Voi hyvin

Milloin on aika päättää ystävyys?

Milloin on aika päättää ystävyys?
Satuttaa ja surettaa, kun ystävä piikittelee tai väheksyy. Juuri hänen piti olla tukenamme ja turvanamme aina, mutta nyt hän torjuu ja hylkää. Eikö ystävyys olekaan ikuista?
Julkaistu: 30.3.2021
Ystävyyttä arvostetaan. Joskus siihen tulee kuitenkin säröjä. Ystävä etääntyy tai käyttäytyy kummallisesti, ja luottamus voi horjua.
Ystävä saattaa arvostella, piikitellä ja sulkea korvansa täysin toisen asioilta. Ainoastaan hänen kokemuksillaan on merkitystä. Hän saattaa kaataa kaikki murheensa kuuntelijan niskaan. Valitusryöppy jatkuu, eikä toinen saa suunvuoroa.
Pahantuulinen ystävä töksäyttelee nimittelemällä toista tyhmäksi ja naurahtamalla ivallisesti päälle. Tällainen käytös herättää varmasti hämmennystä.
Psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekmanin mukaan selvä muutos ystävän käyttäytymisessä voi kertoa siitä, että ystävälle on itselleen tapahtunut jotain. Muuttunut käytös ei välttämättä liity moitteen kohteeseen.
– Jos ystävä alkaa moittia eikä ole tehnyt sitä aikaisemmin, lähtisin miettimään, mistä tämä käytös on peräisin. Taustalla voi olla monta erilaista asiaa, Tiina Ekman sanoo.
– Ystävälle on voinut tapahtua jotain ikävää. Joskus on niinkin, että itse on tehnyt jotain, mistä ystävä on ärtynyt, huolestunut tai pahoillaan. Silloin kritiikkiä voi kuunnella ja miettiä, mistä se kumpuaa.
Etenkin jos kyse on pitkästä ystävyyssuhteesta, kannattaa selvittää käytöksen taustaa, ennen kuin loukkaantuu.
Psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru muistuttaa, että ystävyys on monitahoinen asia. Useimmilla meistä on erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ystäviä.

Kun ystävä käyttäytyy oudosti

Jos ystävyys alkaa hiertää, Suvi Laru kehottaa ottamaan oudon käytöksen puheeksi. Ystävältä voi kysyä suoraan, mitä hänelle kuuluu.
– Hänelle voi kertoa, ettei ymmärrä muuttuneita välejä, ja kysyä, mitä on tapahtunut. Ystävyys on asia, jota pitää huoltaa silloinkin, kun siihen liittyy vastatuulta.
Ihminen muuttuu ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä voi olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmisille.
Joskus ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty vastaamaan, tai ilkeily aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.
Tiina Ekmanin mukaan moittiminen, arvostelu, kritiikki ja epäystävällinen käytös eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen. Ne eivät sovi sen enempää ystävyys- kuin perhesuhteisiin tai työkavereidenkaan väleihin.
– Piikittely ei ole sopiva tapa ilmaista huolestumista, erimielisyyttä tai ärtymystä. Huolestumisesta voi kertoa rakentavammin kuin arvosteluryöpyllä. Vuorovaikutuksen laatu on tärkeää.
Ekman painottaa, että huono käytös on väärin missä tahansa tilanteessa tai ihmissuhteessa, eikä sitä tarvitse ottaa vastaan.
Kaikki piikittely, vähättely ja arvostelu ovat henkistä väkivaltaa, johon meillä ei ole periaatteessa mitään oikeutta.
Ihminen on fyysisesti ja henkisesti koskematon, oli ihmissuhde minkälainen hyvänsä.
Pahantahtoista käytöstä ei tarvitse sietää lainkaan. Jos syytösryöppy jatkuu ja ystävä näyttää päättäneen, että kaikki vika on vain toisessa, paikalta voi lähteä pois.
Ekmanin mukaan ystävälle voi sanoa, että palataanko asiaan, kun olet rauhallisempi.
– Voi sanoa, että kuulisin mielelläni, miksi puhut minulle tuolla tavalla, mutta nyt olet niin vihainen, että jätetään tämä selvittely toiseen kertaan.
Toki vaatii paljon rohkeutta, että uskaltaa sanoa takaisin ja pitää puoliaan.
Huono käytös ihmissuhteessa on väärin, eikä sitä tarvitse ottaa vastaan.

