Hyvän elämän valmentaja Marika Borg: ”Rakkauden voi valita aina”
Työkseen hyvää elämää opettava Marika Borg ei ole välttynyt elämän karikoilta. Hänestä ratkaisevaa on se, miten asioihin suhtautuu. Kiitollisuus kannattaa.
Viisaita opettajia. Sellaisia kouluttaja ja valmentaja Marika Borg on kohdannut koko elämänsä ajan.
”Olen ollut valtavan onnekas. Edelläni on kulkenut minua paljon viisaampia ihmisiä, jotka ovat opastaneet minua ja uskoneet minuun. Heidän ansiostaan olen saanut toteuttaa elämäntehtävääni. Yhtä tärkeitä opettajia minulle ovat olleet tuhannet aikuisopiskelijani.”
Marika on työskennellyt yli 40 vuotta kouluttajana, valmentajana ja kirjailijana. Hän on kurssittanut ihmisiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Marikan työn keskiössä ovat arjen hyvinvointi ja hyvät ihmissuhteet. Hän oli perustamassa Voi hyvin -lehteä ja toimi sen päätoimittajana yli kymmenen vuoden ajan.
Niin uraan liittyvissä kuin muissakin valinnoissaan Marika on luottanut vahvasti intuitioonsa. Oikeat ovet ovat avautuneet, kun hän on kuunnellut sisäistä ääntään.
”Koen olevani siunattu. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö elämääni olisi mahtunut juuri niin paljon kärsimystä kuin siihen ihmisillä keskimäärin mahtuu. En kuitenkaan halua määritellä itseäni kärsimysteni kautta vaan sen, mitä olen niistä oivaltanut.”
Elämäntehtävä
”Uskon tienneeni seitsemänvuotiaasta lähtien, mikä on elämäntehtäväni ydin. Muistan hetken, jolloin asia valkeni minulle.
Asuin lapsuudessani perheeni kanssa Varsovassa Puolassa. Katselin kotona yksin televisiota. Näin uutispätkän, jossa näytettiin valtava lauma kuivuuteen kuolleita lampaita Australiassa.
Kärsimys kosketti syvältä. Ymmärsin, että minun tulee elää niin, että herättelen ihmisiä ja vähennän heidän ja kaikkien elollisten kärsimystä. En kutsuisi hetkeä henkiseksi heräämiseksi, vaan pikemminkin sisäisen äänen kuulemiseksi.
Osaan pikkuhiljaa erottaa, milloin viisaus puhuu ja milloin äänessä on egoni. Kun kuuntelen sisäistä ääntäni, toimin myötätunnosta, hyväksynnästä ja rakkaudesta käsin. Tämä viisaus asuu meissä jokaisessa.
Ei ole vaikeaa huomata, kun annan egoni ohjata minua. Olen silloin kriittisempi, kärttyisämpi ja kärsimättömämpi – ikävää seuraa niin itselleni kuin läheisilleni.
Koen saaneeni toteuttaa kutsumustani kaikissa erilaisissa töissäni niin päätoimittajana, kirjailijana kuin kouluttajanakin. Toimin herättelijänä ja luotsaan ihmisiä kohti merkityksellisempää elämää.
Rakkaudellisuus on itsemme ja toistemme hyväksymistä keskeneräisinä.
Tuorein työprojektini on kesällä valmistuneet Viisas vastaus -kortit. Olin jo pitkään haaveillut siitä, että voisin kiteyttää kaiken oppimani kauniiseen ja kuvallisesti puhuttelevaan muotoon. Korttien teksteihin sisältyy suuri määrä iätöntä viisautta. Niistä saa selkeyttä, suuntaa, vastauksia ja hyödyllisiä pohdiskelun aiheita arkeen.
Nostan itse joka aamu korttipakasta yhden kortin. Viestit ovat ällistyttävän täsmällisiä. Yhtenä aamuna olin kiukkuinen miehelleni. Nostin korttipakasta kortin, jossa luki napakasti: anna anteeksi. Nauroin ääneen – ja pyysin anteeksi.”
