Voi hyvin

Miksi ahneelle ei mikään riitä?

Miksi ahneelle ei mikään riitä?
Ahneutta on vaikea hillitä, sillä se vie mukanaan, ruokkii itseään ja tekee sokeaksi. Sen taustalla on usein jonkinlainen tunnetyhjyys.
Julkaistu: 20.4.2021
Onko olemassa raja, jolloin liian monien asioiden haluaminen muuttuu ahneudeksi? Länsimainen yhteiskuntahan pitää luonnollisena pyrkimistä jatkuvaan kasvuun ja materiaaliseen hyvinvointiin. Vallan ja aseman tavoittelua arvostetaan.
– Muutos esimerkiksi keskiajan ajatteluun on suuri, sillä silloin nykyinen meno olisi nimetty ahneudeksi, yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä, hahmoterapeutti ja psykoterapeutti Katri Suvanto toteaa.
Ahneutena nähdään yleensä rahan, tavaran, maineen ja vallan kyltymätön tavoitteleminen, mutta on myös huomaamattomampia ahneuden muotoja.
Jos työskentelee päästäkseen kiinnostavampaan tehtävään tai vain täyttääkseen velvollisuutensa, se on tavallista elämää. Mutta jos työstä ei osaa lainkaan irrottautua ja sillä täyttää kaikki hetkensä unohtaen esimerkiksi ihmissuhteet, ollaan jo ahnehtimisen puolella.
Häpeä, kateus ja halu kostaa voivat olla ahneuden polttoainetta.
Mikä sitten on ahneuden taustalla, mikä sitä ruokkii? Haluamisen pohjalla on usein kokemus jonkin puuttumisesta, vaille jäämisestä. Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti puutteellisia oloja lapsuudessa.
– Jos materiaalisen niukkuuden lisäksi lapsuutta ovat leimanneet tunnekylmät ihmissuhteet, kokemus on jäänyt kuin mustaksi aukoksi, jota ihminen yrittää koko elämänsä ajan täyttää eri tavoilla. On kuin hän hakisi jatkuvaa hyvitystä elämältä, joka antoi niin niukat lähtökohdat, Katri Suvanto kuvailee.
Ahne voi olla myös ihminen, joka on saanut jo kehdossa kaiken mahdollisen. Hän on kasvanut runsauteen, mutta ehkä myös pelkoon, että runsaus katoaa, ellei koko ajan hanki lisää. Taustalla saattaa olla tiukka velvoite säilyttää sukuun vuosien mittaan hankittu omaisuus ja kartuttaa sitä.

Ahne ei välitä muista

Ahneeksi ei kuitenkaan pidä ilman muuta kutsua ihmistä, joka pyrkii parempaan ja vaivattomampaan elämään, joka hankkii lisää tietoa opiskelemalla tai joka hankkii itselleen mieluisia tavaroita ja palveluita.
Ahneudeksi haluaminen muuttuu silloin, kun sen jalkoihin jäävät muut elämän tärkeät asiat ja kun se alkaa aiheuttaa vahinkoa myös muille.
Näkyvillä olo sosiaalisessa mediassa voi kasvaa ahneudeksi, haluksi olla jatkuvasti esillä ja pyrkimykseksi saada yhä enemmän seuraajia ja tykkäyksiä. Huomion saamiseksi saatetaan uhrata iso osa kallis- arvoista yksityisyyttä.
– Uusi hankinta kotiin tai vaatekaappiin voi olla aivan paikallaan, ja usein se tuo mukanaan kokemuksen, että jotakin on muuttunut paremmaksi. Kokemus kuitenkin haalistuu pian. Ellei ole tarkkana, pian edessä on uusi ostoskierros, vaikkei olisi mitään tarvetta ostaa uutta, kuvailee Katri Suvanto.
Ihminen haluaa silloin vain päästä kuvittelemaan itsensä joksikin muuksi kuin se oma itse, joka ei ole riittävän hyvä. Vaikka onnistuisikin saamaan kaiken tavoittelemansa ja toivomansa, se ei ehkä tuokaan tyydytystä.
– Jos ei ole enää mitään hankittavaa, elämän värit katoavat.

Tunnetyhjyys ajaa eteenpäin

Usein ahneuden taustalla on jonkinasteinen tunnetyhjyys, ja silloin tuota kokemusta pyrkii ahneesti lievittämään kaikin mahdollisin keinoin.
Tyhjyyden kokemukseen voi toisaalta liittyä tunteita, joita ei edes kunnolla tunnista tai osaa sanoittaa. Tähän voi liittyä esimerkiksi pelottavia tuntemuksia ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, erillisyydestä ja turvattomuudesta.
– Tavaran, aseman, vallan, runsaiden kontaktien ja näkyvyyden kiihkeän tavoittelun syvimpinä juurena voi olla myös kuolemanpelko, jota ihminen haluaa paeta melkeinpä hinnalla millä hyvänsä, Suvanto pohtii.
Rahan, tavaran ja näkyvyyden lisäksi voimme olla kyltymättömiä myös elämysten kahmimisessa. Jotta tyhjyys täyttyisi, jotta tuntisi elävänsä edes tänään, yksi tapahtuma tai kokemus ei riitä päiväksi tai illaksi. Sen sijaan on kiidettävä tapaamisesta ja tilaisuudesta toiseen, haettava flow- ja extreme-kokemuksia. Vain siten elämän voi kokea nautittavana.
Mutta elämykset haalistuvat, ja siksi tahtia pitää aina tiivistää. On saatava kokea jotakin vielä vahvempaa ja ehkä pelottavaakin, jotta tylsyys ei tavoittaisi.

