Voi hyvin

Miksi kiitos ei aina tunnu mukavalta? ”Kiitollisuuteen kytkeytyvät koko tunne-elämä ja kaikki ihmissuhdekokemukset”

Miksi kiitos ei aina tunnu mukavalta? ”Kiitollisuuteen kytkeytyvät koko tunne-elämä ja kaikki ihmissuhdekokemukset”
Kun haluamme kiittää toista ihmistä, tärkeintä on aitous. Epäaito kiitos voi aiheuttaa vastapuolessa jopa stressiä. Mihin pohjimmiltaan tarvitsemme kiitosta ja mistä tiedämme, että se on aitoa?
Julkaistu 22.12.2022

Kiitoksen antaminen toiselle voi tuntua pieneltä, lähes automaattiselta asialta, jota teemme päivittäin huomaamattamme. Se on kuitenkin yksi keskeinen ihmisten välistä vuorovaikutusta tukevista asioista, sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin.

”Soisin, että jokainen saisi harjoitella kiitoksen antamista ja saamista jo lapsena”, Martin sanoo.

Kun olemme valmiita aitoon kiittämiseen, kiitos tuntuu hyvältä ja todelta, kun taas epäaito voi tuntua teennäiseltä, päälle liimatulta.

”Tärkeintä olisi, että sanojan tunnetila olisi harmoniassa sen kanssa, mistä ja miten hän kiittää. Jos sanat tulevat sydämestä ja omasta halusta, sen kyllä vaistoaa.”

Jos taas ei lainkaan koe kiitollisuutta, syntyy tilanteessa sisäinen ristiriita. Jos ei ole valmis sanomaan sanoja vaan sitä vaaditaan, se voi olla vaikeaa. Kauniin palautteen antamiseen saattaa liittyä myös voimakkaita tunteita, jotka täytyy käydä läpi, ennen kuin on valmis aidosti kiittämään.

”Vaikka toivomme saavamme huomiota, se voi tuntua kiusalliselta, jopa epämiellyttävältä.”
Minna Martin

Antamista ja saamista

Minna Martinin mielestä kiittäminen on anteeksiantamisen sisar. Tarvitsemme molempia, ja molemmat liittyvät antamiseen ja saamiseen.

Jo pieni lapsi harjoittelee elämänsä alkumetreillä antamista ojentamalla lelun aikuiselle, jolloin tämä ottaa lelun vastaan ja kiittää. Sitten aikuinen antaa lelun takaisin lapselle, ja lapsi sanoo vuorostaan kiitos. Myös aikuisten on hyvä harjoitella kiitoksen ilmaisua, samoin kuin anteeksiantamista sekä itselle että toiselle.

Joillekin ihmisille aidonkin kiitoksen vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Se voi liittyä omiin tunnekokemuksiin.

”Vaikka toisaalta toivomme saavamme huomiota, se voi tuntua kiusalliselta, nololta ja jopa epämiellyttävältä. Nähdyksi tuleminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa herättääkin vaikeutta.”

Toistuessaan tämä tunne voi aiheuttaa automaattireaktion tietyissä tilanteissa.

”Silloin on hyvä miettiä, miksi minulle tulee tällainen tunne. Jos tunnereaktio ei ole rakentava, siitä voi opetella irrottautumaan.”

Toki se voi liittyä myös introverttiin luonteeseen: huomion keskipisteenä oleminen ei vain tunnu hyvältä. Mutta vaikka olisi perusluonteeltaan vetäytyvä, joskus voi olla hyvä totutella olemaan hetken ajan huomion keskipiste.

”Kiittäjälle voi nimittäin olla tärkeää saada kiittää. Ihminen voi myös kasvaa ja oppia uudenlaisia toimintatapoja menemällä kohti vaikeita tilanteita. Olisi hyvä, jos kiitoksen oppisi ottamaan vastaan pyyteettömästi.”

Aina ei tarvitse antaa samalla mitta-asteikolla takaisin.

Kun vuorovaikutus katkeaa

Joskus kiitoksen vastaanottajan kiusaantunut olo johtuu tavasta, jolla huomio annetaan.

