Uskontotieteen tutkija Ville Husgafvel tarkasteli tuoreessa väitöskirjassaan mindfulness- pohjaisen stressinhallintaohjelman, eli MBSR-menetelmän, buddhalaisia vaikutteita sekä historiallista jatkuvuutta modernin buddhalaisuuden ja nykyaikaisen mindfulness-harjoituksen välillä.
Millainen asema mindfulness-menetelmillä on nykyään?
”Mindfulness- ja meditaatioharjoitus on tärkeä osa buddhalaista perinnettä. Tietyt buddhalaiset harjoitustekniikat ovat saaneet osittain uudet kehykset ympärilleen tullessaan osaksi länsimaista terveydenhuoltoa ja valtavirtakulttuuria.
Mindfulness-pohjainen stressinhallintaohjelma kehitettiin yhdysvaltalaisella klinikalla 1970-luvun lopulla muun muassa kroonisen kivun hoitoon. Myöhemmin harjoituksia on alettu käyttää myös psykoterapiassa, henkilöstövalmennuksessa ja esimerkiksi koulu- ja yritysmaailmassa.
Lisäksi kasvavat hyvinvointimarkkinat tarjoavat monen tyyppisiä mindfulness-kursseja. Niille osallistuvat ihmiset voivat liittää harjoitukseen hyvin erilaisia tavoitteita ja merkityksiä.”
Mikä on mindfulness-harjoituksen suosion salaisuus?
”Eri muodoissaan se tuntuu vastaavan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Yksinkertaisimmillaan se voi olla oman huomiokyvyn kouluttamista tai rentoutumista omassa kehossa ja hengityksessä. Tällainen harjoitus voi toimia vastavoimana nykyelämälle, jossa huomiotamme kiskotaan eri suuntiin ja joudumme usein keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa.
Myös kehollinen läsnäolo itsessään ja kokemus yhteydestä aistien välittämään maailmaan, luontoon ja toisiin ihmisiin voivat motivoida harjoitusta. Joillekin hyväksyvän, tietoisen läsnäolon harjoitus toimii vastalääkkeenä liialle itsekriittisyydelle ja kytkeytyy omien vakiintuneiden ajattelu- ja toimintamallien tutkimiseen.
Mindfulness-harjoitus voi olla myös osa uudenlaisen henkisyyden tai hengellisyyden etsintää.”
Miksi mindfulness-menetelmiä kannattaa tutkia?
”Tieteellinen kiinnostus aihetta kohtaan on kasvanut huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Itse lähestyn ilmiötä kulttuurintutkimuksen näkökulmasta: pohdin, mistä mindfulness-harjoituksen eri muodot tulevat ja millaisia tulkintoja ne eri ympäristöissä saavat.
Toivon, että tutkimukseni avulla sekä mindfulness-menetelmiä hyödyntävät ammattilaiset että muut aiheesta kiinnostuneet voivat paremmin ymmärtää menetelmien buddhalaista historiaa sekä uskonnollisen ja sekulaarin meditaatioharjoituksen välistä suhdetta.
Se on erityisen tärkeää julkisessa terveydenhuollossa ja koulumaailmassa, joissa mindfulness-harjoitukset voivat olla käytössä hyvin erilaisista katsomuksellisista taustoista tulevien asiakkaiden ja oppilaiden parissa.”
Millaisia maailmankatsomuksellisia piirteitä siihen liittyy?
”Se riippuu yksilöstä, lähestymistavasta ja harjoituskontekstista. Monille kyse on ennen kaikkea käytännönläheisistä rentoutus- ja stressinhallintamenetelmistä.
Osalla harjoitus voi kuitenkin kytkeytyä maailmankatsomukseen tai eettiseen elämäntapaan esimerkiksi hiljentymisen, arvojen pohtimisen tai erilaisten läsnäolon ja yhteenkuuluvuuden kokemusten kautta.
Kokemus itsestä osana jotain laajempaa kokonaisuutta voi nousta uskonnollisten viitekehysten ohella myös tiedeperustaisesta maailmankuvasta.
Jos ihminen tuntee hyvinvointinsa olevan yhteydessä lähiluonnon, toisten ihmisten ja koko planeetan hyvinvointiin, voi kokemus alkaa vähitellen ohjata arkista toimintaa ja esimerkiksi kulutusvalintoja. Silloin mindfulness-harjoitus ei enää välttämättä ole vain yksilön henkilökohtaisen hyvinvoinnin tukemista, vaan siihen voi kytkeytyä myös toisista ihmisistä ja ympäröivästä luonnosta huolehtimista.”
Lähde: Ville Husgafvel: Mindfulness-Based Stress Reduction as a Post-Buddhist Tradition of Meditation Practice. Helsingin ylipisto 2023.
