Kauneus ja Terveys

Anna hakee lyhytterapiasta apua unettomuuteensa, osa 2: "En anna kenenkään kohdella minua huonosti"

Anna hakee lyhytterapiasta apua unettomuuteensa, osa 2: "En anna kenenkään kohdella minua huonosti"
Miksi Anna valvoo? Taustalta paljastuu pelkoja. Terapeutti Taina Riston vastaanotolla Anna ymmärtää, että hänellä on mahdollisuus kasvuun.
Julkaistu: 16.2.2021

Terapiassa-juttusarjassa seurataan aina asiakkaan kolme terapiakäyntiä. Tämä on Annan toinen käynti.

Anna on päättänyt hakea apua yömurehtimiseensa. Ensimmäisellä käynnillä lyhytterapeutti Taina Riston luona hän sai kaipaamiaan uusia ajattelumalleja ja harjoitteita. Toisella vastaanotolla Anna kertoo, että molemmista on ollut apua, mutta pohdittavaa on edelleen paljon.

Anna on valmis tarkastelemaan valvomisen taustalla olevia pelkojaan tarkemmin.

Keskustelussa selviää, että uusi, onnellinen parisuhde on ollut merkittävin sysäys kasvuun. Keskustelu käydään videopuheluna.

Taina Risto: Hei Anna! Juttelimme kaksi viikkoa sitten. Mikä on tänään paremmin?

Anna: Oli kiva palata töihin lomautuksen jälkeen. Minulla oli ollut ikävä omaa tekemistä, ja lounasravintolan asiakkaat olivat selvästi kaivanneet meitä.

Taina: Entä mitä yömurehtimiselle kuuluu?

Anna: Tein kuten viimeksi sovittiin ja kirjoitin huolilistaa asioista, joihin voin vaikuttaa ja niistä, joihin en voi. Arvelin jo etukäteen, että suurin osa asioista on niitä, joille en voi mitään. Mutta osalle onneksi voin. Kun listasin niitä, mietin, että miksi ihmeessä edes kirjoitan näitä, kun voin saman tien hoitaa ne pois. Niin sitten tilasin hammaslääkärille ajan, vaikka pelkään käyntejä.

Taina: Kuulostaa hyvältä. Silloin asiat eivät enää vaivaa sinua.

Anna: Niin juuri. Mutta entä ne asiat, joihin en voi vaikuttaa? Olen aina, lapsesta asti, pelännyt, että elämässä tapahtuu jotain arvaamatonta. Näitä asioita mietin yöllä.

Taina: Kertoisitko vähän tarkemmin.

Anna: Siskoni oli onnettomuudessa ja vammautui kymmenen vuotta sitten. Silloin viimeistään tajusin, että mitä vain voi tapahtua. Yksi ainoa päivä voi muuttaa kaiken.

Anna: Mutta asialla on toinenkin puolensa: Siskolla on kaikki nyt paremmin kuin ennen onnettomuutta. Hän opiskeli uuden ammatin ja hänellä on oma perhe. Me kaikki selvisimme siitä.

Anna: Myös avioeroni puolitoista vuotta sitten oli rankka. Olimme yhdessä 12 vuotta. Ajattelin, että yhdessä ollaan, kun on luvattu, vaikka kaikki ei ollutkaan kunnossa. Sitten hän halusi erota. Se oli sokki, kunnes tajusin, että eihän meillä ollut mikään hyvin.

Taina: Eli olet siis selvinnyt viime vuosien aikana kahdesta isosta muutoksesta?

Anna: Olen. Eron jälkeen löysin uuden melkein saman tien. Ensin mietin, onko tämä oikein, mutta kun prosessoin asiaa enemmän, tuntui että tämä on enemmänkin kuin fine. Minulle ei olisi tapahtunut tätä hyvää, ellei ero olisi tullut. En olisi itse osannut lähteä.

Taina: Kuvasit juuri kaksi tapahtumaa, joista olet selviytynyt. Millaisia voimavaroja olet tämän uuden suhteen myötä löytänyt itsestäsi?