Pahan olon purkupaikka

Joskus ystävä muuttuu hätävaraksi, johon puretaan aina kiukku ja oma paha olo.
Ekmanin mielestä tällaisessa tilanteessa kannattaa pohtia, onko kyse lainkaan aidosta ystävyydestä. Kyse voi olla tukisuhteesta, joka on naamioitu ystävyydeksi.
Jos toinen ottaa oikeuden purkaa kaikki murheensa ja ilonsa toiselle ilman, että se on vastavuoroista, kuuntelija muuttuu tukihenkilöksi. Omien asioidensa suoltaja käyttää kuuntelijaa Leelian lepotuolina tai likasankona, joka ottaa kaiken vastaan.
– Tämä on yksipuolinen suhde, jossa kuuntelija ei saa itselleen juuri mitään. Jos kuuntelijalla on vahva motiivi auttamiseen, hän voi saada mielihyvää auttamisesta, mutta vastavuoroisesti palkitseva ystävyyssuhde tällainen ei ole.
Pidemmällä aikavälillä ystävyys kestää paremmin, jos se on tasapuolista. Ihmisten elämät ovat erilaisia ja erilaisessa vaiheessa. Jossain tilanteessa ystävä voi ehkä huonosti, jolloin hän tarvitsee enemmän kuulevaa korvaa ja vähemmän muiden asioiden ja yhteisten ilojen jakamista.
Myöhemmin tilanne voi muuttua päinvastaiseksi. Huoliaan purkanut ystävä asettuu kuulijan asemaan toisen keventäessä mieltään.
Ekmanin mukaan tasapuolisuus on tärkeä ystävyyssuhteissa. Samoin ajattelee Suvi Laru.
– Tasapuolinen ystävyyssuhde tarkoittaa sitä, että molemmilla on tilaa tulla kuulluksi ja jakaa omia asioitaan. Ystävälle ollaan läsnä, mutta hänelle voi kertoa myös omista asioistaan.

Oma persoona vaikuttaa

Oma persoonamme heijastuu kaikkiin vuorovaikutussuhteisiimme.
Ulospäin suuntautunut ekstrovertti ottaa helposti tilaa ystävyyssuhteessa ja lörpöttelee omia asioitaan. Silloin luonteeltaan hiljaisemman kannattaa opetella ottamaan suunvuoro ja kertoa, mitä hänellä on sydämellään.
Suvi Larun mukaan kaikkia vuorovaikutustaitoja voi ja kannattaa harjoitella. Hankalia asioita on vaikea sanoa ääneen, mutta tässä voi edetä pienin askelin. Voi ilmaista, että minunkin mielipiteilläni ja toiminnallani on merkitystä.
Ystävyyden hapertumisen taustalla voi olla asioita, joista toinen ei välttämättä edes tiedä. Ystävää voi loukata tahtomattaan. Läheisenkin ihmisen kanssa voi olla vaikea puhua loukatuksi tulemisen tunteista, mutta Laru kannustaa kuitenkin keskustelemaan arasta aiheesta.
– Kannattaa tuoda esiin, ettei tiennyt asiasta ja voi pyytää anteeksi. Voi sanoa, että arvostan ystävyyttäsi niin paljon, että haluaisin tietää, olenko tehnyt huomaamattani jotain väärin. Onko mielessäsi jotain, mitä et ole kertonut minulle.

Ystävyys ei ole terapiaa

Ystävän terapeutiksi ei Larun mukaan kannata lähteä, koska ystävyys ei ole koskaan terapiasuhde. Sen sijaan ystävälle voi hienovaraisesti ehdottaa ulkopuolisen tuen hakemista, jos hänen mielensä on kovin synkkä.
– Joskus elämäntilanne voi olla sellainen, että joutuu miettimään, ketkä ystävistä voimaannuttavat ja ketkä imevät energiaa niin paljon, että tasapuolisuus häviää suhteesta, Laru sanoo.
– Hyvä ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, ja hänen kanssaan on helppo olla. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan ja ihmissuhteistaan. Välillä voi pohtia, mitä ihmissuhteita kannattaa vaalia, ja ketkä voivat välillä jäädä vähemmälle.
Laru muistuttaa, että ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ystäväpiiri on meille kuin perhe, jonka valitsemme. Silti kivuliaaseen ystävyyssuhteeseen ei tarvitse jäädä.

