Miksi aina minä! Marttyyri kärsii ja oudolla tavalla nauttii siitä - näin epäterveestä käyttäytymisestä voi opetella eroon

Tiedätkö sen tyypin, joka tyhjentää aina työpaikan tiskikoneen ja tekee sitten asiasta suuren numeron? Hän ei pyydä muita auttamaan, mutta valittelee silti kovaan ääneen, kuinka rankkaa oli taas hoitaa tiskit, koska kukaan muu ei koskaan sitä tee.

Tai oletko itse se, joka kotona lähtee puhisten kauppaan ja mulkoilee vihaisesti puolisoaan sen merkiksi, että joskus olisi hänenkin vuoronsa?

Tyypillistä käytöstä marttyyrille.

– Marttyyri kärsii ja jollain oudolla tavalla nauttii siitä. Hänen täytyy hoitaa asiat itse, koska muut ovat hänen mielestään niin osaamattomia tai saamattomia, sanoo sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

Marttyyri esittää hyväntekijää, mutta hänestä löytyy myös narsistisia piirteitä.

– Häntä voisi kutsua piilonarsistiksi. Hän haluaa huomiota, ja että muut noteeraavat hänen ponnistelunsa, Viljamaa sanoo.

Lue lisäksi: Osaatko elää hetkessä? Tähän vaikeaa taitoon voi löytyä apu unelmoinnista

Kolmekymppinen Enni on huomannut ottavansa marttyyrin roolia sekä työpaikalla että kotona. Töissä hän saattaa puurtaa muidenkin hommat, hiljaa itsekseen jupisten.

– Nautinto tulee jollain kierolla tavalla siitä, että jos muut näkevät tekemäni työn määrän, saan siitä tosi paljon kiitosta, hän sanoo.

Kotona hän hoitaa jatkuvasti siivoamisen pyytämättä puolisoaan auttamaan.

– Silti pidän koko ajan korvieni välissä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon enemmän olen tehnyt, hän kuvailee.

Kun kirjanpito tulee riittävän täyteen, Enni suivaantuu ja heittäytyy siivouslakkoon puolisolleen kertomatta.

– Katselen, kun koti täyttyy sotkusta, ja ärsyynnyn yhä lisää. Lopulta joko ärähdän puolisolleni, jolloin hän hoitaa siivoamisen, tai teen asian itse ja saan entistä paksumman viivan kirjanpitooni.

Samanlaista laskentaa hän tekee lapsen nukuttamisesta.

– Silti, jos puolisoni tarjoutuu nukuttamaan, saatan sanoa, että ei tarvitse. Ajattelen, että se jotenkin rasittaisi häntä enemmän kuin itseäni.

On tyypillistä, että marttyyriä ei saa auttaa, koska hän haluaa olla korvaamaton, Janne Viljamaa sanoo.

– Toisaalta hän saattaa pelätä ristiriitaa tai ajatella, että jos hän vaatii toiselta jotain, tämä hajoaa.

Syy marttyyrikäytökseen on huonossa itsetuntemuksessa ja heikoissa kommunikaatiotaidoissa, Viljamaa sanoo. Marttyyri ei tunne tarpeitaan, eikä osaa pyytää selkeästi.

Myös lapsuuden kokemukset vaikuttavat. Jos on lapsena pelännyt menettävänsä aikuisen turvan ja joutunut ostamaan hyväksyntää olemalla kiltti, kuuliainen tai huomaamaton, voi päätyä hakemaan huomiota uhrautuvalla käytöksellä.

Sanallisen viestinnän sijaan marttyyri lerpattaa alahuultaan tai mulkoilee toisia passiivis-aggressiivisesti. Hän oikeuttaa mököttämisensä sillä, että häntä ei kuunnella ja arvosteta.

– Huokailu ja alahuulen lerpatus eivät ole kovin hyvä tapa ilmaista tarpeitaan. On epäreilua asettaa muut arvailijan rooliin. He joutuvat aistimaan, mistä nyt tuulee tai mistä marttyyri suuttui, Viljamaa sanoo.

Toisten pitää osallistua myös uhrautujan hyvittelyyn ylistämällä, miten paljon töitä tämä on tehnyt.

– Tällaiset arvailu- ja hyvittelypelit vievät muiden energiaa. Marttyyri on energiasyöppö, Viljamaa toteaa.

Marttyyritaipuvainen Enni ymmärtää, että hänen viestintänsä puolisolle on ristiriitaista.

– Tulee kiukkuja siitä, kun joudun hoitamaan kaiken, mutta jos hän tarjoaa apua, en ota sitä vastaan. Varmasti se turhauttaa välillä, mutta suoraan hän ei ole asiasta minulle huomauttanut.