Koukussa rakastumiseen

Samaan kokemisen ahneuteen kuuluu Suvannon mielestä myös jatkuva uuden kumppanin hakeminen. Elämyksille ahne vaihtaa paria heti, kun alkuihastus on ohi. Arkirakkaus ei riitä, vaan kyllin vahva kokemus tulee vain uudelleen rakastumisesta.
Ahneuden takana voi olla myös arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksia.
Ihminen voi kokea häpeää taustastaan, jostakin salatusta ominaisuudesta tai kykenemättömyydestä, jota pitää muilla alueilla kompensoida mahtavuudella ja yltäkylläisyydellä. Kateus ja halu kostaa saattavat olla ahneuden polttoainetta.
Innokas halu luoda yhteyksiä arvovaltaisiin ihmisiin voi olla keino saada helpotusta omalle näkymättömyyden kokemukselle. Myös muiden mielipiteet ovat tärkeä tekijä. Miltä minä, kotini, ammattini ja tehtäväni näyttävät muiden silmissä?

Vain oma etu merkitsee

Ahneutta on vaikea hillitä, sillä se vie mukanaan, se ruokkii itseään ja tekee sokeaksi. Se voi kaventaa elämän vain yhteen tavoitteeseen pyrkimiseksi. Itsekkyys ja jyrkkyys vahvistuvat.
Vain oma etu merkitsee jotakin.
Tuttuja esimerkkejä ovat perintöriidat, joissa vainajan omaisuudesta aletaan riidellä jopa ennen hautajaisia. Jotta ahne ihminen pääsisi haluamaansa asemaan tai taloudelliseen tilanteeseen, hän ohittaa toisten tarpeet ja joissakin tapauksissa myös yhteiskunnan lait ja säännöt.
Räikeästi se tulee esille huumekaupassa, jossa rahaa kahmitaan toisten riippuvuuden avulla, tai ihmiskaupassa, jossa toisella ihmisellä on vain vaihtotavaran arvo.
– Läheisen ihmisen kuolema, konkurssi tai oma tai läheisen vakava sairastuminen saattavat olla ihmistä syvältä ravistavia ja muuttavia kokemuksia. Silloin hän ei pysty enää toimimaan entiseen tapaansa, koska olosuhteet ovat muuttuneet täysin. Elämä pakottaa pysähtymään ja katsomaan omaa ihmisyyttä ja haavoittuvuutta, Suvanto sanoo.
Voi olla hyvin rankka kokemus olla se mitä on, ilman raameja ja suojauksia, ilman ulkoa hankittua turvaa.
– Tämä voi kuitenkin olla myös tärkeä käännekohta, jolloin voi irtaantua liiallisesta kaiken tavoittelusta ja jopa huomata, mikä riittää hyväksi elämäksi.

Ahneus voi olla myös myönteistä

Ahneudessa voi nähdä myös jotakin myönteistä. Voimakas halu oppia ja tietää enemmän on edistänyt esimerkiksi luonnontieteen ja lääketieteen kehitystä. Ihmiset eivät tyytyneet olemassa olevaan tietoon, vaan halusivat selvittää aiempaa tarkemmin ja syvemmin ilmiöiden taustoja ja sairauksien syitä.
Ahneuteen voi liittyä vaikeita kokemuksia ulkopuolisuudesta ja turvattomuudesta.
Voidaan myös sanoa, että joku ihminen on ahne elämälle. Se ei tarkoita, että hän haalisi jotakin enemmän ja liiallisesti. Hän vain on lujasti omassa elämässään läsnä, avautuu jokaiselle hetkelleen eikä kurkota saadakseen enemmän.
– Kun olet tietoinen aisteistasi ja olet kosketuksissa niihin, voit kokea syvää tyydytystä ja runsautta. Et vain kuule, vaan kuuntelet. Et vain katso, vaan katsot niin, että haluat nähdä. Näet toisen ihmisen ja myös itse haluat tulla nähdyksi ja arvostetuksi riippumatta siitä, mitä olet ja omistat, terapeutti Katri Suvanto neuvoo.
Silloin ihminen on tavoittanut ahneuden vastapuolen, kohtuuden.
– Ihminen voi todeta rauhallisesti, että tämä riittää minulle, näin on hyvä. Hän on löytänyt sisimmästään oman laulunsa ja tietää, mikä hänelle on kylliksi.
Tällöin ihminen nauttii ja iloitsee siitä sen sijaan, että tavoittelisi kyltymättömästi koko ajan lisää.

Vinkkejä ahneuden torjumiseen

Mieti hankintojesi ja tavoitteittesi motiiveja. Haluatko jotakin aidosti itsesi vuoksi vai saadaksesi huomiota ja arvostusta muilta?
Muistele, milloin kaduit jotakin hankintaa ja totesit sen turhaksi. Miksi innostuit siitä? Miksi kaduit?
Tee lista asioista, joista nautit. Ratkaisuista, joista olet ylpeä. Hankinnoista, jotka tuovat toistuvasti iloa.
Keskity jossakin tavallisessa tilanteessa omiin aisteihisi.
Huomaatko, mikä runsaus on sinussa ja elämässäsi juuri nyt?
Kuvittele tilanne, jossa voit todeta: minulla on kaikkea riittävästi.
Katri Suvanto on helsinkiläinen hahmoterapeutti ja psykoterapeutti.
”Opin työssäni joka päivä enemmän elämästä ja sen taitekohdista, asiakkaiden kohtaamisesta ja tukemisesta. Minua inspiroi hetkessä elämisen haastavuus ja antoisuus. Uskon lujasti Muumipapan sanoihin: ’Pienikin olento voi olla hyvin rohkea’.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2020.
Kommentoi »