Voi hyvin

Maria Ohisalo hakee pysähtymisen hetkiä ministerin työn vastapainoksi: ”Maadoitun lenkillä ja luonnossa”

Maria Ohisalo hakee pysähtymisen hetkiä ministerin työn vastapainoksi: ”Maadoitun lenkillä ja luonnossa”
Kun Maria Ohisalon synnytys lähestyi, hänen isoäitinsä muistutti hengittämisestä. Samaa neuvoa Maria käyttää, kun hektinen ministerin työ vie välillä mukanaan. Pienikin pysähdys antaa virtaa.
Julkaistu: 2.10.2022

Leveät ikkunalaudat houkuttelivat istumaan. Parvi teki olohuoneesta makuukammarin. Satavuotiaan talon keittokomerossa mahtui juuri ja juuri neljä ystävää hämmentämään vierekkäin boolia.

Ministeri Maria Ohisalon ensimmäinen oma vuokrakoti sijaitsi Brahenkentän vieressä Helsingin Alppiharjussa. 21 neliön suuruinen yksiö oli Marialle rauhoittumisen pesä ja portti itsenäiseen elämään.

”Vietin lukion jälkeen välivuoden tehden töitä säästääkseni rahaa. Kun muutin pois kotoa, tajusin, kuinka tärkeää oma tila minulle on.”

Maria tottui jo pienenä olemaan itsekseen, sillä hän oli perheen ainokainen. Hän syntyi parikymppisten vanhempien lapseksi maaliskuussa 1985. Koti sijaitsi Vesalan lähiössä Itä-Helsingissä.

Vähävaraisen perheen vanhemmat olivat välillä työttömiä, välillä pätkätöissä. Sosiaalitoimi tuli tutuksi, ja arkea varjosti isän alkoholiongelma. Yksivuotispäivänsä Maria vietti turvakodissa. Kun alkoholismi ja riidat johtivat vanhempien eroon, Maria jäi asumaan äitinsä kanssa.

Perhetausta vaikutti vahvasti Marian uravalintaan. Hän ymmärsi jo nuorena, kuinka terveys ja sosiaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

”Halusin päästä työskentelemään sellaiseen paikkaan, jossa voisin oikeasti vaikuttaa asioihin ja tehdä maailmasta tasa-arvoisemman. Lapsuuden kokemukseni olivat syy lähteä politiikkaan.”

Marian lapsuudessa oli myös paljon hyvää. Mummin luona sai pelata sydämensä kyllyydestä Nintendoa, ja lähimetsien kalliot tarjosivat leikkeihin piilopaikkoja. Vanhemmiltaan Maria oppi empatian taidon.

”Kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan on ollut minulle paljon hyötyä muun muassa politiikassa.”

Maria on kiitollinen vanhemmillensa myös saamastaan kannustuksesta.

”He ovat aina tukeneet minua. He ovat antaneet minulle vapauden rakentaa rauhassa omannäköistäni elämää.”

Vauva mullisti elämän

Uudenvuodenaattona Marian maailma mullistui, kun hänestä tuli 36-vuotiaana äiti. Ada-tytär teki unelman perheestä todeksi.

Puolen vuoden perhevapaan jälkeen Maria palasi töihin ja aloitti ympäristö- ja ilmastoministerinä kesäkuussa. Marialle ja hänen puolisolleen Miika Johanssonille oli itsestään selvää, että vanhemmuus jakautuu tasaisesti. Kun Maria palasi töihin, Miika jäi kotiin tyttären kanssa.

Nyt edessä on uusi elämänvaihe, jossa omaa tilaa on ennenkokemattoman vähän. Ministerin työpäivät venyvät usein varhaisesta aamusta pitkälle iltaan ja viikonloppuihin. Vapaahetkinä hoivaa ja huomiota kaipaa Ada-tytär.

Marian jaksamisen resepti on yksinkertainen.

”Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta minua auttaa eniten kolmen säännön muistilista: uni, ruoka ja liikunta. Kun nukun riittävästi, syön ravitsevasti ja liikun tarpeeksi, pysyn virkeänä kiireenkin keskellä.”

Kaikkein tärkein hyvän olon kulmakivi Marialle on riittävä yöuni. Hän pyrkii nukkumaan joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

”Se olisi ihannetilanne. Pienen vauvan kanssa nukkuminen tietysti on katkonaista. Välillä mietin, että olisipa ihanaa olla ihminen, joka pärjäisi lyhemmillä unilla, koska päiviin saisi lisää tunteja.”

Urheilu on lapsesta lähtien ollut Marialle henkireikä. Hän on muun muassa pelannut jalkapalloa ja harrastanut yleisurheilua. Aikuisiällä Maria on voittanut SM-hopeaa ratapyöräilyssä. Nykyään pyöräily on enemmän lepoa kuin kilpailu.

”Tyynnytän mieleni pyörälenkillä. Minulle paras tapa rentoutua on polkea pitkin Vantaanjoen vartta.”

Maria pyrkii liikkumaan kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Kiireisimpinä työviikkoina liikunta jää haaveeksi.

”Joskus on pakko priorisoida uni liikunnan sijaan.”

Vanhempainvapaan aikana Maria löysi uuden harrastuksen äiti-lapsijumpasta, jossa hän kävi tyttärensä kanssa.

”En tavoittele sitä, että olisin todella hyvässä kunnossa. Liikun siksi, että jaksan arjessa ja että minulla on hyvä olla nahoissani.”

Luonto on Marialle hyvän olon lähde. Lähiön kerrostalon viereiset metsät ja lenkkipolut olivat hänelle lapsena rakkaita paikkoja. Vanhemmat opettivat Marian nauttimaan luonnosta ja kunnioittamaan sitä.

”Koska meillä ei ollut omaa kesämökkiä, lähiluontokohteista tuli tärkeitä.”

Nykyään Maria pyrkii vuokraamaan puolisonsa kanssa joka kesä viikoksi mökin Ahvenanmaan saaristosta. Kun hän antaa katseensa kulkea pitkin kuunsiltaa, mieli rauhoittuu.

”Myös sienimetsässä tarpominen rentouttaa. Miikan mummi on aktiivinen sienestäjä. Hänellä on aina suurin kori, minulla keskikokoinen ja Miikalla pienin.”

Rauhoittumiseen Marialla toimii parhaiten pysähtyminen ja muutama syvä hengenveto.

”Kun menin synnyttämään, isoäitini sanoi minulle, että muista hengittää. Se oli yksinkertainen, mutta todella hyvä neuvo. Yritän muistaa sen myös arjen kiireiden keskellä. Aika pienillä kikoilla voi helpottaa omaa oloa.”

Vaikeat tunteet on kyettävä kohtaamaan

Maria puhuu maadoittumisen tärkeydestä. Se on tähän hetkeen ja omaan kehoon palaamista. Syvään hengittämisen lisäksi Maria maadoittaa itseään kävelemällä raittiissa ilmassa tai katselemalla horisonttiin.

Kykyä tyynnyttää mieltä Maria tarvitsee esimerkiksi silloin, kun hän joutuu työssään kovan arvostelun kohteeksi.

”Oikeusvaltioon kuuluu se, että politiikkojen toimia kritisoidaan jatkuvasi. Niin on syytä ollakin. Näemme aika läheltäkin esimerkkiä siitä, millaista on, kun poliitikkojen toimintaan ei puututa.”

Kohdatessaan kovaa kritiikkiä Maria yrittää aina miettiä, mistä se kumpuaa. Hän muistuttaa itseään siitä, että koskaan ei voi tietää, minkälaisia asioita joku ihminen on joutunut käymään elämässään läpi.

