Voi hyvin

Näyttelijä Miia Nuutila pohti kuoleman ja menetyksen kysymyksiä jo kouluikäisenä: ”Isän kokemus vei henkiselle polulle”

Näyttelijä Miia Nuutila pohti kuoleman ja menetyksen kysymyksiä jo kouluikäisenä: ”Isän kokemus vei henkiselle polulle”
Näyttelijä Miia Nuutila ajautui henkimaailman kysymysten äärelle jo nuorena. Nyt hän uskoo sielunvaellukseen, henkiolentoihin ja siihen, että sattumaa ei ole.
Julkaistu: 2.3.2021

Mitä jos elämä ei päätykään silloin, kun ruumis kuolee? Jos sielu jatkaakin matkaansa eteenpäin?

Näyttelijä Miia Nuutila oli vasta ala-asteikäinen, kun hän tutkiskeli mieltään tämän ajatuksen äärellä ensimmäisiä kertoja.

Pohdinta oli seurausta siitä, että Miian isä oli saanut yllättäen 48-vuotiaana aivoverenvuodon. Kun isä makasi sairaalassa toinen puoli kehostaan halvaantuneena, Miia poti voimakasta kuoleman ja menettämisen pelkoa.

Mutta kun isä ryhtyi toipumaan, hän kertoi tyttärelleen jotain lohdullista.

– Isä oli kokenut leikkauspöydällä ruumiista irtautumisen. Hetken aikaa hän sai olla valoisassa paikassa kauniin musiikin ja edesmenneiden läheistensä ympäröimänä. Siellä hänen oli hyvä olla.

Isän sanat vahvistivat Miian omia orastavia näkemyksiä.

– Tuntui ihanan helpottavalta, että kaikki ei lopukaan kuolemaan. Nyt isä on 84-vuotias ja sanoo edelleen, ettei ihminen kuole, vaan siirtyy toiseen paikkaan.

Isän kokemuksen rohkaisemana Miia uskaltautui antautumaan voimakkaammin henkisyyden polulle. Pian hän sai merkin siitä, että tie oli hänelle oikea.

Parantavat kädet

Teini-ikäinen Miia ahmi erilaisia elämäntaito-oppaita, elämänviisauksia ja teoksia ihmismieleen ja henkisyyteen liittyvistä teemoista. Erityisesti häntä inspiroivat Leo Buscaglian kirjoittama Elä täydellisesti tätä päivää sekä Kahlil Gibranin Profeetta.

Miian äiti kävi perheen kotipaikkakunnalla Forssassa paikallisella kasvohoitajalla ja suositteli tätä myös tyttärelleen. Hoitajan parantavilta tuntuneet kädet olivat tehneet äitiin erityisen vahvan vaikutuksen.

Hoitolassa Miian otti vastaan lempeä nainen, joka laittoi hänen kasvoilleen syvävaikuttavan naamion. Hän pyysi Miiaa lepäämään paikoillaan vartin verran. Samalla nainen ilmoitti käyvänsä sillä aikaa toisessa huoneessa.

Miia kuuli hänen poistuvat askeleensa ja sen, kun ovi meni hänen perässään kiinni.

– Tiesin olevani huoneessa yksin, mutta samaan aikaan tunsin jonkun tekevän kasvoillani aaltoilevia hoitavia liikkeitä. Uskon, että joku oli silloin luonani ja hoiti minua, vaikka fyysisesti paikalla ei näkynyt ketään.

Miia vaikeni kokemuksestaan, mutta nautti sen tuomasta rauhoittavasta tunteesta. Hän jatkoi hoitokäyntejä usean vuoden ajan. Hiljalleen hoitaja uskoutui kertomaan Miialle, että hän teki kanavointeja eli otti toisinaan yhteyden henkimaailmaan.

– Olin valtavan kiinnostunut siitä, minkälaisia vastauksia hän sai ihan arkisissakin asioissa, kuten ruoanlaitossa ja kasvien hoidossa. Tällaisen kokemuksen jälkeen minua ei ole kiinnostanut mikään muu niin paljon kuin yhteydet syvälle tuntemattomaan.

