Terve.fi

Yleistietoa masennuksesta



Yleistietoa masennuksesta

Mikä masennus on ja mikä sen aiheuttaa? Lue asiantuntijoidemme tietopaketti!

Masennus eli depressio tarkoittaa oireyhtymää, jossa masentunut mieliala vallitsee useiden päivien ja viikkojen, jopa kuukausien ajan. Useimmiten oireyhtymään liittyy samanaikaisesti mm. unettomuutta, väsymystä, itsetunnon heikentymistä sekä itsetuhoisuutta joko ajatuksina tai tekoina. Masennuksen taustalla voi olla elimellisiä sairauksia, mutta yleensä erityistä aiheuttajaa ei ole todettavissa. Lievässä masennuksessa toimintakyky säilyy, mutta vaikeissa depressioissa henkilö tarvitsee apua arkipäivän toiminnoissa. Suomessa depression vuoksi alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvulta alkaen.

Lue lisäksi masennuksen oireista.

Masennuksen aiheuttaja

Yksiselitteistä masennuksen aiheuttajaa ei ole useimmiten todettavissa. Masennuksen taustalta on kuitenkin aika ajoin mahdollista löytää elimellisiäkin sairauksia, tai ainakin elimellinen sairaus voi olla myötävaikuttavana tekijänä. Yleisimpiä masennusta aiheuttavia sairauksia ovat mm. diabetes, sepelvaltimotauti, syövät, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, Parkinsonin tauti, sydän- tai aivoinfarktin jälkitila. B-vitamiinien puutoksenkin tiedetään aiheuttavan masennusta. Lääkeaineista mm. beetasalpaajat, hormonikorvaushoidossa käytettävät valmisteet sekä kortikosteroidit voivat aiheuttaa masennusta. Liiallinen alkoholin tai muiden päihteiden käyttö on myös masennuksen riskitekijä.

Masennuksen taustalla vaikuttavia sairauksia

  • Aikuistyypin diabetes
  • Sepelvaltimotauti
  • Syövät
  • Kilpirauhasen liikatoiminta
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • Parkinsonin tauti
  • Sydäninfarkti
  • Aivoinfarkti

Masennus on sairaus, jonka syyt ovat usein moninaiset: perhe- ja työongelmat ovat yleisiä, terveys saattaa reistailla. Masentuneilla potilailla on usein muitakin psykiatrisia ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, persoonallisuus- ja päihdehäiriöitä, kuten alkoholismia. Tyypillisiä ahdistuneisuushäiriöitä ovat paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt tuskaisuus, joita esiintyy puolella potilaista. Alkoholin väärinkäyttöä esiintyy 10-30 %:lla potilaista.

Masennukseen liittyviä psykiatrisia liitännäissairauksia

Masennuksen biokemialliset mekanismit ovat olleet laajan tutkimustoiminnan kohteena. Aivojen hermovälittäjäaineista on eniten tutkittu noradrenaliinin, serotoniinin ja dopamiinin aineenvaihduntaa, ominaisuuksia ja näiden hermovälitysjärjestelmien suhdetta toisiinsa. Näihin välittäjäaineisiin liittyvien poikkeavuuksien tiedetään jossakin määrin korreloituvan masennukseen. Lisäksi viime vuosina tutkimuksen kohteena ovat olleet useat muut depressioon liittyvät hormonipoikkeavuudet, hermokasvutekijät ja immuunijärjestelmän muutokset.

Masennuksen seuranta

Mikäli masennuksen hoidossa käytetään psykologisia hoitomuotoja, seuranta järjestyy itsestään hoitokäyntien yhteydessä. Jos on turvauduttu pelkkään lääkehoitoon, olisi suotavaa järjestää kontrollikäyntejä jo hoidon tehon arvioinnin vuoksi aluksi 1 - 2 viikon välein. Myös ylläpitolääkehoito edellyttää potilaan lääkärissä käyntejä ja voinnin seurantaa vähintään puolen vuoden välein, vaikka potilas olisi oireeton. Koulutetut depressiohoitajat perusterveydenhuollossa tukevat merkittävästi depressiopotilaiden seurantaa. Toipumisen jälkeen potilasta olisi hyvä informoida mahdollisesta taudin uusiutumisesta ja väylistä hoitoon pääsyä varten.

Lue lisäksi masennuksen hoidosta.

Masennuksen periytyvyys

Keskeistä masennuksen synnyssä on perinnöllinen taipumus, altistavat persoonallisuuden piirteet ja depression laukaiseva kielteinen elämäntapahtuma. Masentuneiden potilaiden perheenjäsenillä on todettu depressiota 6 - 29 %:lla. Masentuneen identtisen kaksosen toisen osapuolen riski masentua tiedetään olevan noin 50 %, kun vastaava masennustodennäköisyys on 19 % ei-identtisellä kaksosparilla. Periytymisen mekanismit ovat kuitenkin paljolti tuntemattomat, eikä mitään yhtä periytymisen mallia ole vielä tähän mennessä varmuudella löydetty. Perinnöllinen alttius on sitä merkittävämpi, mitä vaikeampi ja toistuvampi depressio on.

Masennuksen yleisyys

On arvioitu, että suomalaisista noin 5 - 6 % kärsii masennustilasta. Masennustilat ovat naisilla noin 1,5 - 2 kertaa yleisempiä kuin miehillä. Elinikäinen riski sairastua masennukseen on naisilla 20 - 33 % ja miehillä 12 - 18 %.

Masennuksen ennuste

Masennus on sairaus, jolla on taipumus uusiutumiseen. Masennuksesta toipumisen jälkeen, puolet potilaista on sairastunut uudestaan kolmen vuoden kuluttua. 10 - 15 vuoden seurannassa masennukseen on uudelleen sairastunut jopa 75 - 87 % potilaista. Tiedetään, että tehonnut masennuslääkitys on omiaan estämään taudin uusiutumista. Mitä pidempään lääkitystä käyttää oireiden korjaantumisen jälkeen, sitä kauemmas mahdollinen oireiden uusiutuminen menee.

Nykyisin suositellaankin, että masennuslääkitystä käytettäisiin vähintään puolen vuoden ajan oireiden päätymisen jälkeenkin sillä ajatuksella, että mahdollinen nopea uusiutuminen ehkäistäisiin. Estohoidolla voidaan vaikuttaa toistuvien masennusjaksojen ilmaantumiseen, kestoon ja oireiden voimakkuuteen. Mikäli potilaalla on ollut kolme tai useampi masennusjakso, estohoitoa tulisi harkita. Lääkehoito lopetetaan tavallisesti asteittain.

Lähteet:

Depressio. Käypä hoito – suositus, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 26.2.2018). www.käypähoito.fi

Isometsä E, Depressio, lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Isometsä E, Depression tunnistaminen ja diagnostiikka, lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Isometsä E, Depressiiviset häiriöt, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

ICD-10:

F32 masennustila

Kelakoodi: 112 Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (F32.3)

Julkaistu: 5.4.2018