”Totta kai koen välillä esimerkiksi riittämättömyyden tunteita. Vaikeatkin tunteet on pystyttävä kohtaamaan ja käsittelemään. Tärkeintä on mennä eteenpäin ja miettiä, miten voisin tehdä asioita ensi kerralla paremmin, jos kokee kritiikin aiheelliseksi. Itsemyötätunto on myös tärkeää.”

Maria ottaa mielellään kritiikkiä vastaan, kunhan se ei mene henkilökohtaisuuksiin.

”Nahkani on paksuuntunut ministeriaikana. Mitä enemmän ihmisellä on vastuuta, sitä enemmän hänen kuuluu saada kritiikkiä. Uhkailuun minulla on nollatoleranssi. Olen ollut asiasta käräjillä asti. Uhkailua ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan.”

Maria luonnehtii itseään rauhalliseksi ja kuuntelevaksi. Hän on joskus jopa miettinyt, sopiiko pohdiskelevuus politiikkaan.

”Toisaalta ajattelen, että korvat ovat poliitikon yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. En voi tehdä itse kaikkea, vaan haalin ympäriltäni jatkuvasti tietoa ja neuvoja siitä, mihin suuntaan maailmaa tulisi rakentaa.”

Väitöskirjaa tehdessään Maria Ohisalo tunsi välillä yksinäisyyttä. ”Työskentelen mieluiten porukassa. Parhaat ajatukset syntyvät usein kahvipöytäkeskusteluissa.”

Moni nuori uupuu jo ennen työelämään tuloa

Eräs selkeä suuntaviiva Marialla on maailman parantamiseen: ihmisiä tulisi auttaa jaksamaan paremmin työssä.

”Siitä hyötyisi sekä yksilöt että yhteiskunta. Pääsisimme parempaan lopputulokseen, jos ihmiset olisivat levänneitä ja he nauttisivat siitä, mitä tekevät.”

Maria on erityisen huolissaan nuorista, joihin kohdistuu valtavia paineita. Moni nuori uupuu jo ennen työelämään tuloa.

”Jos kolmekymppisiä aletaan työntää työkyvyttömyyseläkkeelle, systeemissä on vika. Mielestäni olisi tärkeää antaa tilaa jokaiselle tehdä voimiensa mukaan töitä. Nyt meillä on ihmisiä, jotka tekevät liikaa töitä, ja heitä, jotka eivät pääse tekemään töitä lainkaan.”

Vaaran väsyä Maria huomaa itsessään nopeasti. Kiireiset ajanjaksot, kuten esimerkiksi vaalikampanjointi, tulevat helposti uniin. Silloin levolle ja liikunnalle jää liian vähän aikaa, ja hyvinvointi kärsii.

Noina hetkinä Maria muistuttaa itseään taukojen tärkeydestä ja suuntaa keskittymisensä yhteen asiaan kerrallaan.

”Pyrin hallitsemaan omaa kalenteriani niin paljon kuin mahdollista. Merkkaan päivyriini myös vapaa-ajan hetkiä, jotta ennätän pyörälenkille, kuntosalille tai vaikkapa kulttuurista nauttimaan.”

Eniten Marian stressikäyrää nostaa puhelin. On hän sitten synnytyssalissa tai ulkomaanmatkalla, työpuhelin on aina lähellä. Viestitulva eri kanavissa on loputon.

”En millään pysty vastaamaan jokaiseen kansalaispalautteeseen, vaikka haluaisin. Yritän olla tässä asiassa armollinen itseäni kohtaan.

Maria haaveilee retkestä ulkosaaristoon, paikkaan, jossa puhelimessa ei olisi kuuluvuutta.

”Tämän työn toimenkuvaani kuitenkin kuuluu olla tavoitettavissa. Ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa toteutan piilopirttihaaveeni.”

Maria tietää, että suorittaminen voi hiipiä salakavalasti eri elämän osa-alueille. Yksi niistä on äitiys.

Moni vanhempi uupuu pikkulapsiarjessa. Maria muistuttaa itseään siitä, että tärkeintä on vauvan perustarpeista huolehtiminen, kuten hoiva ja hellyys.