Oman isän yliluonnollinen kokemus vahvisti Miialle hänen omia uskomuksiaan.

Pysähtyminen on tärkeää

Käytännön arjessa Miian henkinen ajattelu näkyy nykyään kaikkein voimakkaimmin meditoinnissa. Mediaatiolla on aina positiivinen vaikutus hänen omaan olotilaansa – on tärkeää pysähtyä itsensä äärelle ja hengittää.

Hän hiljentyy aamuisin parinkymmenen minuutin ajaksi risti-istuntaan kotinsa makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen ja nauttii hetkestä ilman taustamusiikkia. Puhelimen herätyskellon hän ajastaa soimaan, jos hetki ei saa venyä liian pitkäksi.

Meditaation tarkoitus on rauhoittaa ja tuoda energiaa. Usein Miia puhdistaa mielensä harjoituksella, jossa hän käy koko kehonsa läpi violetilla valolla, joka pyyhkii pois raskaat ajatukset ja pahan olon.

– Violetilla liekillä sanotaan olevan erityisen puhdistava ja parantava vaikutus.

Meditaatio voi olla Miialle myös hetki omien tunteiden tai sisäisen äänen kuuntelemiselle. Hän saattaa käydä läpi myös tulevia tapahtumia tai tehdä mielikuvaharjoituksia. Joskus hän meditoi jollekin läheiselleen, lähettää valoa tai kuvittelee tälle tapahtuvan hyviä asioita.

Toisinaan Miia keskittyy kiittämään asioista ja ihmisistä. Joskus meditaatio voi olla myös rukous tai hetki, jolloin hän lataa itseensä energiaa ja valoa. Rukouksensa hän osoittaa Jumalalle, enkeleille, henkioppaille ja valo-olennoille.

– En tiedä keitä tai mitä ne ovat, mutta uskon, että he ovat koko ajan vierelläni ja odottavat, että heiltä pyydetään ja heitä tarvitaan. Enkelit haluavat auttaa ihmisiä ja ilahtuvat, kun heistä puhutaan.

Joskus Miia pyytää enkeleiltä apua elämän suurissa kysymyksissä, toisinaan yksinkertaisissa arkisissa hetkissä kuten parkkipaikan löytämisessä. Hän uskoo enkeleiden olevan humoristisia ja iloisia olentoja, joiden on tarkoitus tuoda iloa ihmisten elämään.

– Tunnen usein enkeleiden läsnäolon ympärilläni, ja tiedän heidän olevan lähellä, kun päänahassani kihelmöi. En näe heitä fyysisesti tai kuule ääninä, mutta olen täysin varma heidän olemassaolostaan.

Telepaattisia kykyjä

Miia ajattelee, että ihmiset ovat osa samaa energiaa maailmankaikkeuden kanssa.

– Olemme kaikki henkiolentoja, ja olemme saaneet tulla kokemaan ihmisyyden maapallolle. Jostain syystä meidän päällemme on langennut syntymässä unohduksen verho, emmekä muista, mistä olemme tulleet.

Hän uskoo, että syvät totuudet tulevat joskus pinnalle muistutuksina ja yliluonnollisina kokemuksina. Vuosien varrella Miia onkin löytänyt itsestään telepaattisia kykyjä.

Kerran hän sai yhteyden henkilöön, josta ei ollut kuullut kahteen vuoteen. Eräänä iltana Miia ajatteli tätä henkilöä voimakkaasti ja visualisoi hänet eteensä. Hetken päästä hän säpsähti kilahdukseen: sama henkilö lähetti juuri silloin Miialle viestin.

Välillemme oli syntynyt yhteys, ja se tuntui ihmeeltä. Tiedän, ettei se ollut sattumaa.

– Välillemme oli syntynyt yhteys, ja se tuntui ihmeeltä. Tiedän, ettei se ollut sattumaa.

Toisessa vastaavanlaisessa tilanteessa Miia pyysi henkimaailmalta merkkiä, jotta tietäisi, miten edetä ihmissuhteisiin liittyvässä kysymyksessä. Hän oli tuolloin työkeikalla Ylläksellä ja keskittyi hotellihuoneessaan intensiivisesti ottamaan yhteyttä tuntemattomaan. Juuri samalla hetkellä, kun hän pyysi vastausta, koko Ylläkselle tuli sähkökatkos. Miia tulkitsi sen erittäin selväksi merkiksi, jonka mukaan tulisi toimia.

