Usein ihminen ikään kuin jaetaan osiin. Kun päätä särkee, hoidetaan päänsärkyä. Kun vatsa vaivaa, rukataan ruokavaliota. Kun ihottuma kutisee, sille levitetään voidetta.
Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi pelkän vaivan hoitaminen ei useinkaan riitä. Sen sijaan pitäisi etsiä ongelman juurisyy ja tarttua siihen. Se voi löytyä mielestä.
– Kehon ja mielen välillä on vahva yhteys, tiedostamme sen tai emme. Minulla on paljon potilaita, jotka tulevat vastaanotolle ruumiillisen vaivan vuoksi, ja sitten taustalta paljastuukin järkyttävä menneisyys, vastaava lääkäri ja homeopaatti Merja Riska Lääkäriasema Sofianovasta sanoo.
Vatsavaivoja, jatkuvia kipuja sekä kolotuksia ja toistuvia sairasteluita. Luulisi, että kyse olisi kehon ongelmasta, mutta näin ei välttämättä olekaan.
– On varsin tavallista, että oireiden takaa löytyy rankkoja kokemuksia, alkoholismia, insestiä tai henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Paraneminen lähtee tuon tarinan avaamisesta ja siitä, että tulee kohdatuksi.
Kyse on tavallaan yhteisestä matkasta menneisyyteen, jonka kautta puretaan ihmisen tarina. Silloin voi oivaltaa yhteyden raskaiden kokemusten ja kehon sairastumisen välillä.
Lue myös: Elätkö menneessä?
Kirjoittamalla rennoksi
Asiaa on tutkittu Teksasissa, missä sosiaalipsykologi James W. Pennebaker teki kokeen terveillä yliopisto-opiskelijoilla.
Hän laittoi puolet opiskelijoista kirjoittamaan neljänä peräkkäisenä päivänä 20 minuutin ajan elämänsä pahimmasta traumasta. Toinen puoli opiskelijoista kirjoitti kesälomasuunnitelmistaan.
Pennebaker seurasi opiskelijoiden terveydentilaa seuraavina vuosina. Ne, jotka olivat kirjoittaneet pahimmasta traumastaan, olivat terveempiä kuin vertailuryhmä. Tutkimus on toistettu 300 kertaa.
– Kun kirjoittaa pahimman traumansa ylös, siitä tulee tarina, ja ihmisen käsitys tapahtumasta muuttuu. Tarinan kirjoittaminen mahdollistaa trauman siirtymisen muistoksi. Silloin siitä voi päästää irti, psykologi Aku Kopakkala Mielipalveluista sanoo.
Metodia kutsutaan ekspressiiviseksi kirjoittamiseksi, ja myöhemmissä tutkimuksissa sen on havaittu vähentävän stressiä ja ahdistusta. Kun trauma muuttuu tarinaksi ja muistoksi, se ei jää kalvamaan ja sairastuttamaan kehoa tai mieltä.
Aina sairauden taustalla ei ole suurta draamaa, vaan myös pitkäkestoinen stressi voi sairastuttaa. Stressissä elimistö nimittäin tuottaa stressihormoneita eli kortisolia ja adrenaliinia.
Kun mielessä pyörii synkeitten ajatusten kehä, stressihormonien määrä elimistössä lisääntyy.
– Jos taas ajattelet mukavia, stressihormonit vähenevät, Kopakkala sanoo.
Lue myös: Vahingoittaako stressi aivoja?
Mieli reagoi kipuun
Stressihormonit eivät sinänsä ole huono asia, vaan kuuluvat ihmiselämään. Ongelmia tulee, jos stressitila jää päälle.
– Ihminen on biologisesti rakennettu kestämään suurta, lyhytaikaista stressiä, ei pitkäaikaista stressiä. Kun pitkään ajattelee ahdistavia ajatuksia, adrenaliini ja kortisoli muuttuvat myrkyllisiksi, ja kehoon syntyy tulehdustiloja, Aku Kopakkala sanoo.
Tulehduksista taas seuraa erilaisia vaivoja ja sairauksia. Elimistö menee siis epäkuntoon kielteisten ajatusten ja niistä seuraavien ikävien tunteiden tähden.
Kun ihminen sairastuu tai loukkaa itsensä, järkytys voi olla suuri. Terve ihminen nimittäin yleensä uskoo, että pysyy aina terveenä eikä kuole koskaan. Sairastuminen rikkoo tämän käsityksen.
– Elämme positiivisessa harhassa. Ajattelemme, että oma keho on eheä, eikä sille tapahdu mitään, Kopakkala sanoo.