”Jos kiittäjä ei ole aidosti mukana siinä, mitä sanoo, se herättää vastapuolessa valppauden. Siitä seuraa epämukava olo, jopa stressiä. Vuorovaikutukseen tulee hetkeksi katkos.”

Ylenpalttinen, epäaidon vuolas kiittäminen voi myös saada pohtimaan, liittyykö huomionosoituksen saamiseen jokin velvoite. Odotetaanko minulta tämän vuoksi jotain, sitooko tämä minua?

”Jos kiittäminen menee yliampuvaksi, tunnemme sen kyllä”, sanoo Martin.

Kun kiitosta käytetään manipulatiivisesti, usein ensin ylistetään ja sitten pyydetään tai vaaditaan toiselta jotain lisää.

”Tällöin kannattaa miettiä, mikä kiittämisen motiivi on. Sisältyykö siihen pyrkimyksiä vaikuttaa toiseen tai pakottaa tämä johonkin.”

Myös kohtuuttoman ison lahjan saaminen voi herättää ajatuksen, että se velvoittaa johonkin. Onko lahjan antajalla taka-ajatus?

Koettu kiitollisuudenvelka voikin saada olon tuntumaan syylliseltä ja riittämättömältä. Herää kysymys, miten voin maksaa tämän takaisin.

Taustalta voi löytyä myös arvottomuuden kokemus. Voi tulla tunne, että minä en ansaitsisi tätä. Jos näin on, syitä tunteeseen on hyvä miettiä syvällisemmin.

Syyllisyyden kokeminen on Minna Martinin mielestä yleensä kuitenkin turhaa, sillä vuorovaikutus ihmisten välillä ei pohjimmiltaan ole sitä, että annetaan ja saadaan täsmälleen yhtä paljon.

”Aina ei tarvitse antaa samalla mitta-asteikolla takaisin. Yksi hyvä tapa hahmottaa omaa roolia tilanteessa on ymmärtää, että voi itse antaa jotakin jollekin toiselle ihmiselle myöhemmin elämässä”, hän lisää.

”Kiitollisuuteen kytkeytyvät koko tunne-elämä ja kaikki ihmissuhdekokemukset.
Minna Martin

Opi sietämään kateutta

Vaikka kiittämisen pontimena on useimmiten vilpittömyys, saattaa kiittämistilanteisiin liittyä outoja kiemuroita. Yksi sellainen on kateudenpelko.

Minna Martin kertoo oman kokemuksensa työelämästä. Hän sai kerran tulospalkkion onnistuttuaan hyvin työssä.

”Samaan hengenvetoon minua kiellettiin kertomasta siitä kenellekään, etteivät työkaverit tulisi kateellisiksi. Niinpä menin vessaan ja tuuletin hetken ajan peilikuvani kanssa.”

Vaikka muisto nyt naurattaa, Martin toivoo, ettei työelämässä enää tehdä näin. Parempi olisi opetella iloitsemaan toisen onnistumisesta.

”Jos kateudenpelko saa toimimaan näin, meidän pitäisi opetella sietämään sitä, että tunnemme kateutta. Lapsetkin joutuvat opettelemaan sitä, mikseivät siis aikuisetkin”, hän pohtii.

Suomalaisessa kulttuurissa on Martinin mielestä kenties jotakin omintakeista liittyen kiitoksen antamiseen.

”Meillä harrastetaan vähemmän rentoa rupattelua ja vuorovaikutuksesta puuttuu muutenkin välillä sujuvuus. Joissakin muissa kulttuureissa ollaan aktiivisempia myös kiittämisen suhteen. Se tuo sujuvuutta ja mielihyvää.”

Meillä ei myöskään yhtä herkästi ilmaista selkeästi sellaisia asioita, kuten ”oli mukava olla kanssasi” tai ”oli mukava, että jaoit tämän asian kanssani”. Asiat pidetään vain omassa mielessä, eikä tunteiden ilmaisemisessa olla aina erityisen avoimia.

Tosin nuoremmat sukupolvet osaavat yleensä tämänkin paremmin kuin vanhemmat.