Mutta aina kontaktit eivät liity näkyvään ja fyysiseen maailmaan. Miia kertoo saaneensa yhteyden myös rajan takaa parikymmentä vuotta sitten. Se tapahtui keskellä yötä. Miia havahtui syvästä unesta siihen, että hänen rakas vanha hoitotätinsä seisoi makuuhuoneen ovella ja katsoi häntä lämpimästi. Seuraavana aamuna Miia sai tiedon, että täti oli kuollut yöllä.

– Uskon, että hän kävi hyvästelemässä minut lähtiessään.

Miia uskoo sielunvaellukseen ja siihen, että hänellä on takanaan lukuisia elämiä.

Ei ole sattumia

Sattumaan Miia ei usko. Ei ainakaan merkityksellisissä asioissa. Hän kaipaa ja pyytää usein merkkejä, neuvoja ja ohjeita – ja myös saa niitä. Viime aikoina hän on myös ryhtynyt luottamaan enemmän omaan intuitioonsa.

Miia pohtii hänelle tarjottuja työmahdollisuuksia entistä tarkemmin. Jos joku soittaa väärään aikaan, hän näkee sen ohjeena olla etenemättä asiassa. Joskus hän on kuunnellut sisäistä ääntään ja kieltäytynyt projekteista hetkellä, jolloin mitään muita töitä ei ole ollut tarjolla.

– Vastaavasti tunnen hyvin vahvasti asiat, joihin pitää vastata myöntävästi. Silloin koen sisälläni iloisen, kevyen ja virtaavan hyvän olon tunteen.

Samaan tilaan hän pääsee usein kirjoittaessaan näytelmiä.

– Välillä tuntuu kuin teksti virtaisi kauttani ilman synnyttämistä tai puskemista. Silloin olen kuin toisessa todellisuudessa, ja tunnen olevani täynnä ja väsymätön – kuin kasvaisin joka suuntaan ja lähtisin lentoon.

Liian kiltti

Miia tiesi jo pienenä tyttönä haluavansa näyttelijäksi. Myöhemmin hän on tuntenut olevansa toisinaan liian kiltti ja herkkä alalle. Hän lukee ja aistii ihmisiä ja heidän ajatuksiaan helposti ja tuntee usein olevansa ulkopuolinen, yksinäinen ja erilainen.

Uransa aikana Miia on joutunut kahdesti työpaikkakiusaamisen, henkisen lyttäämisen kohteeksi. Toisessa tapauksessa kyseessä oli ohjaaja, toisessa näyttelijäkollega. Tapausten välissä oli vuosia.

Huono kohtelu satutti syvästi. Molempien kohdalla Miia teki useamman vuoden ajan mielikuvaharjoitteita saadakseen asian ja tunteensa käsiteltyä.

Alkuun hän yritti päästä eteenpäin erilaisten negatiivisten mielikuvien avulla: kukistamalla vähättelijänsä, musertamalla kiusaajansa. Mutta se ei vienyt ajatuksia eteenpäin.

Muutos tapahtui vasta, kun hän löysi henkisen valmennuksen äänitteen. Siinä ohjeistettiin työstämään anteeksiantoa rakkauden ja valon kautta.

– Oivalsin pian, että pimeys ei toimi, ja aloin kuvitella kaltoinkohtelijalleni hyviä asioita. Rakkaudellinen lähestyminen oli ainoa keino saada asia ratkeamaan.

Miia ymmärsi, että synkät ja vihaiset ajatukset ja mielikuvat pitävät tilanteen jumissa, eikä paha olo helpotu. Päinvastoin, synkät ajatukset lisääntyvät ja palaavat takaisin itseen.

”Olemme kaikki henkiolentoja. Jostain syystä emme muista, mistä tulemme.”

