Kauneus & Terveys

Makeutusaine - pahis vai hyvis?



Makeutusaine - pahis vai hyvis?

Makeutusaine pilaa terveyden? Näin moni luulee. Tarkista mitkä luulot ovat roskaa.
Teksti Marjo Hentunen
Kuvat iStock

1. Makeutusaine häiritsee insuliinin toimintaa ja altistavat diabetekselle.

Tarua. Tästä ei ole näyttöä. Keinotekoiset makeutusaineet sopivat hyvin myös diabeetikoille, sillä ne eivät nosta verensokeria.

Makeutusaineilla käytetään, jotta ruokiin saadaan makeutta ilman sokerin haittoja. Runsas sokerin käyttö altistaa tyypin 2 diabetekselle ja aiheuttaa hampaiden reikiintymistä.

Sokerissa on myös paljon energiaa: 400 kaloria 100 grammassa. Siksi sokeri lihottaa herkästi. Liikakalot taas altistavat monille eri sairauksille.

2. Jos käyttää vain makeutusaineita, aivosolut eivät saa tarvitsemaansa sokeria. Se voi tuntua väsymyksenä.

Tarua. Aivosolut tarvitsevat glukoosia, mutta sitä varten ei tarvitse syödä sokeria. Kaikista hiilihydraateista, kuten leivästä, puurosta ja hedelmistä, tulee elimistössä lopulta hiilihydraattiaineenvaihdunnan kautta pyruvaattia. Solu ei tiedä, mistä ruoasta se on peräisin.

Jos hiilihydraatteja on ruoka valiossa niukasti tai ihminen paastoaa jonkin aikaa, maksa alkaa tuottaa glukoosia rasvoista ja proteiineista.

Tätä sanotaan glukoneogeneesiksi. Prosessi varmistaa, että elimistöllä on aina käytössään riittävästi glukoosia energiantuotantoa varten.

Jos verensokeri laskee esimerkiksi siksi, että edellisestä ateriasta on kulunut aikaa, ihminen tuntee toki olonsa väsyneeksi.

3. Leivonnaisiin, jogurtteihin, jäätelöihin ja juomiin lisättävä glukoosi-fruktoosisiirappi vaurioittaa maksaa ja muita sisäelimiä.

Osittain totta. Glukoosi-fruktoosisiirappi on sokeria, joka koostuu glukoosista ja fruktoosista. Se saattaa isoina määrinä rasittaa maksaa ja altistaa rasvamaksalle.

Aineelle ei ole saantisuosituksia. Sokerimakeisissa sitä tai muita sokereita voi olla 60 prosenttia painosta.

Ravitsemussuositusten mukaan enintään kymmenen prosenttia energiasta saisi tulla lisätystä sokerista. Se täyttyy jo puolesta litrasta limua tai sokeroitua appelsiini mehua tai noin 50 grammasta karkkia. Isommat määrät ylittävät suosituksen.

Luonnonjogurttiin voi lisätä marjoja ja hedelmiä tai hedelmä- ja marjasoseita sekä ripauksen sokeria. Makeutusaineitakin voi käyttää, jos haluaa.

Makuaisti tottuu vähemmän makeaan pikkuhiljaa. Sen jälkeen voimakas makeus voi tuntua jopa epämiellyttävältä.

4. Makeutusaineilla saa leivonnaisista terveellisempiä.

Tarua. Tasapainoiseen ruokavalioon mahtuvat myös sokeria sisältävät leivonnaiset. Kun leipoo itse, sokerin määrää voi halutessaan vähentää usein ilman suurta vaikutusta.

Sokeri parantaa leivonnaisen makua ja rakennetta. Myös pullataikinan kohoamiseen ja pullan ruskistumiseen tarvitaan sokeria.

Makeutusaineilla ei saa samanlaista kullan ruskeaa ja kuohkeaa leivonnaista kuin sokerilla.

Jos makeaa syö kohtuullisesti ja muu ruokavalio on ravitsemuksellisesti hyvä, voi huoletta herkutella silloin tällöin sokerilla maustetulla kakulla.

5. Lasten ja nuorten kannattaa suosia makeutusaineilla makeutettujen light-juomien sijaan muita juomia.

Osittain totta. Makeutusaineille on päivittäiset hyväksyttävät ylärajat, joita kutsutaan ADI-arvoksi (Acceptable Daily Intake). Kovin herkästi rajat eivät kuitenkaan ylity.

Esimerkiksi 30-kiloisen lapsen pitäisi juoda aspartaamilla makeutettua virvoitusjuomaa kolme litraa päivässä, jotta saantiraja ylittyisi. Sen sijaan stevioglykosidilla makeutettujen tuotteiden turvallinen käyttömäärä on alhaisempi.

Silloin tällöin voi hyvin juoda sokeroitua limua tai mehua. Se kuuluu myös lasten ja nuorten kulttuuriin. Jos käyttö on päivittäistä tai jos haluaa välillä juoda muutakin kuin vettä, kannattaa kokeilla esimerkiksi kivennäisjuomia.

Niiden hiilihappo ei yleensä laske juoman pH:ta niin alas, että hampaat olisivat vaarassa. Niissä voi kuitenkin olla sitruunahappoa, joka vaurioittaa hammaskiillettä. Joissakin kivennäisjuomissa on myös fruktoosia.