”Laitan toivoni nuoriin mieluummin kuin meihin keski-ikäisiin”, Martin nauraa.

”Iän myötä itsekeskeisyys ja vaativuus vähenevät, ja syntyy tilaa aidolle kiitollisuudelle.”
Minna Martin

Ansaitsenko kiitoksen?

Kiitoksen idea on huomioida ja tehdä näkyväksi toinen ihminen tai esimerkiksi hänen työpanoksensa. Useimmiten kiitos herättääkin mielihyvää.

”Se johtuu osittain hormoneista, jotka synnyttävät kehollisen mielihyvän tunteen”, sanoo Martin.

Jos taas ei saa kiitosta, jonka tuntee ansaitsevansa, saattaa olo olla ikävä.

”Jos on pannut itsensä likoon, eikä toinen tee kiitosta näkyväksi, voi tulla pettynyt ja tyhjä olo. Se voi tuntua jopa loukkaavalta.”

Silloin kun ihminen ei osaa kiittää siitä, mitä on saanut, hän ei ole sisäistänyt saaneensa mitään. Taustalla on ehkä vaille jäämisen kokemus, johon voi joskus jumittua.

”Jos keskittyy siihen, mitä minulta puuttuu, on vaikea nähdä syitä kiitollisuuteen.”

Kiittäminen tulee tavalla tai toisella näkyviin kaikessa vuorovaikutuksessa. Lasten ja vanhempien välisissä suhteissa se kehittyy yleensä pikkuhiljaa. Lapset eivät tietenkään aina näe, mitä kaikkea vanhemmat tekevät heidän eteensä.

”Iän myötä ihmisen itsekeskeisyys ja vaativuus vähenevät ja syntyy tilaa aidolle kiitollisuudelle. Nuoret aikuisetkin saattavat vielä olla hyvin kriittisiä joissakin asioissa. Silloin voi syntyä syytöksiä, joissa käytetään sanoja ’aina’ ja ’ei koskaan’ ”, Minna Martin sanoo.

Mutta kuten elämässä muutenkin, myös kiitollisuuden suhteen asioiden merkitys valkenee useimmiten ajan kanssa. Kiitollisuus liittyykin koko elämänkaareen.

”Siihen kytkeytyvät koko tunne-elämä ja kaikki ihmissuhdekokemukset. Siksi kiittäminen on valtavan tärkeä ja keskeinen asia elämässä.”

Martinin mukaan me kenties annamme kaiken kaikkiaan toisillemme tunnustusta liian vähän suhteessa siihen, mikä on ihmisen todellinen tarve. Hän kertoo tunnetun psykoterapiakouluttajan maininneen, että myös psykoterapeutit saattavat antaa potilaille liian vähän tunnustusta ja kiitosta kehityksestä.

”Ilmaisemme liian vähän sitä, että toinen on arvokas. Kiittämällä, kehumalla ja tunnustamalla toisen kokemukset annamme hänelle samalla hyväksyntää ja arvostusta. Jokainen ihminen tarvitsee niitä.”

Harjoitus

Kiittämistä voi harjoitella yhdessä anteeksiannon kanssa. Tee harjoitus esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa.

Uloshengitys

on irti päästämistä. Kun hengität ulos, anna mielessäsi anteeksi. Anna anteeksi itsellesi, vanhemmillesi, puolisollesi tai ystävällesi. Voit myös antaa anteeksi ihmiselle, joka tulee spontaanisti mieleesi.

Sisäänhengitys

on vastaanottamista. Kun hengität sisään, sano kiitos itsellesi, läheisillesi, ihmiselle, joka tulee mieleesi.

Anteeksianto tekee tilaa kiitollisuudelle. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos, kiitollisuuden ja anteeksiantamisen tahdissa.

Lähde: Minna Martin

Minna Martin

on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja.

Hänen uusin kirjansa on Hengitä tämä hetki – Hengitys ja lupa olla (Kirjapaja 2022). Vapaa-aikanaan Minna neuloo, liikkuu ja harrastaa kulttuuria.

Minna Martin. Kuva: Esa Piiroinen

Kommentoi »