Toistuva suolahapon takaisin virtaus voi aiheuttaa eriasteista limakalvon vaurioitumista, kuten esimerkiksi tulehdusta, haavauman, ahtauman tai solumuutoksia.
Ruokatorven alasulkijamekanismi eli sfinkteri aukeaa aina välittömästi nielaisun jälkeen mutta tutkimuksissa on havaittu, että närästys syntyy, toistuvien, spontaanien sulkijalihaksen aukeamisten (transient lower esophageal sfincter relaxation, TLESR) johdosta.
Spontaanin alasulkijan avautumisen normaalina tarkoituksena on päästää ylimääräinen ilma ja kaasu pois mahalaukusta röyhtäyksinä. Näitä aukeamisia tavataan kaikilla ihmisillä, mutta vain närästyksestä kärsivillä alasulkijalihaksen avautuminen ja on toistuvaa ja kestää poikkeuksellisen pitkään, jolloin hapon takaisinvirtaus pääsee syntymään. Närästyksestä kärsivillä mahalaukun suolahaponeritys ei ole lisääntynyt, vaan kyse on siis eräänlaisesta ruokatorven liikehäiriöstä.
Närästyksen riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, tulehduskipulääkkeiden (NSAID eli mm. aspiriini, ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, diklofenaakki) toistuva tai jatkuva käyttö, verenpainelääkkeistä kalkkisalpaajat, nitraatit (”nitrot”), osteoporoosilääkkeet (bisfosfonaatit suun kautta), jotkut mielialalääkkeet (bentsodiatsepiinit), antikolinergit, teofylliinijohdokset, progesteroni (keltarauhashormoni), alkoholi, kahvin, sitrushedelmien sekä suklaan (makeisten) runsas nauttiminen (raja yksilöllinen).
Myös henkinen stressi (ahdistus, viha, pelko), makuuasento, hankalat työasennot, kiristävät vaatteet, isojen ja rasvaisten, käristettyjen, paistettujen sekä savustettujen ruoka-annosten sekä happamien tai happoja sisältävien hedelmien (sitrushedelmät) ja juomien nauttiminen voivat provosoida närästyksen.
Närästys on selvästi yleisempää kehittyneissä maissa. Syyksi on arveltu muun muassa rasvaisempaa ruokavaliota ja ylipainoa eli närästystä voidaan pitää ”elintasosairautena”.
