Carola Malmivaara kärvisteli laihdutuskuureilla vuosikausia, kunnes löysi kipinän elämäntapamuutokseen ja karisti diabeteslääkityksen: ”Läheisen kohtalo säikäytti”

Rouvalla on MBO, työterveyslääkäri totesi turkulaiselle Carola Malmivaaralle 2000-luvun vaihteessa, kun tämä oli tutkimuksissa astmaoireiden vuoksi.

Carolalla oli ylipainoa ja verenpaine koholla, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä MBO käytännössä tarkoitti. Lääkäri ei myöskään kertonut, että metabolinen oireyhtymä altistaa diabetekselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille.

MBO unohtui, mutta liikakilot ahdis­tivat. Carola yritti laihduttaa, huonoin tuloksin.

– Kokeilin kaikki mahdolliset dieetit. Kärvistelin kaalisoppakuurilla, laskin pisteitä Painonvartijoissa ja karppasin. Liikuin hullun lailla ja söin rahkaa. Laihduin kyllä, mutta kilot tulivat takaisin, nyt 51-vuotias Carola sanoo.

Vuonna 2007 Carola alkoi odottaa kolmatta lastaan, ja hänellä todettiin ras­kausdiabetes.

– Olin osannut pelätä sitä, koska myös isälläni oli ollut diabetes. Sokeriarvot kuitenkin normalisoituivat raskauden jälkeen. Lipesin vanhoihin tapoihini ja jatkoin jojo-laihduttamista.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana Carolan paino nousi tasaisesti. Myös verenpaine kohosi, ja lääkitystä piti lisätä. Kolesteroliarvotkin alkoivat nousta. Syksyllä 2017 hän sai kuulla sairastuneensa tyypin 2 diabetekseen. 169-senttinen nainen painoi tuolloin reilusti yli 120 kiloa.

– Diagnoosi tuntui pahalta. Minulle määrättiin lääke, jota isäni oli syönyt vuosikymmeniä ennen kuolemaansa. Hän menehtyi yllättäen lääkkeen harvinaiseen haittavaikutukseen. Ei ollut ­mukavaa syödä samaa lääkettä.

Keväällä 2019 puntari näytti 147 kiloa ja vyötärönmittaa oli yhtä monta senttiä. Aamusokerit pyrkivät nousemaan diabeteslääkityksestä huolimatta. Annostusta oli lisättävä. Lisäksi Carolalle määrättiin suolistohormonilääke.

Samoihin aikoihin Carola seurasi ylipainoisen läheisensä elämää vanhain­kodissa. Tämä nostettiin apuvälineillä sänkyynsä. Läheisen asuntoa tyhjentäessään Carola löysi valtavat määrät laihdutus- ja elämäntapaohjeita.

– Ne eivät olleet auttaneet häntä yhtään. Minulle tuli kuristava tunne: en halua tällaista vanhuutta itselleni. Se ­herätti motivaation päästä kiloista eroon.

Aiemmin Carola oli laihduttanut, koska lihavia patistettiin laihduttamaan.

– Mutta ei riitä, että joku toinen sanoo, mitä pitää tehdä. Halun on kummuttava itsestä.

Nyt Carola halusi muuttaa elämänsä suuntaa ja voida paremmin. Hän tajusi tarvitsevansa apua ja pyysi päästä lihavuusleikkaukseen.

– Olin aina ajatellut, että minä en ainakaan sellaiseen mene. Osaan laihduttaa ilmankin. Niin osasinkin, mutta en osannut pitää kiloja poissa, vaikka olen lukenut ravinto-oppia. Tiesin asiat, mutta en pystynyt soveltamaan niitä.

Lääkärin mukaan leikkausta voitiin harkita, jos Carola saisi pudotettua puolessa vuodessa painostaan 10 prosenttia eli 15 kiloa. Hän alkoi syödä lautasmallin mukaan.

– Se tarkoitti kasviksia joka aterialla ja kaupassa sitä, että puolet ostoskärrystä täyttyi vihanneksilla. Lisäsin myös kävelyä joka päivään ja käytin rappusia hissin sijaan. Uudesta lääkkeestäkin oli apua. Punaviini ei enää maistunut ruoan kanssa eikä pihviä tehnyt mieli.

Lokakuussa 2020 Carola painoi jo 40 ­kiloa vähemmän kuin keväällä 2019. Silti hän meni lihavuusleikkaukseen marraskuun puolivälissä.

– Vaikka olin laihtunut paljon, halusin leikkaukseen. Pelkäsin, että muuten retkahtaisin huonona hetkenä vanhoihin ­tapoihini. Myös kirurgin mielestä leik­kaus oli hyödyllinen.

Leikkauksen jälkeen Carolan oli opeteltava syömään useammin, mutta pieniä annoksia.

– Leikkaus itsessään ei tee ihmeitä. Se on vain työkalu, jolla pidän annokset pieninä. Pystyisin sössimään sen valitsemalla vääriä ruokia ja syömällä liikaa. Olennaisinta on oivaltaa, että kyse on loppuelämän valinnasta.

Tällä hetkellä Carola painaa 71 kiloa, ja vyötärönympärys on 90 senttiä. Liikunnasta on tullut mieluinen osa arkea: hän kävelee, pyöräilee ja käy ryhmäliikuntatunneilla sekä tekee lihaskuntoliikkeitä.

– Liikunnan ilo ei löytynyt heti, vaan aluksi tuntui tahmealta. Sitten hyvän olon hormonit alkoivat hyrrätä. Se motivoi jatkamaan ja lisäämään liikkumista.

Diabeteslääkkeet lopetettiin jo ennen leikkausta, koska lääkäri totesi taudin olevan remissiossa. Se tarkoittaa, että sairauden merkit olivat hävinneet. Carolan sokeriarvot olivat samat kuin terveellä. Myös kolesteroli­arvot ovat normalisoituneet, ja verenpainelääkitys on puolitettu.

– Oloni on terve ja hyvinvoiva. Diabetes ei mene pois, mutta se on remissiossa ja yritän pitää sen siellä. Toivon, että saan elää terveemmän vanhuuden.

Parhainta palautetta elämänmuutoksestaaan Carola on saanut lapsiltaan.

– Nuorimmainen sanoi, että ”voi äiti, mun kädet menee sun ympärille ja ylikin”. Se nosti kyyneleet silmiin.