Apu Terveys

Martti jäi eläkkeelle ja erosi: ”Tukahtuneessa liitossa ei kannata elää”

Martti jäi eläkkeelle ja erosi: ”Tukahtuneessa liitossa ei kannata elää”
Martin pitkä avioliitto ajautui eroon, kun hän jäi eläkkeelle. Kymmenen vuotta avioeron jälkeen hän katuu vain sitä, ettei eronnut jo aiemmin.
Kuvat iStock

Kun lapsenlapset vilkuttivat eteisessä lähtiessään ja ovi sulkeutui, kotiimme lankesi ikävä tunnelma. Olisin voinut lähteä itsekin samalla oven­avauksella. Meillä oli monta tyhjää vuotta, ja suhde oli loppuun kaluttu.

Olimme naimisissa 42 vuotta. Se on pitkä aika, johon mahtuu myös hyviä asioita. Tapasimme tanssireissulla teini-ikäisinä. Kun menimme vihille, olin 20-vuotias ja vaimoni vuoden nuorempi.

Saimme kaksi poikaa ja kuusi lastenlasta. Saan kiittää vaimoani siitä, että hän hoiti kodin ja kasvatti pojat, kun itse jouduin tekemään paljon matkatöitä.

Kun pojat asuivat kotona, elämämme oli tavallisen tasaista. Rakensimme omakotitalon ja kesämökin, kunnes muutimme kaupunkiin. Teimme vaimon kanssa kaukomatkoja. Liitossamme ei ollut väkivaltaa, viinaa tai vieraita naisia.

Puoliso rajoitti

Jäin valtiolta eläkkeelle 48-vuotiaana. Siinä vaiheessa vaimo alkoi rajoittaa menojani ja kielsi tapaamiset entisten työkavereiden kanssa.

Minut ohjastettiin kotitöihin, sillä vaimo oli vielä töissä. Hain myös pojanpoikia päiväkodista. Meillä riitti vilinää ja vilskettä. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja nautin heidän seurastaan.

Jätin työkavereiden tapaamiset, mutta aloin kaivata yhä enemmän omia harrastuksia. Menin mieskuoroon ja soitin duossa huuliharppua tai kitaraa konserttien väliajoilla. Meillä oli keikkoja, ja esiintymisiämme kehuttiin kylillä. Tuntui, että vaimoni ei pitänyt siitä.

Ajattelin, että selviän mistä vaan, jos selviän ensimmäisestä joulusta.

Pohdin pitkään, mistä vaimoni vastahankaisuus johtui. Hän laittoi välit poikki sukuuni ja määräsi kaapin paikan kotona. Koin, että hän ei koskaan iloinnut siitä, että minulla on harrastus, joka rikastuttaa myös muita.

Kävimme pyynnöstäni seksuaaliterapiassa, mutta siitä ei ollut hyötyä. Pariryhmä­tera­piaan vaimo ei halunnut lähteä.

Jo eroa edeltävänä kesänä vaimosta näki, että hän oli tehnyt oman päätöksensä. Hän vietti kaksi viikkoa sukulaisensa luona. Kun hän palasi sieltä, mikään ei kelvannut. Kaikki oli nurin niskoin.

Vaimo ei halunnut tehdä aloitetta avioeroon. Minulla alkoi pikkuhiljaa olla yhä tukalampi olo. Tein päätöksen, että lähden liitosta oman mielenterveyteni takia.

Kävin monta kertaa katsomassa kiinteistövälitysliikkeen ikkunoita, ennen kuin viimein astuin sisään ja vuokrasin itselleni asunnon. Siitä on nyt 11 vuotta.

Ajattelin, että selviän mistä vaan, jos selviän ensimmäisestä joulusta. Ja niin myös kävi.

Lähipiiri järkyttyi

Eron käytännön järjestelyt ­sujuivat mallikkaasti. Olin 61-vuotias, eikä yksin asuminen tuottanut minulle tuskaa.

Puoli vuotta eron jälkeen löysin tansseista naisystävän, ­sielunpuolikkaani. Pidämme edelleen yhtä. Meillä on omat kodit tahoillamme, ja kesäisin vietämme aikaa mökilläni.

Musiikki on iso osa elämääni: soitan orkesterissa, ja vapaaehtoiskeikkoja riittää. Välit poikien perheisiin ja lapsenlapsiin ovat hyvät.

Ex-vaimoni kanssa ei ole kitkaa. Olemme vuosien mittaan aikuistuneet, ja perhejuhlat sujuvat ongelmitta.

Eromme oli aluksi järkytys lähipiirille ja ystäville. Vaikeutemme eivät näkyneet ulospäin.

Jos jotain kadun, niin sitä, että en eronnut aikaisemmin. Elämää ei kannata tuhlata suhteessa, joka rajoittaa itselle tärkeiden asioiden toteuttamista.

Vanhemman poikani oli aluksi vaikea ymmärtää eropäätöstämme. Nuorempi poika oli nähnyt tilanteemme lähempää ja totesi, että meidän olisi pitänyt erota jo aikaisemmin. Kerran vietimme isän ja poikien saunailtaa mökillä ja valotin pojille avioeroon johtaneita syitä. Uskon, että molemmat ymmärsivät.

Kävin Eläkeliiton eroseminaarin ja tukihenkilökoulutuksen muutama vuosi sitten, sillä ajattelin voivani auttaa muita eroavia.

Ymmärsin ero­seminaarissa, että olin välttänyt karikot, joihin eroava saattaa jumittua. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä murehtimaan, vaan pitää etsiä uusia asioita ja tekemistä elämäänsä.

Minulla elämä muuttui eron myötä paremmaksi. Olen terve ja tyytyväinen mies. Kannattaa kuunnella itseään, luottaa itseensä ja etsiä uusia kasvun polkuja. Tukahtuneessa liitossa ei kannata elää. Meillä on vain tämä yksi ­ainutkertainen elämä.

Martin nimi on muutettu.

Asiantuntijana VTL, paripsykoterapeutti Nina Kauppinen, Väestöliitto.

Juttu on julkaistu Apu Terveys-lehdessä 3/2020.

Julkaistu: 15.5.2020
Kommentoi »