Sitten kun kipeä jalka estää kävelemästä tai selkään iskee paha noidannuoli, kehon lisäksi joutuu koville myös mieli. Sairaus tai vamma saattaa ahdistaa, vallata ajatukset ja lamauttaa hetkellisesti.
Sairastuminen laittaa vastatusten oman kuolevaisuuden kanssa, mikä voi tuntua pelottavalta.
– Sairastuminen tai loukkaantuminen pysäyttää ja näyttää, että on rikkinäinen ja hauras ja mitä tahansa voi tapahtua. Normaalissa arjessa emme muista sitä, Kopakkala sanoo.
Kun ei pysty samaan kuin aiemmin ja keho tai mieli on rikki, itsetunto voi romahtaa hetkellisesti yllättävän syvälle. Kuva omista kyvyistä ja itsestä eheänä ja osaavana rikkoutuu.
– Silloin voi tuntea myös katkeruutta ja raivoa terveitä ihmisiä kohtaan. Tämä kaikki voi johtaa masennukseen, Kopakkala sanoo.
Tahto voi parantaa
Rankkaa voi olla myös hallinnan tunteen menettäminen. Tämän päivän ihminen haluaa hallita elämäänsä.
– Kun kehossa tapahtuu jotain, jota ei voi hallita, se pelottaa ja saattaa suistaa raiteiltaan, Merja Riska sanoo.
Tiedämme, että jotkut ovat parantuneet sairaudesta, josta ei pitänyt parantua. Toisaalta on niitä, jotka ovat fyysisesti terveitä mutta jotka ovat ikään kuin halvaantuneita, liikuntakyvyttömiä.
– Se kertoo, että mielellä on valtava vaikutus sairastumisessa ja parantumisessa. Joskus voi olla, että ihminen ei halua parantua, jos elämä näyttää synkältä, eikä koe sitä mielekkääksi, Riska sanoo.
Onnelliseenkin elämään kuuluu surua ja murheita, mutta joskus yksinäisyys, menetykset ja suru alkavat hallita ja korostua. Silloin niitä kannattaa työstää jonkun kanssa, jotta halu elämiseen ja parantumiseen vahvistuisi.
Toisaalta sairaus voi antaa reippaalle suorittajalle kerrankin mahdollisuuden olla heikko ja vastaanottaa apua muilta.
Voi olla, että vain sairaana ihminen saa olla surkea ja tulee nähdyksi. Silloin ei ehkä tahdo parantua ja olla jälleen reipas.
Kun sairastuu vakavasti, on luonnollista ahdistua, eikä tunteita pidä yrittää tukahduttaa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että lääketiede pystyy nykyään parantamaan hyvin monet sairaudet. Ja niin kauan, kun on elämää, on myös toivoa.
– Toivon liekkiä ei saa koskaan sammuttaa ihmiseltä. Jos sen sammuttaa, tie paranemiseen on vaikeampi, Riska sanoo.
Lue myös: Sairaus viitoitti tien luovuuteen
Älä tukahduta tunteita
Myönteinen ajattelu onkin terveyden ja jopa elinkaaren pituuden kannalta oleellista. Sen voimaa on tutkittu sadan vuoden ajan, ja sillä on huomattu olevan yhteys sairastumisen ja elinajanodotteen kanssa.
– Myönteiset ajatukset vahvistavat niitä kehon järjestelmiä, jotka tukevat sairauden voittamista. Myönteisesti maailmaan suhtautuvat elävät myös kielteisesti ajattelevia pidempään, Aku Kopakkala sanoo.
Hänen mukaansa tarkkaan ei tiedetä, miten myönteisyys kehossa vaikuttaa. Varmaa kuitenkin on, että se tekee hyvää.
Asenne voi vaikuttaa myös kivun tuntemiseen.
– Kipua kokee vahvemmin, jos on kielteinen asenne. Silloin kaikki sattuu enemmän, pienet kolotuksetkin, Riska sanoo.
– Jos pystyy suhtautumaan kipuun melko ystävällisesti, se yleensä auttaa, Kopakkala sanoo.
Hyvä uutinen on, että mieltään voi treenata myönteisemmäksi.
Mieli on erittäin muovautuvainen. Sitä voi jumpata samoin kuin kehoakin, ja se muuttuu.
Ihminen ei ole mielensä vanki eikä tuomittu ikuisesti pessimistiksi, vaikka sellaisena itseään pitäisi. Vankila syntyy ajatuksesta, ettei usko pystyvänsä muuttamaan mieltään tai kehoaan.
Tämä ajatus ei kuitenkaan ole totta: Kopakkala itse ryhtyi sohvaperunasta ultrajuoksijaksi ja on jaksanut monesti juosta kuutena peräkkäisenä päivänä yli sata kilometriä. Mieli toimii samalla tavalla, kun sitä harjoittaa.