Ikuinen kevät
”Elämäni tarkoitus on elää tietoisena ja hereillä. Silloin teen luontaisesti asioita, jotka ovat minulle ja muille hyväksi.
Havahduin kerran omaan ja ystävieni valitukseen talvesta. Tuon havahtumisen jälkeen päätin, että vietän kevättä, lempivuodenaikaani, 365 päivää vuodessa. Aikaisemmin myös minä odotin kiihkeästi talven taittumista. Enää näin ei ole.
Olen sen ikäinen, että minulla on keväitä enemmän takanapäin kuin edessä. Senkin vuoksi on hyvä vaalia kevättä sydämessäni.
Uskon, että yksi tärkeimmistä valinnoistamme on, päätämmekö elää pelosta vai rakkaudesta käsin. Rakkaudellisuus on itsemme ja toistemme hyväksymistä keskeneräisinä ja virheitä tekevinä olentoina. Riittää, kun yritämme parhaamme.
Olin viisitoista vuotta sitten lomamatkalla Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Kohtasin kadulla elämäni yhden vaikuttavimmista ihmisistä. Vanha mies istui jalkakäytävällä. Hän soitti kitaraa, lauloi ja myi pienistä muovihelmistä tehtyjä koriste-esineitä.
Hänestä säteili käsittämätöntä valoa, ja hänen hymynsä oli lämmin ja kutsuva. Minusta tuntui siltä kuin olisin katsonut silmiin Jeesusta.
Ostin mieheltä muovihelmistä rakennetun seepran pään ja jäin keskustelemaan pitkäksi toviksi hänen kanssaan. Mies puhui minulle rakkaudesta. Hän sanoi, että meidän ei tarvitse odottaa olosuhteiden muuttuvan sellaisiksi, että on helppo rakastaa. Rakkauden voi valita aina.
Myöhemmin kuulin, että mies on legenda. Hän oli kokenut apartheidin kauhut. Häntä oli vainottu ja lyöty ja potkittu vankilassa. Silti hän sanoi kaikille, että hän on valinnut rakkauden ja anteeksiannon.”
Parisuhde opettaa
”Olen eronnut kahdesta avioliitosta. Molemmat liitot ovat olleet minulle siunauksia. Ilman niitä en olisi se ihminen, joka tänään olen.
Olin todella nuori ensimmäisen avioliittoni ja lasteni saannin aikana. Tämän oivaltaminen on tuonut tarpeellista lempeyttä ja ymmärrystä niin itseäni kuin miestäni kohtaan.
Ensimmäinen mieheni, kahden lapseni isä, sairastui vakavaan masennukseen ja teki vuosien kärsimyksien jälkeen itsemurhan. Haluan muistaa hänet kuitenkin sellaisena kuin hän oli terveenä; todella hienona isänä, joka antoi lapsillemme iloisen ja turvallisen lapsuuden.
Katson näitä haastavia ajanjaksoja kuin kauan aikaa sitten filmattua elokuvaa. En muista enää yksityiskohtia enkä kovin tarkasti sitä, miltä tuosta nuoresta naisesta on silloin tuntunut.
Toinen avioliittoni päättyi Irlantiin muuttoon, vaiheeseen, jossa halusin vihdoin keskittyä omannäköiseeni elämään, enkä sopeutua toisen toiveisiin. Tosin nämä tiukat vaatimukset kumpusivat minusta itsestäni, enkä todellakaan voi syyttää niistä ketään muuta.
Tulkitsin englantilaisen mieheni vaativaa käytöstä tavalla, jonka olen oivaltanut jälkikäteen johtuneen paljolti persoonallisuuseroistamme. Halusin kovasti miellyttää häntä, enkä enää oikein muistanut, kuka itse olin. Ahdistuin vuosien mittaan yhä enemmän ja koin rankkoja masennusjaksoja.
Vaikka suhtaudun tänä päivänä kiitollisuudella menneisiin parisuhteisiini, se ei tarkoita, ettenkö olisi välillä elänyt helvetillisen vaikeita aikoja. Onneksi ymmärrys ja aika parantavat.