”Vanhemman ei myöskään tarvitse lukea vinoa pinoa opaskirjoja. Intuitiolla ja maalaisjärjellä pääsee jo melko pitkälle. Luonto on miettinyt monet asiat puolestamme”, Maria muistuttaa.

Uusi rooli pienen lapsen vanhempana on kiehtova ja onnellinen, mutta myös jännittävä.

”Rauhoittelen itseäni ajattelemalla, että niin moni muukin on onnistunut kasvattamaan ihmisen. Ehkä minäkin pystyn siihen.”

Myös rentoutumisesta voi tulla suorite.

”Välillä tuntuu siltä, että sosiaalisessa mediassa pitäisi todistella tekemisiään joka suuntaan. Ensin on näytettävä olevansa suorittamassa täydellistä lomaa, jotta voi sen jälkeen palata loistavassa iskussa takaisin töihin”, Maria karrikoi.

Jos suorittamisasenne meinaa iskeä, Maria palauttaa mieleensä elämän tärkeät asiat. Niitä ovat muun muassa perhe, rakkaus ja terveys. Myös henkisyys on lähellä Marian sydäntä. Hän luonnehtii itseään kirkkoon kuuluvaksi tapakristityksi.

”Tutkija minussa katsoo maailmaa tutkijan silmälasien läpi esimerkiksi evoluution kehittymisen kannalta. Toisaalta minussa on myös puoli, joka näkee sen, että on olemassa fyysistä ulottuvuutta suurempia asioita.”

Maailmassa tapahtuu paljon hyvää

Nykyään Marian oma tila on Helsingin Viikissä sijaitsevan kodin lasitettu parveke, viherhuone. Kodin rentoutumiskeitaaseen paistaa aurinko lähes koko päivän. Sohvalla mahtuu loikoilemaan pitkin pituuttaan.

Viherhuoneeseen Maria vetäytyy silloin, kun hän haluaa vaipua omiin ajatuksiinsa. Viime aikoina Marian mietteet ovat olleet Ukrainassa.

”Tuntuu käsittämättömältä, että näemme venäläisen hyökkäyssodan. Se tuo takaisin pelot, joita isovanhempieni sukupolvi on joutunut kantamaan. On surullista, että rauhaa pitää puolustaa asein.”

Vaikka maailmantilanne murehduttaa Mariaa, hän ei ole vaipunut toivottomuuteen, päinvastoin.

”Siitä huolimatta, että ympärillämme on myllerrystä, tapahtuu myös paljon hyvää. Esimerkiksi siirtymä kohti hiilineutraaliutta on edennyt harppauksittain”, Maria huomauttaa.

Hän toivoo, että ikävien uutisten keskellä muistettaisiin keskittyä myös asioihin, jotka ovat hyvin.

”Viranomaiset ja poliitikot työskentelevät sen eteen, että asiat sujuvat. Vaikka meillä on juuri nyt useita kriisejä, on tärkeä viestiä siitä, että voimme nukkua yömme rauhassa.”

Myös Maria aikoo tehdä niin.

”En jaksaisi tätä työtä, jollen lepäisi – ja jollen luottaisi siihen, että maailmasta voi tehdä päivä päivältä paremman paikan.”

Maria Ohisalo

on poliitikko ja tutkija. Hän työskenteli Suomen sisäministerinä vuosina 2019–2021. Kesäkuussa 2022 hän aloitti ilmasto- ja ympäristöministerinä. Vihreiden puheenjohtajana Maria on toiminut vuodesta 2019. Hän on väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi sosiologiasta.

Maria asuu aviopuolisonsa Miika Johanssonin kanssa Helsingin Viikissä. Pariskunnan esikoistytär Ada syntyi uudenvuodenaattona vuonna 2021. Maria harrastaa pyöräilyä, vaunulenkkejä kotinsa lähistöllä Lammassaaren pitkospuilla, lukemista ja retrovideopelien keräilyä.

Kommentoi »