Maarit Hurmerinta , 66, laulaja ja lauluntekijä Vantaalta. Perheeseen kuuluu puoliso Sami Hurmerinta, lapset Samuli ja Janna, kolme lastenlasta.
Laulaja, muusikko Maarit Hurmerinnan matka keväästä kesään on ollut yhtä pitkä kuin kaikilla muillakin suomalaisilla. Hänen työsuunnitelmansa muuttuivat, kun keikat peruuntuivat koronavirusepidemian takia. Maaritille ja hänen puolisolleen, muusikko Sami Hurmerinnalle jäi paljon aikaa.
– Luovassa työssä on se hyvä puoli, että kun on aikaa, ehtii luoda uutta. Olen ollut freelancer koko urani ja tottunut epävarmuuteen. Jokaisen luovan prosessin edellä taiteilijan on hypättävä tuntemattomaan ja asetettava itsensä alttiiksi. On myös kestettävä ahdistuksen tunteet, jos prosessi ei suju.
”Kun on aikaa, ehtii luoda uutta.”
Hän sanoo, että globaalissa kriisissä ihmiset ovat tasa-arvoisia.
– Emme voi vielä edes tietää, mitä tämä merkitsee pienyrittäjille, taiteilijoille ja lomautetuille työntekijöille. Seuraukset ovat joka tapauksessa mittavat.
Maarit haluaa silti uskoa tulevaan. Hän toivoo, että ihmiset olisivat vahvempia, kun kriisi on ohi.
– Välillä mietin, onko ihmiskunta oppinut sodista tai muista katastrofeista ylipäätänsä mitään. Naiivin rohkeasti haluan silti uskoa, että maailma ja elämäntapamme muuttuvat koronan aiheuttaman karmeuden jälkeen. Muutoksen pitää tapahtua. Se tiedettiin jo ennen tätä kriisiä.
Maarit Hurmerinnan neljä oivallusta ikääntymisestä
1 . Ikä tuo syvyyttä tulkintaan
Jokainen ihminen muuttuu iän myötä, ja kaikki elämänkokemukset muovaavat meitä. Minulle ikä ja tähän asti eletty elämä ovat antaneet armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Koen aika ajoin jopa pilkahduksia seesteisestä mielialasta!
Jo lapsena minulta kysyttiin, mikä minusta tulee isona. Vastasin aina, että laulaja. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja, ja unelmani toteutui. Olen voinut tehdä työtä unelma-ammatissani ja teen sitä suurella intohimolla. Uskon yhä hullunrohkeasti siihen, että jos ihmisellä on unelma, se antaa tahtoa ja kykyä taistella sen toteuttamiseksi.
Olen tehnyt koko elämäntyöni laulajana. Iän myötä ääni on muuttunut, ja tulkintaan on tullut toivottavasti lisää syvyyttä. Minun pitää tehdä töitä, jotta pysyn kunnossa. Laulan joka päivä. Taannoin kirjoitin pari päivää ja huomasin heti, ettei paussi tehnyt hyvää äänelle. Se oli ihan tukossa.
Laulajan ammattiin eivät sovi tupakka tai viskit, mutta lasin viiniä voin nauttia ruoan kanssa.
2 . Syömiseen tervettä maalaisjärkeä
Ikä tuntuu jokaisella kropassa ja minulla ennen kaikkea nivelissä. Onneksi olen perusterve, ja iloitsen siitä joka päivä. Voin vaikuttaa kuntooni liikkumalla – ja sen on parasta huvittaa! Jos ei tee mitään, voi muuttua liikkumattomaksi.
Jumppaan ja venyttelen usein ja olen onnekseni luonnostani notkea. Kehoni kertoo aika nopeasti, milloin selkää pitää venyttää. Pyöräilen aina sään salliessa. Meillä on kotona myös kuntopyörä, jota poljin keväällä ahkerasti. Liikun normaalisti paljon luonnossa ja teen puutarhatöitä. Ne ovat sekä ruumiin- että sielunhoitoa.
Katson nykyään aika tarkasti, mitä syön. En kuitenkaan ole missään kauhutilassa, mitä saa ja mitä ei saa syödä. Kannatan terveen maalaisjärjen käyttöä myös ruokailuasioissa.
Mitä enemmän ikää on tullut, sitä pienempiä annoksia jaksan syödä. Jättiläismäiset spagettiannokset eivät mene enää alas. Olen ollut aika samoissa mitoissa pitkään. Ehkä pelastukseni on, etten ole koskaan pitänyt karkeista, pullista tai kakuista.
3. Aivan heikkona pikkujätkään
Minulle oli nuoresta asti selvää, että haluan äidiksi. Sain Samin kanssa kaksi ihanaa lasta, Samulin ja Jannan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä lapsia ei tilata. He ovat elämäni suurin lahja.
Nyt nautin suunnattomasti isovanhemmuudesta. Minulla on kolme lastenlasta. Vanhin lapsenlapsemme on komea nuori mies, ja toiseksi nuorin, Samuli-poikamme Fiona-tytär on kaksivuotias kiharatukkainen suloisuus. Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunaisen potkupyörän. Nuorin on viime heinäkuussa syntynyt Jannan poika Noah Gabriel.
Noah istuu usein sylissäni sohvalla, ja sitten leikitään ja lauletaan. Haluan pitää häntä lähelläni niin usein kuin voin. Olen aivan heikkona pikkujätkään! Jos emme tapaa kasvokkain, soittelemme WhatsApp-puheluita. Taannoin Noah kiljui ja nauroi, kun Janna näytti hänelle naamaani ja lepertelyäni.
Suhde lapsenlapsiin on erilainen kuin omiin lapsiin. Isovanhemmuudessa olen kokenut, miten siinä saa parhaat palat päältä. Tämä on ihana elämänvaihe, ja iloitsen siitä joka päivä.
4 . On onni kasvaa yhteiseen suuntaan
Olemme olleet Samin kanssa yhdessä koko aikuisikämme, vuodesta 1974. Ääretön luotto toisiimme on kestänyt kaikki nämä vuosikymmenet. Totta kai pitkässä parisuhteessa koetaan erilaisia vaiheita. Meillä on Samin kanssa ollut suunnaton onni kasvaa yhteiseen suuntaan. Meillä on ollut samat päämäärät niin työssä kuin yksityiselämässäkin.
Pitkään suhteeseen mahtuu toki törmäyksiä, mutta taistelemme samojen asioiden puolesta ja olemme olleet valmiita kehittymään. Joka päivä on oltava valppaana huomioimaan toinen, mutta onneksi haasteet ovat useimmiten positiivisia. Räiskyvästä temperamentistani huolimatta jaksan mielestäni kuunnella hyvin. Vuoropuhelu on yhä tärkeää.
Jos ajattelee vain itseään, se tuhoaa parisuhteen. Onneksi meillä on iso talo, sillä luova työ vaatii myös omaa rauhaa. Sama ammatti tavallaan helpottaa, mutta joskus se voi olla rasite. Olemme ikääntyneet yhdessä, mutta uskon, että meissä molemmissa on se sama pohja ja perusolemus kuin nuorina. Se, johon toisissamme ihastuimme ja rakastuimme.
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2020.
