Apu Terveys

Romani Maija Isberg kokee, että menetykset ovat olleet osa elämää: "Elämänkoulu on ollut kovin kouluni"

Romani Maija Isberg kokee, että menetykset ovat olleet osa elämää: "Elämänkoulu on ollut kovin kouluni"
Suomen romani Maija Isberg käyttää itsestään sanaa mustalainen. – Se on tärkeä osa identiteettiäni. Suren, etteivät mustalaiset enää kunnioita kulttuurimme perintöä.
Julkaistu: 1.6.2021

Kaunis, hopeanharmaa tukka on nutturalla ja hymy valoisa, kun Maija Isberg avaa kotiovensa Itä-Helsingin Vesalassa.

– Hei, olen Maija, hän tervehtii tulijaa.

Maija Isberg on asunut samassa asunnossa jo neljäkymmentäseitsemän vuotta.

– Kerrostalo valmistui pari vuotta ennen muuttoamme. Täällä on aina ollut hyvä henki, ja aikuiset ovat osanneet katsoa muidenkin kuin vain omien lastensa perään. Yhteisöllisyyden henki ei ole vieläkään kadonnut.

Maija Isberg on 73-vuotias romani, mutta itse hän käyttää perinteistä ilmaisua.

– Olen mustalainen, ja jotenkin sana romani kuulostaa korvissani vieraalta, hän sanoo ja kaataa vieraalleen kahvia kauniiseen ruusukuppiin.

Maijan elämästä voisi hyvinkin kirjoittaa elämäkerran – sen verran värikäs ja poikkeuksellinen polku on ollut. Samoin hänen monipuolinen työuransa.

– Kovimman koulutuksen olen kuitenkin saanut elämänkoulusta, hän sanoo.

Rasismia tai minkäänlaista syrjintää Maija ei ole kokenut, mutta monet menetykset ovat olleet osa elämää.

– Olin kaksi ja puolivuotias, kun äitini kuoli. Mieheni Matti Palm menehtyi vuonna 1981. Uskon, että selvisin leskeksi jäätyäni lasteni kanssa Jumalan avulla. Nykyään ihmettelen silloisia voimavarojani.

Maija arvostaa edelleen mustalaiskulttuurin vanhoja arvoja: vanhempien ihmisten kunnioitusta ja kotien puhtautta.

Suku on Maijalle tärkeä. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä enemmän hän kaipaa sukujuuriaan.

Maija Isbergin neljä oivallusta ikääntymisestä

1. Äidin kaipuu jätti jäljet

"Mustalaiskulttuuri ja tavat ovat muuttuneet elämäni aikana paljon. Olen surullinen siitä, miten mustalaiset nykyään käyttäytyvät. Jos sielun sivistys puuttuu, eikä sitä ole saatu lapsuudenkodista, se johtaa huonoihin käytöstapoihin.

Mustalaisuus, ja tietenkin myös valtaväestön käytös, on parhaimmillaan sitä, että tekee toisille samoin kuin haluaa itselleen tehtävän.

Asuin lapsuudessani Malmilla isäni äidin, Viipurista miehensä kanssa evakkoon lähteneen Tekla-­mummuni mökissä, josta muutimme myöhemmin Puotilaan.

Meitä oli viisi lasta. Minä olin järjestyksessä neljäs, ja jälkeeni syntyi vielä yksi poika. Elettiin 1940-luvun loppua, ja isäni lähti viemään äitiä synnyttämään reellä. Veljeni syntyi siihen rekeen. Äiti kuoli juhannusaattona puoli vuotta myöhemmin luultavasti keuhkotautiin.

Isäni ja hänen siskonsa pitivät meistä lapsista hyvää huolta, mutta äidin kaipuu jätti minuun jäljet.

Olin astmaattinen lapsi, jolla todettiin myös sydämen vajaatoiminta. Olin jatkuvasti kipeä, ja siksi isäni jopa ylisuojeli minua. Hän oli hieno isä, joka luki meille iltasatuja ja opetti hyvät käytöstavat.

Minusta itsestänikin tuli lapsia ja lapsenlapsia suojeleva. Valitettavasti huumeongelmat ovat räjähtäneet käsiin meikäläisten perheissä. Melkein joka perheessä on ainakin yksi huumenuori.”

Maijan upea puku on kolme vuotta vanha. Hän korostaa, että pukua pitää pestä ja huoltaa usein.

2. Lapset eivät ole värisokeita

"Olen koko aikuisikäni tehnyt töitä. Olin nuorena tyttönä muun muassa hotellisiivoojana ja sitten tein töitä Romano Missiossa, jonka nimi oli työvuosinani Suomen Mustalaislähetys.

Sitten koulutin itseni ompelijaksi. Olin Tampereella opettamassa meikäläisiä tyttöjä ompelemaan, mutta totesin, että lapset ovat helpompia kuin teinit. Siksi teinkin suuren osan työurastani päiväkodissa Kontulassa.