6. Lapsi kärsii, jos äiti käyttää makeutusaineita raskausaikana.

Tarua. Makeutusaineista on paljon väärää tietoa. On esimerkiksi väitetty, että jos nainen käyttää makeutusaineita ollessaan raskaana, lapsi voi kärsiä myöhemmin käytöshäiriöistä, levottomuudesta ja oppimisvaikeuksista. Tästä ei ole vielä tutkimusnäyttöä. Makeutusaineita voi nauttia turvallisesti myös raskaan. Odottavia äitejä syyllistetään herkästi. Ehkä siksi heillä on usein turhankin kurinalainen ruokavalio. Sikiölle erityisen haitallisia ovat äidin kokema stressi ja päihteet.

7. Hunaja on tavallista sokeria parempi vaihtoehto.

Totta ja tarua. Hunajassa on antioksidanttisi aaineita, mutta sekin on yli 80-prosenttisesti sokeria. Energiaa ja ylimääräisiä kaloreita kertyy helposti, jos sitä käyttää paljon. Käypä hoito-suosituksen mukaan hunaja voi lievittää yskänärsytystä. Hunajaa ei saa antaa alle ysk vuotiaille lapsille botulismiriskin vuoksi.

8. Makeutusaineista ei saa painonhallinnalle tärkeää kylläisyydentunnetta. Ne myös voimistavat ruokahalua. Jos haluaa laihtua, makeutusaineet kannattaakin vaihtaa pieneen määrään sokeria.

Totta ja tarua. Käytännön lääkärityössä on huomattu, että makeutusaineet ylläpitävät makeanhimoa. Aivot reagoivat eri tavalla sokeriin ja makeutusaineisiin. Asia vaatii kuitenkin lisätutkimuksia.

Painonhallinnassa makeutusaineiden vaikutus ei ole yksiselitteinen.

Jos haluaa laihtua, niiden pois jättämistä voi kokeilla. Kun syömme makeutusainetta, aistimme makeaa mutta emme mielihyvää. Se saattaa voimistaa sokerinhimoa.

Toisilla ihmisillä makeutusaineilla makeutetut tuotteet vievät kuitenkin makean mieliteon.

Osa makeutusaineista on aminohappojohdannaisia. Niissä saattaa olla kitkerä tai metallinen jälkimaku.

Pieni määrä makeaa voi olla ihmiselle psykologisesti tärkeää ja osa hyvää elämänlaatua. Suklaa, vegaanijäätelö, itse leivottu korvapuusti tai raakakakkupala voi kertoa mieltymyksistä ja arvomaailmasta.

Runsas sokerimäärä kaappaa kuitenkin ruokavaliossa tilaa tärkeiltä kasviksilta, marjoilta, viljatuotteilta ja proteiineilta.

9. Makeutusaineiden haittoihin on ylireagoitu. Sokeri on myrkkyä soluille.

Totta ja tarua. Makeutusaineisiin on reagoitu samoin kuin muihinkin lisäaineisiin. Ihmiset pelkäävät niitä.

Todellisuudessa kannattaisi kiinnittää huomio siihen, että syömme liikaa sokeria ja punaista lihaa tai liian vähän kasviksia.

Suhtautuminen terveyskysymyksiin on usein ristiriitaista.

Makeutusaineita karttavat saattavat samaan aikaan tupakoida tai käyttää runsaasti alkoholia. Vanhemmat kauhistelevat päiväkodissa tarjottua pannukakkua, vaikka ravitsemusta pitäisi katsoa kokonaisuutena.

Jos ruokavaliossa on hulppeasti puhdasta sokeria, suoliston bakteerikanta voi muuttua. Silloin bakteerit, jotka tykkäävät sokerista, lisääntyvät helposti. Tämä voi osittain selittää sitä, miksi makean syöminen ruokkii makeanhimoa.

Toisaalta on hyvä muistaa, että ruoka on myös iloa, nautintoa ja yhdessäoloa. Jo vauvalla on luontainen mieltymys makeaan. Jos pystyy käyttämään sokeria kohtuullisesti, voi hyvin tehdä niin.

On eri asia syödä vaikkapa marja rahkaa tai itseleivottua omenapiirakkaa kuin pussillinen karkkia. Ensimmäisissä on muitakin ravintoaineita kuin sokeria.

10. Fruktoosi eli hedelmäsokeri on glukoosiakin haitallisempaa. Siksi hedelmien syömistä kannattaa rajoittaa.

Tarua. Hedelmät ovat terveellisiä. Kun syö kokonaisen hedelmän, saa kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja. Päivittäin kannattaisi syödä ainakin 2–3 hedelmää.

Mitään hedelmää ei tarvitse vältellä. Vaikka banaani ja viinirypäleet sisältävät luonnostaan muita hedelmiä enemmän sokereita, niitäkin saa syödä. Jos kuitenkin syö päivässä paketillisen viinirypäleitä tai viisi banaania, kannattaa miettiä, voisiko osan niistä korvata muilla kasviksilla.

Smoothieissa ja hedelmäjuomissa ei usein hyödynnetä koko hedelmää. On eri asia syödä appelsiini kuin puristaa siitä mehu.

Tutkimusten mukaan tuorepuristetut mehut ovat tavallisia mehuja parempi vaihtoehto. Täysmehuissa ei ole lisättyä sokeria.

Kaikki sokeria sisältävät juomat nostavat silti yleensä verensokeria nopeasti.

Asiantuntijat: laillistettu ravitsemusterapeutti ja kognitiivinen lyhytpsykoterapeutti Anette Palssa ja ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen

Lähteet: Evira ja Fineli

Julkaistu: 11.1.2019