Tutustuminen enneagrammiin eli persoonallisuustietoon on toiminut minulle merkittävänä ihmissuhteiden eheyttäjänä. Se on ollut jo pari vuosikymmentä tärkein väline kouluttajan ja valmentajan työssäni.
Enneagrammi on yhdeksänkohtainen persoonallisuustyyppien luokittelujärjestelmä, josta on suurta hyötyä kaikessa vuorovaikutuksessa. Enneagrammi keskittyy persoonallisuuksiemme eroihin, mutta taustalla on syvällinen tavoite lisätä aitoa ymmärrystä ja hyväksyntää ihmisten välille.
Uskon, että enneagrammin ymmärrys olisi pelastanut minut nuorempana monilta ihmissuhdepulmilta.”
”Avopuolisoni Markun kohtaaminen on parasta, mitä minulle aikuisiällä on tapahtunut. Tapasimme kolme vuotta sitten paritanssikurssilla. Tiesin heti löytäneeni ’sen oikean’, mutta Markulla kesti kauemmin tajuta sama.
Olemme löytäneet toisistamme tasa-arvoisen ja hauskan puoliskon. Markku pitää jalkani tukevasti maan pinnalla.
Jos hermostun tai olen liian kriittinen, hän huomauttaa minulle naureskellen omista opeistani. Markku sanoo, että on kuullut erään guru Marika Borgin opettavan, että maltin mennessä tulee toimia näin ja näin. Kun minua huolestuttaa jokin asia, Markku siteeraa minua vakavalla äänellä ja sanoo, että kaikki järjestyy. Sen jälkeen minua alkaa naurattaa. Taivaan kiitos, että en ota itseäni liian vakavasti!”
Pimein hetki
”Elämäni synkin ajanjakso oli kymmenisen vuotta sitten, kun minulla oli yhtä aikaa homekoti ja työpaikalla homeongelma. Jouduin luopumaan suuresta unelmastani, upeasta kurssikeskuksestamme Helsingin Arkadiankadulla, joka tuli sisäilmaongelmien takia käyttökelvottomaksi.
Samaan aikaan, kun stressaannuin työssäni, jouduin muuttamaan pois lähes uudesta kodistani homevaurion vuoksi. Pahasti saastunut talo romahdutti terveyteni. Jouduin muun muassa muuttamaan ruokavalioni täysin gluteenittomaksi ja maidottomaksi, koska suolistoni meni niin huonoon kuntoon. Sairastuin myös kemikaaliyliherkkyyteen ja autoimmuunisairauteen.
Olin niin väsynyt, että en jaksanut edes pyytää apua. Muistan tuon ajan huonosti, sillä pääni oli kuin sumussa.
Ikävintä hometalojupakassa oli allergisoituminen koirille ja kissoille. Eläinrakkaalle ihmiselle se oli valtava takaisku. Onneksi villakoirani Valo ei aiheuta minulle oireita.
Minun piti luopua myös noin tuhannen kirjan kirjastostani ja lähes koko irtaimistostani.
Sen jälkeen olen huomannut, että mitään materiaalista ei kannata jäädä itkemään pitkäksi aikaa. Yksi lukemani viisaus lohdutti minua tuolloin erityisesti: ”Kun taloni paloi, näin vihdoin auringonnousun sen takaa".
Tuo aika oli elämäni pimein hetki. Parisuhteeni oli hiljattain päättynyt. Tunsin olevani täysin yksin. Unohdin kaikki hyvät oppini siitä, miten ihmisen tulee hädässä kääntyä toisten puoleen. Olin niin väsynyt, etten jaksanut edes pyytää apua.
Selvisin varmaankin ajan ja unelmoinnin avulla. Eteenpäin auttoi myös väkevä usko siihen, että minulla on vielä annettavaa.
Askartelin aarrekartan, johon liimasin kuvia unelmaelämästäni. Kävellessäni ystäväni Eijan kanssa espoolaisella rannalla otin kuvan valkoisesta talorivistöstä ja lisäsin sen aarrekarttaani.
Sanoin Eijalle, että noihin taloihin haluan muuttaa. Muutaman päivän päästä minulle tarjottiin vuokralle samaisesta taloyhtiöstä kotia, jossa edelleen asun. Kannattaa elää niin, että uskoo ihmeisiin.”