Lapset eivät ole värisokeita. He hyväksyvät kaikki, jos kotona ei ruokita rasismia. Päiväkodissa tiedettiin, että olen mustalainen, mutta sain aina hyvää kohtelua muilta työntekijöiltä ja lasten vanhemmilta.

Työnteko on tärkeää. Sanoinkin jo 1970-luvulla Pohjoismaiden Romaniyhdistyksen kokouksessa sosiaalihallituksessa, että koko yhteiskunta menee rappiolle sosiaaliuudistuksen myötä. Jos rahaa tulee helpolla tukien kautta, kaiken saa ilmaiseksi liian helpolla.

Jos ihmisellä on liikaa luppoaikaa, hänen ei tarvitse uurastaa. Sen sijaan eläkkeelle kannattaa jäädä, kun voi ja nauttia elämästä. Jos on terve ja voimissaan, mikä sen parempi elämänvaihe.

Omia eläkevuosiani on ilahduttanut vapaaehtoistyö seurakunnassa. Se tosin on ollut tauolla koronapandemian vuoksi.”

3. Yhä se sama tyttö Malmilta

"En ole kokenut ikääntymistäni oikein mitenkään. Henkisesti koen, että olen yhä se sama tyttö Malmilta, joka kävi tanssimassa Kulttuuritalolla, Sörkan Vennussa tai Klubi Kolmosella Kolmannella linjalla. Harrastin silloin sekatansseja.

Minut pitävät vireessä kolme lapsenlastani. Yhden olen menettänyt, tyttärenpoikani, joka kuoli kuumeettomaan keuhkokuumeeseen 23-vuotiaana. Nuoremmat lapsenlapset ovat usein luonani viikonloppuisin.

Olen osannut elää lapsuuteni sairauksien kanssa, ja tämänhetkinen lääkitys pitää minut kunnossa. On tärkeää, että lääkitys on kohdillaan eikä lääkkeitä määrätä ylenmääräisesti.

Uutta elämänkumppania en ole kaivannut hetkeäkään elämääni, vaikka jäin leskeksi nuorena. Tyttäreni ja poikani olivat silloin pieniä, ja minun piti keskittyä heihin ja työtekoon, jotta heitä ei vain huostaanotettaisi.

Olen sosiaalinen luonne, mutta yhä enemmän nautin yksinolosta kotonani. Täällä saan koota voimani. Viimeistään tämän ikäisenä ihmisen on pakko saada olla rauhassa.

Tärkeä osa elämääni on usko, joka antaa minulle voimaa. Se on ollut tärkeää lapsuudestani asti.”

Maijan mielestä liika luppoaika ei tee hyvää. Työ on aina ollut hänelle tärkeää. Eläkkeellä sisältöä antaa vapaaehtoistyö seurakunnassa

4. Perinneasu vain juhlissa

"Mustalaiskulttuurissa arvostettiin ennen vanhuksia eri tavalla kuin nyt. Tavallista oli, että vanhempia ihmisiä ei sinuteltu eikä heille puhuttu rumasti. Eikä varsinkaan kiristetty rahaa.

Kulttuuriimme kuuluvasta perinneasusta en ole ollut kovin innostunut. Olen niin mukavuutta rakastava, etten käytä sitä usein. Asu on myös terveydellinen haitta, sillä naisten painavan puvun tiukka vyötärönauha painaa suolistoa ja puristaa keuhkoja sekä rasittaa selkää. Asu ei ole järin hygieeninen, ja siihen kuuluvasta hilepuserosta irtoaa hengitykseen helposti hileitä.

Perinteisen puvun helmaosaan kuuluu kolme kerrosta, mutta uudemman asuni samettihameen alla on vain vuori. Vanhemman asuni tein ompelua harrastavana itse, mutta tämän kevyemmän asuni on ommellut Jokelassa asuva valtaväestöön kuuluva ompelija. Samettia hameessa on silti peräti kuusi metriä.

Käytän asua vain juhlatilaisuuksissa tai vieraillessani itseäni vanhempien mustalaisten luona. Työelämässä en käyttänyt sitä koskaan. Jos kuljen asu päällä ulkona, en ole koskaan kokenut, että minua tuijotettaisiin.”

Lapset hyväksyvät kaikki, jos kotona ei ruokita rasismia.

Maija Isberg

Ikä: 73 vuotta.

Ammatti: ennen eläkkeelle jäämistä teki pitkän uran Kontulassa lasten päiväkodissa.

Perhe: leski, vuonna 1969 syntynyt tytär, 1974 syntynyt poika, kolme lapsenlasta.

Harrastukset: ompeleminen, vapaaehtoistyö seurakunnassa.

Kommentoi »