteemme on jatkunut jo pitkään kuormittavana – tuli vauva, sairastuminen ja vaativa työtilanne. Olemme yrittäneet parhaamme mukaan sinnitellä ja luoda hyviä hetkiä.

Monet ristiriidat ovat jääneet kuitenkin voimavarojen totaalisen loppumisen vuoksi odottaamaan ”parempaa aikaa”. Toivoimme, että tänä keväänä olisi ollut se parempi aika, jolloin voi höllätä ja ottaa aikaa parisuhteelle.

Tuli kuitenkin uusi sairastuminen, korona ja sen mukanaan tuoma lisästressi taloudellisesta selviytymisestä ja työtilanteesta. Nyt tuntuu, että resurssit alkavat huveta ihan totaalisesti.

Yhteys puolisooni on hukassa, ja tilanne kärjistyy todella herkästi aivan ihmeellisistä pikkuasioista tunteikkaaksi välienselvittelyksi. Se vie voimia ja jää myös hiertämään, kun ikinä ei tule sitä rauhallista ja levännyttä hetkeä, jolloin asioista voisi puhua perusteellisesti ja löytää yhteisymmärrystä.

Lisäksi minusta tuntuu, että en vain jaksa hoitaa parisuhdetta kaiken muun ohessa. Kun kuormittavalle tilanteelle ei näy loppua, niin kuinka voimme pitää parisuhteen edes jotenkin elossa ja estää kyteviä ristiriitoja kärjistymästä paisuneiksi konflikteiksi?

ˮMiten voimme pitää parisuhteemme edes jotenkin hengissä?ˮ

Tilanne on ihan ok, sillä olemme ihan hyvä arjen parivaljakko ja varovasti voimme nauttia toistemme seurasta. Mukana väijyy kuitenkin myös välttely, joka johtaa erkaantumisen tunteeseen. Puolisoni tyyli konflikteissa on myös voimakkaan välttelevä, minkä koen hankalana.

Itse menen asioita kohti voimakkaan tunteellisella ilmaisulla ja kuohunnalla, minkä vuoksi puolisoni välttelee entistä enemmän. Konfliktityylimme ovat siis hyvin erilaiset.

Kysymys kuuluu siis: kuinka voimme pelastaa parisuhteen kun mitään deadlinea stressaavalle poikkeustilanteelle ei ole näkyvissä? Taloudellinen vahinko, jonka korona aiheuttaa, saattaa kantautua jopa vuosien päähän.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:

Kiitos kysymyksestäsi! Harmi, että kevät ei ollutkaan teille toivomaanne parempaa aikaa. Pikkulapsiarki, sairastuminen, taloudellisen tilanteen ahdinko ja se, että loppua ei ole näkyvissä luonnollisesti tuovat stressiä, väsymystä ja toivottomuutta tilanteeseen. Ei ihme, että ristiriitatilanteet paisuvat suuriksi konflikteiksi ja että rauhallista aikaa niiden purkuun ei tunnu löytyvän.

Ei kannata jäädä odottelemaan parempaa aikaa ristiriitojen selvittämiseen ja muuhun parisuhteen hoitoon. Suhteen laittaminen hyllylle onnistuu vain, jos parisuhteen tunneyhteys on erityisen turvallisella pohjalla.

Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että teidän on mahdotonta kestää tätä haastavaa aikaa ilman toistenne tukea. Miksi siitä pitäisikään selviytyä yksin? On myös hullua jäädä vain odottelemaan sopivaa hetkeä, jota ei näy lähitulevaisuudessa.

ˮRiitelevät puolisot eivät ole toistensa vihollisia, vaan riidoista aiheutuva negatiivinen kehä on yhteinen vihollinen.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Kuten totesit, pitkittyessään tilanne vaatii veronsa. Tunneyhteyden pitkää katkosta on luonnollisesi vaikeampi saada lämpenemään kuin lyhyempää.

Ristiriitatilanteiden kulun kuvauksesta minulle tulee mieleen monessa parisuhteesta tuttu samana toistuva parisuhteen negatiivinen kehä, jossa toinen vaatii ja toinen välttelee. Mitä enemmän menet tunteikkaan voimakkaasti kohti, sitä enemmän puolisosi välttelee ja vetäytyy.

Tunnet ehkä ärtyneisyyttä, kiukkua ja turhautuneisuutta, joka hänen on luonnollisesti vaikea ottaa vastaan. Hänkin on todennäköisesti turhautunut, väsynyt samana toistuvaan kehään ja se ehkä myös ahdistaa. Hänen tapansa on vastahyökkäyksen sijaan vetäytyä kontaktista henkisesti ja ehkä fyysisestikin poistua tilanteesta, mikä luonnollisesti ärsyttää sinua entistä enemmän. Usein vetäytyjä alkaa jossain vaiheessa myös hyökätä vastaan.