Tammen rauha
”Minua huvittaa, kun ihmiset sanovat, että ikä on vain numero. Usein nämä sanojat ovat minua monta kymmentä vuotta nuorempia.
Ikä ei ole vain numero, vaan saavutus. On juhlan aihe, että elinpäiviä riittää nykyään monella paljon pidempään kuin ennen. Siksi vietän syntymäpäiviäni kiitollisena ja nöyränä. Elämä on lahja.
Ikääntyminen ei tietenkään ole pelkästään kivaa. Tulee kolotuksia, ja palautuminen kestää kauemmin.
Minä olen niin turhamainen, että toivoisin näyttäväni nuoremmalta kuin olen. Se ei kuitenkaan ole ajatus, johon keskityn. Tavoittelen tasapainoa. Haluan, että ulkonäön lisäksi myös pääni ja sydämeni ja kehoni voivat hyvin.
Ajattelen ikääntymisen vertauksena vanhaa tammea. Kun tammi on tullut täysikasvuiseksi, se muuttaa yhä muotoaan. Puusta tulee vuosi vuodelta vahvempi ja täyteläisempi, jopa kauniimpi.
Haluaisin huokua samanlaista rauhaa ja voimaa kuin vanha tammi.
Olen onnekas, sillä molemmat lapseni, Viivi ja Santtu, asuvat kodistamme kävelymatkan päässä. Olemme paljon tekemisissä, meillä on hyvät ja läheiset välit. Molemmat lapseni ovat niin ikään luoneet uran ihmisten hyvinvoinnin ja kouluttamisen parissa. Viivin kanssa aloitamme pitkästä aikaa taas yhteisen positiivisen psykologian valmennuskoulutuksen.
Elämäni valopilkkuja ovat kuusi lastenlastani, joista nuorin on kymmenenvuotias ja vanhin 21-vuotias. Isoäitinä haluan ennen kaikkea jakaa heidän kanssaan olennaisia arvoja, halusivat silmäteräni sitä tai eivät. He osaavat myös nauraa isoäidin ’saarnoille’.”
Kaikki järjestyy
”Olen opetellut ajattelemaan myönteisesti ja näkemään kaikessa jotakin hyvää. Se ei ole minulle myötäsyntyistä, ja siksi saan jatkaa harjoittelua päivittäin.
Pidän ajatukseni myönteisinä kiitollisuuden avulla. Kiitollisuus on hyvän elämän työkaluista kaikkein toimivin. Kiinnitän huomiota arjen pieniin ilonaiheisiin. Päivän aluksi tunnen usein valtavan kiitollisuuden aallon sisimmässäni, kun katson puolisoani Markkua syömässä aamiaispöydässä tuorepuuroa.
Henkisyys tarkoittaa minulle sitä, että jos pitää itsestään tasapainoisesti ja ilman äärimmäisyyksiä huolta, jaksaa pitää huolta myös toisista. Tällöin pystymme muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi.
Henkisyyteeni kuuluu myös usko korkeampaan voimaan. Sitä voi kutsua vaikkapa Jumalaksi. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta määritellä tarkemmin omaa uskoani tai toisten uskoa.
Mottoni on ’kaikki järjestyy’.”
Marika Borg, 66, on työskennellyt yli 40 vuotta kouluttajana, valmentajana ja kirjailijana. Hän on kurssittanut tuhansia ihmisiä yrityksissä, yhteisöissä ja yksityisille ihmisille suunnatuissa koulutuksissa.
Marika tutkii ja opettaa työkseen vuorovaikutustaitoja ja hyvää elämää. Hän työskenteli Voi hyvin -lehden päätoimittajana vuosina 1986–1997.
Marika asuu Espoossa Markku-puolisonsa ja Valo-villakoiransa kanssa. Marikalla on aiemmasta avioliitosta kaksi aikuista lasta, ja hän on kuuden lastenlapsen isoäiti.
Marikan blogi: www.marikaborg.fi
Haastattelu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2021.