Lapsuuden ystävyyden helppous

Lasten ja nuorten ystävyyssuhteet rakentuvat eri tavalla kuin aikuisten. Lapsen ja nuoren mielipiteet eivät ole yhtä vahvoja kuin aikuisen, ja ystäväpiiriinkin mahtuu silloin monenlaisia ihmisiä.
Tiina Ekman vertaa lapsia ja nuoria valkeisiin kankaisiin. Niihin elämä ei ole vielä maalannut paljon kuvioita.
– Lapsena ja nuorena ystävyyssuhteen rakentaminen on helpompaa ja vapaampaa kuin myöhemmin. Kun ikää kertyy, on haasteellisempaa löytää ajatusmaailmaamme sopiva ystävä, koska elämä on jo muokannut meitä, Tiina Ekman sanoo.
Osa ystävistä putoaa pois elämän varrella, mikä on aivan luonnollista.
Toisinaan tapahtuu myös niin, että kun vanhat koulukaverit tapaavat neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen, tuntuu kuin ystävyys jatkuisi siitä, mihin jäätiin. Aivan kuin vuosikymmeniä ei olisi lainkaan välissä.
Ystävysten tiet voivat erkaantua monissa tilanteissa, esimerkiksi jos toinen muuttaa pois paikkakunnalta tai perheeseen syntyy lapsia.
Muutostilanteet ovat otollisia myös ystävyyden muutoksille.
Ystävyyden loppuminen on kivulias kokemus. Siinä jää helposti ihmettelemään, enkö ole enää arvokas ja tärkeä ihminen ystävälleni.
Kokemuksesta seuraa surua, joka on hyvä käydä läpi. Silloin pääsee eteenpäin.

Älä roiku ystävyydessä

Jos jää roikkumaan eri suuntaan lähtevään ihmiseen, kipu vain kasvaa, kun torjuntakokemukset seuraavat toisiaan. Pettyy, kun huomaa, ettei toinen haluakaan yhdessä elokuviin tai kahville.
Näihin viesteihin kannattaa uskoa, eikä juuttua toiveeseen, että mitään ei olisi tapahtunut.
Ystävyyden katkeaminen on Tiina Ekmanin mukaan aina menetys, ja menetyksiin liittyy surua. Silloin joutuu pohtimaan, minkälainen olin ystävänä, minkälainen toinen oli ja miten sovimme yhteen.
Ihminen punnitsee myös sitä, kelpaako hän tulevaisuudessa, jos nyt ei kelvannut. Ystävyyden päättymisessä on paljon läpikäytävää.
Menetys merkitsee myös tulevaisuuden muuttumista. Kuviteltu yhteinen tulevaisuus ystävän kanssa jää pois, ja se surettaa.
Pitkän ystävyyssuhteen päättyminen muistuttaa eroa parisuhteessa, vaikka arkea ei jaettu yhdessä. Tunnekokemuksena se on samanlainen.
Toisaalta joskus päädytään pisteeseen, että ystävyys on parasta katkaista. Ekmanin mukaan tähän ollaan menossa, jos ystävyyssuhdetta varjostavat henkisen väkivallan piirteet ja luottamuksen pettäminen.
Toinen saattaa vähätellä ja kritisoida jatkuvasti hyvinkin loukkaavalla tavalla. Tasavertaisuus katoaa suhteesta, ja ystävän toiminta alkaa muistuttaa kiusaamista.
Miten sä kestät tota sun miestä, mä sanon suoraan niin kuin asiat on, ootko sä ihan sokee, noi sun mielipitees on kuin seitkytluvulta, et viittis aina lässyttää, sulla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea mä olen joutunut kokemaan ja käymään läpi.
Voi miettiä, voimaannuttaako ystävyys vai imeekö se voimaa.

