”Olin 24-vuotias, kun verenpaineeni oli ensimmäistä kertaa koholla. Olin aloittamassa uudessa työssä lentoemäntänä, ja minulle tehtiin kattava terveystarkastus.
Kohonnut verenpaine laitettiin kuitenkin jännityksen piikkiin, ja parin viikon kuluttua se olikin laskenut. Seuraavina vuosina verenpainettani mitattiin aina välillä, sillä lentoemännän työssä terveystarkastuksia on normaalia useammin.
Pari-kolmekymppisenä alapaineeni oli aina välillä koholla reilustikin, mutta laski sitten. Yläpaineeni oli kuitenkin normaali. En ollut huolissani, vaan ajattelin, että jännitän vain lääkäriä ja verenpaine nousee siksi. Sille on nimikin: valkotakkiverenpaine.
Minulle tuli hyvin outo olo vähän yli vuosi sitten. Huimasi, kolotti ja oli epämääräisesti huono olla. Menin lääkäriin, ja verenpaineeni mitattiin taas. Alapaineeni oli 100, kun se saisi olla enintään 80.
Mittasin verenpainettani tällä kertaa kotona kuukauden ajan. Alapaineeni oli melkein koko ajan 85 tai 90.
Lääkäri katsoi minua ja sitten verenpainearvojani.
Minä ja paineet emme kohdanneet. Olen nuorehko, hoikka, en tupakoi ja liikun säännöllisesti: käyn juoksemassa, avannossa ja ryhmäliikuntatunneilla.
Välttelen myös suolaa ja yritän syödä paljon kasviksia sekä nukkua hyvin.
Minulla onkin perinnöllinen alttius verenpainetaudille. Äitini sai verenpainelääkityksen nelikymppisenä, isä kuusikymppisenä ja äidinäidinisä ensimmäisen aivoinfarktin 60-vuotiaana.
Oli selvää, että verenpaineeni on geeneissäni.
Lue myös: Verenpaine laskee elämäntavoilla
Elämäni on väkisinkin välillä stressaavaa, sillä olen kahden pienen lapsen äiti ja vuorotyössä.
Lapset ovat myös muuttaneet ajatukseni kuolemasta. Ennen ajattelin, että kuolen, kun kuolen. Nyt haluan elää mahdollisimman pitkään, sillä lapset tarvitsevat minua.
Tiedostan nykyisin paremmin, mitä riskejä korkeaan verenpaineeseen liittyy. Se stressaa, ja kun huolestun verenpaineestani, se nousee aina lisää.
Olen myös huomannut, että arjen huolet nostavat verenpainettani. Verenpaineeni kohoaa, jos lapset ovat sairaana. Samoin käy, jos nukun huonosti.
Olen tunteellinen ihminen ja tunnen voimakkaasti. En koe olevani kovin stressiherkkä, mutta en hakeutuisi verenpaineeni takia kovin stressaavaan työhön.
Ajattelen kuitenkin, että tietynlainen stressi kuuluu elämään, eikä sitä voi täysin vältellä.
Luonnossa liikkuminen, urheilu, mökkeily, kuorossa laulaminen ja ajan viettäminen kivojen ihmisten kanssa laskevat verenpainettani.
Koska minulla on niin vahva perinnöllinen alttius verenpainetaudille, minulle aloitettiin lääkitys vuosi sitten eli 37-vuotiaana. Sen avulla arvoni ovat pysyneet hyvinä.
Olen kiitollinen, että kohonnut verenpaineeni löytyi näin ajoissa ja sain neuvoja sekä hoitoa siihen.
Meidän sukupolvemme on niin nuorekas, ettemme monesti ymmärrä olevamme jo lähes keski-ikäisiä.
Haluankin rohkaista kaikkia käymään säännöllisesti terveystarkastuksessa, vaikka mieltäisi itsensä kuinka terveeksi tai nuoreksi.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2020.