Anna: Olen löytänyt itseni eri tavalla. Eksän kanssa aloimme seurustella niin nuorina, eikä siinä suhteessa ollut tilaa muuttua. Nyt saan olla sellainen kuin haluan tai muuttua sellaiseksi kuin haluan. Nyt muutokselle on tilaa.

Taina: Mitä luulet, että sinusta on kuoriutumassa?

Anna: Haluaisin vihdoin tietää, mitä työtä haluan tehdä. Vaikka minulla on mahtavat työkaverit, en haluaisi lopun ikääni tehdä samoja hommia lounasravintolassa. Mutta ongelma on, että en tiedä, mitä haluan.

Taina: Onko sinulla jotain alustavia ajatuksia?

Anna: Eipä oikein. Eksän mielestä meillä ei ollut varaa siihen, että olisin aloittanut opiskelut. Nyt meillä on uuden mieheni kanssa vähemmän rahaa, mutta puhumme koko ajan siitä, että jos keksin toiveen, voisin mennä kouluun.

Taina: Mutta onko sinulla kuitenkin jokin haave?

Anna: On! Olisi kiva, jos minulla olisi oma pieni kahvila. Se ei ole kauhean realistinen haave. Kilpailu on kovaa, sillä kahviloita on paljon.

Taina: Mietitään vielä hetki tuota muutostasi tällaisen asteikon avulla. Jos nolla on se vaihe, kun sinulla ei ollut tilaa muuttua ja kymppi se muutos, jota kohti kuljet, niin missä kohtaa olet nyt?

Anna: (Miettii hetken) Olen kuutosessa.

Taina: Ok, yli puolenvälin. Mitä on jo tapahtunut?

Anna: En anna enää kenenkään kohdella itseäni huonosti, en kotona enkä töissä. Mutta en ole mikään uhri. Kohtelin itsekin entistä puolisoani huonosti. Haluaisin vain oppia vielä jämäkämmäksi.

Taina: Oletko joutunut testaamaan jämäkkyyttä?

Anna: Olen töissä. Aikaisemmin suostuin aina, kun pyydettiin jäämään pidempään. Eilen sanoin ensimmäisen kerran, että minulla on muuta menoa. Päätin, että en aina jousta.

Taina: Eli olit jämäkkä. Miltä se tuntui?

Anna: Voitolta.

Taina: Entä mitä pitäisi tapahtua, että pääsisit asteikolla seiskaan?

Anna: Silloin minulla olisi parempi olla itseni kanssa ja tekisin enemmän mieluisia asioita. Sosiaalinen elämänpiirini on tällä hetkellä vähän suppea, koska kaksi vanhaa ystävääni jäi eron myötä eksäni ystäviksi. Olen kyllä tutustunut uuden miehen kautta upeisiin ihmisiin. En ole edes varma, haluanko enää pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, koska olen aina heidän seurassaan mukautunut ja antanut varsinkin toisen heistä hallita liikaa.

Taina: Muutos on siis tapahtunut, koska olet alkanut pitää puolesi?

Anna: Niin. Ajattelin antaa ajan kulua. Ehkä he tulevat takaisin, ehkä eivät.

Taina: Anna, puhuimmeko tänään oikeista asioista? Onko kyse isommasta muutoksesta kuin yömurehtimisesta pääsemisestä?

Taina: On, nyt huomaan, että tämä on tosiaan isompi muutos. Puhuttiin oikeista asioista.

”Tajusin, että mitä vain voi tapahtua. Yksi ainoa päivä voi muuttaa kaiken.”

Taina Risto

on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, FM, jolla on vastaanotto Helsingissä ja etänä. Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa asiakasta tuetaan löytämään omat voimavaransa, jotka auttavat kohti parempaa hyvinvointia. Painopiste on nykyisyydessä ja tulevaisuuden toiveissa, ei menneessä. Terapia kestää yleensä 1–10 käyntiä.

Haluaisitko sinä Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.

Kommentoi »