Toisaalta puoliso on siisteysasioissa lepsumpi, ja hän on kertonut, etteivät esimerkiksi keittiösotkut häiritse häntä samalla tavalla kuin Enniä.

– Varmasti uhriutuminen kuormittaa enemmän itseäni. Helpommalla pääsisin, jos vain sanoisin, että nyt on muuten sinun vuorosi siivota, Enni toteaa.

Töissä Ennin tiimiin on hiljattain tullut kaksi varsinaista marttyyrikuningatarta.

– He tuovat jatkuvasti kovaan ääneen ilmi, kuinka paljon heillä on hommaa. Se ärsyttää suunnattomasti – varmaan juuri siksi, että joudun harjoittamaan itsetutkiskelua, että tuollainenhan itsekin vähän olen. Kun olen tunnistanut piirteen heissä, olen mennyt itseeni ja yrittänyt ottaa töiden kanssa rennommin.

Lue myös: Menetitkö taas hermosi? Tästä raivostumisesi kertoo ja näin vähennät raivareita

Marttyyri on Viljamaan mukaan useammin nainen kuin mies. Hän arvelee, että se johtuu menneiden vuosikymmenten asetelmasta, jossa nainen on ollut perheen koossa pitävä voima: hoitanut lapset, kodin ja miehen.

– Taustalla on ajatus, että kärsimys on ylevää ja mitä enemmän teen, sitä enemmän kärsin ja sitä kirkkaamman kruunun saan.

Uhrautuva käytös onkin Viljamaan mukaan yleisempää varttuneissa ikäluokissa.

– Väitän, että se on vähentynyt sitä mukaa, kun terve itseilmaisu on parantunut yhteiskunnassamme. Nykynuoret ilmaisevat itseään somessa ja kuvia postaamalla, Viljamaa sanoo.

– Kun nuoret saavat huomion muualta, heidän ei tarvitse kiillottaa kruunuaan olemalla marttyyreja.

– Ennen oli yleisempää elää elämäänsä muiden kautta. Nykyään ihmiset ovat itsekkäämpiä ja ajattelevat elämää omana projektinaan. Uhrautuminen on mennyt muodista.

Oman mielipiteen ilmaisu on marttyyrille hankalaa. Ja kun ei osaa ilmaista mielipidettään, ei osaa delegoida tehtäviä muille. Näin päätyy hoitamaan kaiken itse.

Marttyyri voi myös joutua muiden hyväksikäyttämäksi, kun toiset huomaavat, että yksi tekee muidenkin edestä.

– Heikosta itsetunnosta kärsivä marttyyri janoaa tunnustusta, ja häntä ei tarvitse kovin paljon lipaista, jotta hän ryhtyy toimeen: ’Kun sinä Sirpa olet niin korvaamaton ja teet tämän homman aina niin hyvin, niin etkö voisi nytkin?’ Viljamaa kuvailee.

Marttyyri ei ajattele, että jos hän oppisi tehokkaasti jakamaan tehtäviä, hän säästäisi itseään. Uhrautuvaa luonnetta uhkaa uupumus.

– Ihminen ei itse välttämättä tunnista marttyyrikäytöstään. Hän uskoo olevansa täysin korvaamaton ja ajattelee, että koko yhteisö kaatuu ilman hänen ponnistelujaan. Hän ei ymmärrä olevansa haitaksi itselleen ja myös muille, Viljamaa sanoo.

Enni tunnistaa käytöksen itsessään, mutta ei aina tee sille mitään.

– Asiat, joista ärsyynnyn, ovat lopulta pieniä. Minulla on periaate, etten ala riidellä asiasta, ennen kuin olen nukkunut yön yli ja miettinyt, ärsyttääkö asia vielä seuraavanakin päivänä. Usein ei ärsytä.

Uhrautujan pitää Viljamaan mielestä oppia olemaan jämäkkä kuin Pikku Myy.

– Pitää kertoa, mitä haluaa ja sanoa se selvästi, isolla äänellä ja silmiin katsoen. Ei huokaillen ja epämääräisesti mumisten. Se vaatii opettelua.

Käytöksen muuttamiseen tarvitaan myös läheisten apua. Koska marttyyrillä ei välttämättä ole kykyä delegoida tehtäviä, muiden olisi hyvä ottaa reilumpi työnjako puheeksi.

– Ihmiset jämähtävät helposti rooleihinsa. Kannustan kaikkia tunnistamaan ja murtamaan näitä rooleja. Kun hyvässä hengessä, syyttelemättä tehdään konkreettisia ehdotuksia työnjaon parantamiseksi, voi tunnelma parantua. Kaikkien pitää haluta tehdä oma osuutensa ja ottaa vastuuta.

Ennin nimi on muutettu.

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 16/2020.