Jos kurkistetaan syvemmälle pinnan alle, löydetään paljon tunteita, jotka eivät näy tilanteessa. Se, että puoliso ei reagoi vaatimuksena näyttäytyvään kontaktinhakuun saa vaativan osapuolen tuntemaan itsensä usein torjutuksi, mitätöidyksi ja merkityksettömäksi.

ˮKonfliktien taustalla piilee monenlaisia tunteita, jotka eivät näy. Yksi on merkityksettömyyden tunne.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Oma tunne ja tarve ei tule kohdatuksi, vaan sen kanssa jää yksin. Se tuntuu usein surulliselta, vaikka käytöksen tasolla näkyy vain kiukkua ja turhautuneisuutta.

Vetäytyjä puolestaan kokee itsensä tilanteessa keinottomaksi ja avuttomaksi, hän ei usein tiedä mitä sanoa tai tehdä rauhoittaakseen puolisonsa. Hän on usein verbaalisesti hitaampi verrattuna sanavalmiiseen puolisoon.

Vetäytyjästä hyökkäys tuntuu yleensä siltä, että häntä ei arvosteta. Mikään mitä teen, ei kelpaa eikä riitä. Tilanne voi tuntua pelottavalta ja siitä on pakko päästä pois, koska ei halua tuntea oloaan niin kurjaksi.

Jos kurkistetaan yhä syvemmälle kiintymyssuhdetarpeiden tasolle, siellä todennäköisesti on tarve tulla huomioiduksi, kohdatuksi, rakastetuksi ja arvostetuksi. Nämä tarpeet ovat yleensä molemmille puolisoille yhteisiä.

Mitä ajattelet tästä? Voisiko tästä kuvauksesta löytyä selitystä teidän parisuhteenne kiperiin tilanteisiin? Kuinka syvemmät pinnanalaiset tunteet ja kiintymyssuhdetarpeet voisivat näyttäytyä teille arjen haasteissa? Rauhallisen ja kohtaavan keskustelun avulla voitte yhdessä tutkiskella vuorovaikutuskuviota.

Kuulostaa hyvältä, että pyritte saamaan pieniä nautinnollisia hetkiä elämäänne, jatkakaa ihmeessä sitä! Et kerro, kuinka olette hoitaneet itseänne hankalina aikoina. Onko siihen ollut tilaisuuksia? Omaa aikaa, liikuntaa, ystävien tapaamista on ehdottoman hyvä lisätä kalenteriin, vaikka se tuntuisi haastavalta.

Kuten hyvin tiedätte, oma hyvinvointi vaikuttaa merkittävästi myös parisuhteen ilmapiiriin. Esimerkiksi yksi vapaailta lapsivastuusta viikossa auttaa monia pareja jaksamaan pikkulapsivaiheen kuormituksessa. Kaikki muutkin kalenteriin merkatut mukavat asiat tuovat voimistavan odotuksen tunteen.

Pohdin, voisiko tässä tilanteessa mainitsemasi kohti menemisen sijaan mennä rinnakkain kohti hankalia asioita? Kerrot, että olette arjen sujumisessa parivaljakko. Ajatusta, tunnetta ja puhetta parivaljakosta, joka katsoo samaan suuntaan, voisi laajentaa myös muuhunkin kuin arkeen parisuhteessanne.

On hyvä muistaa, että te ette ole toistenne vihollisia. Haastavien olosuhteiden, paineiden ja kuormituksen vaikutus tunneyhteyteenne ovat saaneet teidät jumiin negatiiviselle kehälle, joka on teidän vihollisenne. Kehää vastaan kannattaa taistella yhdessä.

Se tapahtuu miettimällä, mitä itse voisin tehdä, jotta emme joutuisi kehälle ja tai pääsisimme sieltä nopeasti pois.

ˮMuutoksen mahdollistumiseen tarvitaan keskustelua.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Muutoksen mahdollistumiseen tarvitaan siis keskustelua, mutta eri tavoin kuin aiemmin olette keskustelleet. Voisitte käsitellä arjen asioista yhtä asiaa kerrallaan ja pysyä siinä.

Toisen persoonan ja tekemisen arvostelu on täysin kielletty. Molemmat puhuvat omista tuntemuksistaan eli kertovat miltä minusta tuntuu ja mitä minussa tapahtuu.

Väestöliiton tunnekeskeinen verkkoparisuhdekurssi voisi myös toimia teille ensiavuksi. Jos tilanne ei piakkoin helpotu, ottakaa yhteyttä paikkakuntanne perheneuvolaan tai perheasiain neuvottelukeskukseen.

Ulkopuolisen läsnäolo mahdollistaa usein keskustelun, jossa tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Mahdollisimman mukavaa kesää teille raskaaseen tilanteeseenne ja onnea keskusteluihin!

Perheneuvoja Nina Kauppinen korostaa keskustelun merkitystä parisuhteen pelastamisessa.
Julkaistu: 24.7.2020
Kommentoi »