Edelliset elämät

Myöhemmin Miia on kohdannut kiusaajansa sattumalta. Omaksi yllätyksekseen hän reagoi spontaanisti: halasi toista ja kehui toisen roolisuoritusta. Samalla hän ymmärsi, että näiden teot olivat pienten ihmisten heikkouksia.

– En ole katkera kokemistani vääryyksistä. Olen antanut anteeksi.

Enää hän ei suostuisi työskentelemään alistavien kollegoiden kanssa. Sen sijaan Miia on huomannut kaipaavansa työyhteisöä, joka muodostuisi samalla tavalla henkisesti ajattelevista ihmisistä.

Muutaman ystävän kanssa hän pystyy olemaan täysin oma itsensä ja jakamaan syvällisimmätkin ajatuksensa.

– Minulla ei ole mitään epäilyksiä henkimaailman asioista.

Jokainen kokee joskus hetken, jolloin entuudestaan vieras ihminen tuntuu läheiseltä ja tutulta. Miia uskoo, että se johtuu kohtaamisista entisissä elämissä.

– Uskon sielunvaellukseen ja siihen, että olemme eläneet useita elämiä erilaisissa sukupuolissa ja kehoissa. Itselläni on tunne, että olen ollut täällä todella monta kertaa. Välillä olen kyllästynyt ihmisenä olemisen haasteellisuuteen.

Miian näkemyksen mukaan ei ole myöskään sattumaa, mihin perheeseen kukakin päätyy. Hän uskoo, että sieluilla on sopimukset, jotka on solmittu jo ennen maan päällä tapahtuvaa elämää. Sielut valitsevat sopivan perheen ja ympäristön, jossa on mahdollista toteuttaa oma elämäntehtävä.

Paras versio itsestä

Yksi tärkeimmistä omista elämäntehtävistä on Miialle selkeä.

– Haluan olla valomajakka – huolehtia omasta valostani, loistaa ja lähettää valoa ajatuksin, sanoin ja teoin sinne, missä sitä tarvitaan.

Meditoiminen, pyrkimys terveelliseen ruokavalioon ja tasapainoiseen elämään ovat tärkeä osa hänen arkeaan, jotta hän pystyy olemaan paras versio itsestään. Samalla hän yrittää etsiä hyvää kaikesta, mitä tekee ja kohtaa.

Hän uskoo, että se mihin keskittyy, myös lisääntyy. Ilo lisää iloa, pelko pelkoa.

Siksi Miia seuraa tietoisesti, miten erilaiset asiat vaikuttavat hänen omaan energiakenttäänsä ja jaksamiseensa.

– Tarkkailen sitä, miten uutisten lukeminen tai sosiaalinen media vaikuttaa minuun. Lopetan, jos en pidä reaktioista, joita ne minussa aiheuttavat.

Positiivinen ajattelu on tuonut Miian elämään lisää energiaa erityisesti koronapandemian aikana. Keväästä lähtien monet Miian esiintymiset ja teatteriprojektit ovat peruuntuneet tai siirtyneet vuoden päähän.

Elämä valon puolella

Kuukausien toimettomuuteen on mahtunut monenlaisia tunnetiloja: Iloa läheisten kanssa vietetystä yhteisestä ajasta, kukoistavasta puutarhasta ja kasvimaasta. Mutta myös surua, joka näyttäytyy yllättävinä ja samalla puhdistavina itkuun purskahduksina.

– Rakastan työtäni. Välillä olen hyvin surullinen, kun en saa toteuttaa itseäni haluamallani tavalla. Se saa minut tuntemaan itseni joutavaksi – kukaan ei kaipaa tai tarvitse minua.

Miia on työskennellyt freelancerina jo 20 vuoden ajan ja kohdannut aiemminkin työttömyysjaksoja. Juuri nyt pahinta on epätietoisuus.

Silti Miia yrittää luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Hän uskoo, että nyt meneillään on muutoksen aika, johon pelko, suru ja ahdistuskin kuuluvat osana prosessia. Sen jälkeen tilaa on taas ilollekin.

– Jokaisen pitää tehdä töitä sen eteen, että sieraimet pysyvät vedenpinnan yläpuolella – minä haluan elää elämäni valon puolella.

Haastattelu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 9/2020.

Kommentoi »