Loukkaukset satuttavat

Loukkauksien alla syntyy kokemuksia siitä, ettei ole arvokas ystävyyssuhteessa. Tällöin on hyvä irrottautua suhteesta ja jättää se taakseen.
– Henkisen väkivallan piirteet rikkovat ystävyyden, samoin luottamuksen pettäminen. Odotamme automaattisesti ystävältä sitä, että luottamuksella jaetut asiat säilyvät luottamuksen piirissä. Jos niitä jaetaan eteenpäin tai ilkutaan uusille kavereille kuten nuoret saattavat tehdä, luottamus ja ystävyys särkyvät.
Tiina Ekmanin mukaan luottamus on haaste kaikissa ihmissuhteissa. Sitä on tärkeä vaalia ja ylläpitää tekojen kautta. Luottamus on kuin lasiastia. Kun se hajoaa sirpaleiksi, sitä on vaikea paikata.
Ihmiset kuitenkin mokailevat ihmissuhteissaan, ja moni haluaa paikata virheitään. Silloin on tärkeää, että petetty tai luottamuksen menettänyt osapuoli haluaa rakentaa uutta luottamussuhdetta ystäväänsä ja ylläpitää sitä.
Petetyssä parisuhteessa tilanne on samantapainen. Luottamuksen rakentaminen uudelleen vaatii tekoja, jotka parantavat luottamusta.
Riitojakin ystävyyteen kuuluu. Tukevalla pohjalla oleva ihmissuhde kestää riitelyn ilman, että tiet siitä eroavat. Ekman pitää kykyä käsitellä riitoja kaikkien ihmissuhteiden tärkeimpänä taitona. Tämä koskee ystävyyttä, parisuhdetta, työkavereita ja sukua.
Erimielisyydet ovat osa elämää ja niitä täytyy ratkoa.
– Hyvä menetelmä on istua alas, varata erimielisyyksiä synnyttävälle asialle aikaa ja kertoa oma näkemyksensä siitä toista kunnioittaen, Tiina Ekman sanoo.
Voi myös miettiä, millaisia tunteita erimielisyys synnyttää ja miten näitä tunteita siedetään. Sen jälkeen voi sopia pelisäännöistä, miten jatketaan eteenpäin.”
Ekmanin mukaan riidan selvittely voi jopa lisätä tunnetta yhteenkuuluvuudesta, kun huomataan, että eri näkökannat voi sovittaa yhteen.
Riita voi paljastaa ihmisestä myös tuntemattomia puolia.
Aina voi löytyä uutta. Se on myös ihmissuhteen suola. Emme koskaan tunne toista ihmistä täysin.
Ystävyyden vaaliminen on kiinni tahdosta. Ihmisten elämä on täynnä työtä ja monenlaisia velvollisuuksia. Niiden keskellä ystävyydelle täytyy varata aikaa, jos siitä haluaa pitää kiinni.
– Kun tehdään yhdessä, tunteet vahvistuvat ja yhteiset kokemukset liimaavat ihmisiä yhteen. Jos taas yhteistä tekemistä on vähän, lämpimät tunteet haalistuvat ja ystävyys voi väljähtyä.
Lapsuus ja nuoruus ovat tunnetusti otollista aikaa ystävyyssuhteiden syntymiselle, koska nuoret ovat ryhmissä kouluissa tai opiskelupaikkakunnilla. Keski-iässäkin ystäviä voi löytää, vaikka aikaa niiden etsimiseen on vähemmän kuin nuorena.
– Joku voi olla tilanteessa, jossa lapset muuttavat pois kotoa ja puolison kanssa tulee avioero. Silloin joutuu etsimään uusia ystäviä, jos vanhoja ei ole enää ympärillä.
Yhden ihmisen talouksien määrä kasvaa Suomessa. Sinkuille ystävien merkitys on usein suurempi, kun ympärillä ei ole perhettä jakamassa asioita.

Uuden ystävyyden riskit

Uuden ystävyyssuhteen luomiseen liittyy myös riskejä. Toinen ei ehkä ole kiinnostunut syventämään tuttavuutta ystävyydeksi saakka. Ystävyydessä voi saada samantyyppiset pakit kuin parisuhteen luomisessa. Silloin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja surun.
Tästä huolimatta Suvi Laru kannustaa etsimään uusia ystävyyssuhteita myös varttuneemmalla iällä. Ystäviä voi löytää esimerkiksi harrastusten kautta.
– Me tarvitsemme verkostoja ja ystävyyssuhteita. Ihmisinä olemme kuitenkin erilaisia. Kaikki eivät tarvitse yhtä paljon ystäviä tai sosiaalisia kontakteja kuin toiset.
Tämä liittyy osaltaan temperamenttiin ja siihen, kuinka haluaa olla kontaktissa uusien ihmisten kanssa. Jollekin riittää yksi hyvä ystävä. Toisella voi olla iso joukko tuttavia, mutta välit heihin ovat pinnallisia.
Tiina Ekman kehottaa olemaan rohkea ja avoin, kun etsii uusia ystäviä. Ystävyyden luominen on kuin lähtisi matkalle.
– Tuo itsesi esille, jotta toinen pääsee tutustumaan sinuun. Ystävyys on kahden kauppa.

Miten löydän ystävän?

  • Ole avoin ja utelias uutta ihmistä kohtaan.
  • Kuuntele häntä ja ole aktiivinen.
  • Uskaltaudu epämukavuusalueelle, jos olet ujo tai sisäänpäinkääntynyt luonne.
  • Lähde rohkeasti uuden ystävyyden tutustumismatkalle ja tuo itsesi näkyväksi.
  • Varaudu myös siihen, että voit saada pakit. Kaikki eivät ole meistä kiinnostuneita.
  • Opettele kohtaamaan suru ja pettymys.
Lähde: Tiina Ekman

Miten vaalia ystävyyttä?

  • Ymmärrä ystävyyden merkitys.
  • Anna itseäsi aidosti ystävälle eri elämäntilanteissa eri tavoin.
  • Kuuntele ystävääsi.
  • Iällä ei ole merkitystä ystävyyden aloittamiseen eikä ystävien tarvitse olla saman ikäisiä. Kohtaaminen on olennaista.
Lähde: Suvi Laru
Tiina Ekman on psykologi ja psykoterapeutti. Hän on erikoistunut työhyvinvointiin ja ahdistusoireisiin. Julkaissut kirjan Huijarisyndrooma (Minerva, 2017).
Suvi Laru on psykologi, erityistason paripsykoterapeutti, EMDR-terapeutti ja opettaja. Hän on parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 8/2020.
Kommentoi »