Harjoitus tekee mestarin
Myönteisyyden harjoittelemisen voi aloittaa opettelemalla keskittymään hetkeen ja sen aistimuksiin: miltä taideteos näyttää, miltä kukat tuoksuvat, mitä ääniä kuulee. Tässä hetkessä on useimmiten kaikki hyvin.
– Huono olo tulee yleensä siitä, kun alkaa miettiä mennyttä ja tulevaa, Kopakkala sanoo.
Toiseksi olisi tärkeää löytää yhteys johonkin itseä suurempaan. Se auttaa takaiskujen yli.
– Kokemus kuulumisesta yhteisöön, esimerkiksi uskonnolliseen, poliittiseen tai taiteelliseen liikkeeseen, antaa merkityksen. Nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri voi saada elämän tuntumaan hirveän tyhjältä, Kopakkala sanoo.
Hyvä harjoitus on myös opetella kirjoittamaan joka ilta ylös kolme hyvää asiaa itsestä tai kolme asiaa, joista on kiitollinen.
– Silloin treenaa joka ilta sitä, että näkee itsensä myönteisessä valossa. Vuoden päästä mieli on jo aivan erilainen, Kopakkala sanoo.
Kun käsitys itsestä muuttuu paremmaksi, myös suhtautuminen muihin ihmisiin yleensä muuttuu. Sama tapahtuu toisinpäin, muut ihmiset alkavat suhtautua sinuun eri tavalla.
Onnellinen ihminen on usein vetovoimainen ja suhtautuu myönteisesti toisiin ihmisiin. Silloin myönteinen ajattelu voi muuttaa koko elämän onnellisemmaksi – ja terveyskin kohenee.
Vaihda ajatustesi suuntaa
Jos sairaus tai kuntoutus rassaavat mieltä, kokeile näitä keinoja. Älä kuitenkaan lähde ihmisten pariin flunssaisena.
- Keskity kulttuuriin. Tee taidetta itse tai käy taidenäyttelyissä tai konserteissa. Taiteen tekeminen ja siinä mukana eläminen auttaa liittymään johonkin itseään suurempaan ja katsomaan pois sairaudesta.
- Kirjoita päiväkirjaa. Se on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia ja tunteita.
- Hakeudu ystävien seuraan. Sairastuneelle on tärkeää kokea, että hän tulee nähdyksi ja hyväksytyksi myös sairaana tai vammautuneena juuri nyt, ei vasta parantuneena.
- Pura sydäntäsi. Älä märehdi tunteitasi yksin, vaan puhu niistä läheisillesi. Jos läheltäsi ei löydy ihmistä, jolle tahtoisit uskoutua, kannattaa jutella ammattilaiselle. Sairauden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
- Keskity hetkeen. Voit opetella meditoimaan, tehdä hengitysharjoituksia tai vain kävellä metsässä ja keskittyä siihen, mitä näet, kuulet, haistat ja tunnet. Kun olet läsnä tässä hetkessä, kaikki on hyvin.
- Katkaise ajatusten kehä. Yritä saada analysoiminen ja tarkkaileminen minimiin. Mitä enemmän jotakin asiaa pyörittelee päässään, sitä enemmän se vaivaa ja stressitila nousee. Esimerkiksi jos ihottumaan keskittyy, se alkaa varmasti kutista.
- Etsi intohimo ja yhteys. Mikä saa sinut tuntemaan, että kuulut osaksi jotain isompaa? Onko se ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen, hengellisyys, taide vai jotain muuta? Kuuluminen osaksi jotain itseä suurempaa luo merkitystä elämään ja auttaa kääntämään ajatukset pois sairaudesta.
Asiantuntijat: Merja Riska, 64 on Espoossa asuva Lääkäriasema Sofianovan vastaava lääkäri ja homeopaatti, joka hoitaa potilaita perinteisen ja luontaislääketieteen keinoin. Läheiset, kolme aikuista lasta ja ystävät ovat hänen elämänsä kantava voima. Iloa tuovat myös kukkien kasvattaminen, elokuvat, ooppera ja taiteet.
Aku Kopakkala, 62 on espoolainen psykologi, joka työskentelee Mielipalveluissa. Hän on kirjoittanut useita kirjoja masennuksesta ja suhtautuu kriittisesti masennuslääkkeisiin. Vapaa-ajallaan hän harrastaa ultrajuoksua ja tekee kotiolutta. Hänen elämänsä täyttävät neljä lasta ja lapsenlapset
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2020.
