Kauneus ja Terveys

Viivi hakee lyhytterapiasta apua epävarmuuteensa ja saamattomuuteensa, osa 3: ”Olen liian itsekriittinen”

Viivi hakee lyhytterapiasta apua epävarmuuteensa ja saamattomuuteensa, osa 3: ”Olen liian itsekriittinen”
Opinnot tuovat esiin Viivissä itsekriittisyyttä ja epävarmuutta. Kolmannella kerralla lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolla Viivi huomaa, että on ottanut hyvät asiat itsestäänselvyyksinä.
Julkaistu: 8.10.2021

Viivi, 29, on kärsinyt väsymyksestä ja saamattomuuden tunteesta. Hän haluaa terapiasta potkua opintoihinsa, joita hän tekee taloushallinnon työnsä ohella.

Lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolla Viivi on ymmärtänyt, että hänen suurin esteensä ei olekaan väsymys vaan esiintymisjännitys, jonka opiskelu on tuonut takaisin.

Terapia on auttanut Viiviä näkemään lapsuuden ja äidin juomisen uusin silmin.

Tämä käynti on Viivin viimeinen.

Mitkä keinot toimivat sinulle?

Viivi ottaa opinnoilleen aikaa sieltä täältä. Hän tiedostaa, että kovat tavoitteet stressaavat häntä.

Taina Risto: Mitä kuuluu, Viivi? Edellisestä keskustelustamme on kulunut puolitoista kuukautta.

Viivi: Olen tehnyt aika paljon töitä. Kohta onneksi koittaa pieni loma.

Taina: Oletko saanut pidettyä etäpäiviä? Nehän olivat viimeksi uutta teidän toimistolla.

Viivi: Olen, ja ne tuntuvat yhä hyviltä.

Taina: Miten koirahierojaopinnot ovat sujuneet?

Viivi: Olen lukenut teoriaa ja katsonut opetus­videoita.

Taina: Kerro lisää teoriaopinnoista. Puhuimme aiemmin, että yrittäisit edistyä opinnoissa pienin askelin, ja siitä, että jos opiskelisit kaverin kanssa. Onnistuivatko nuo keinot?

Viivi: Olen opiskellut itsekseni ja ottanut aikaa palasina sieltä täältä. Se on tuntunut toimivan.

Taina: Kuulostaa hyvältä. Voisi ajatella, että isoa haastetta kannattaakin lähestyä vähän kuin porras kerrallaan kohti huippua. Sillä tavalla urakka ei kasva liian isoksi. Ei alussa tarvitsekaan vielä ajatella valmista lopputulosta.

Jos päätepiste tuntuu kaukaiselta ja isolta, tulee kova kiusaus vältellä asioiden tekemistä. Pikku­askelin se menee kuin huomaamatta.

Viivi: Totta, tuon neuvon voi ajatella sopivan aika moneen asiaan.

Taina: Mitä mieltä olet sen oman suunnitelman tekemisestä, josta olemme puhuneet?

Viivi: Olen huomannut, että jos asetan tiukan tavoitteen enkä pääse siihen, turhaudun. Siksi minulle sopii, että annan opiskeluiden mennä omalla painollaan. Haluan ne päätökseen, mutta en mieti niitä päivittäin, ettei tule liikaa paineita.

Missä olet jo onnistunut?

Viivi kärsii itsekriittisyydestä. Hän huomaa, että on ottanut saavutuksensa itsestäänselvyyksinä.

Taina: Muistatko, kun ensimmäisellä käynnillä toivoit eniten lisää itseluottamusta?

Viivi: Kyllä, ja sen puute on yhä ongelma. Olen liian itsekriittinen. Ei kaikille ole ongelma, jos ei jaksa tehdä asioita loppuun asti. Minulle on.

Taina: Harva pystyy muuttumaan yhtäkkiä. Siksi usein on parempi keskittyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Mietitäänpä yhdessä, missä kaikessa olet tähän asti onnistunut: Olet selvinnyt kaksista opinnoista ennen nykyisiä, etkä ole koskaan jännittänyt niitä. Kouluaikoina jännitys toki häiritsi. Lapsuudessa olet ollut neuvokas ja huolehtinut pienistä sisaruksistasi äidin juomisen vuoksi. Olet tullut toimeen isän ja isäpuolen kanssa ja saanut turvaa monilta aikuisilta.

Vaikka et olekaan joutunut selviytymään aivan yksin, voisit silti kiittää itseäsi sinnikkyydestä.

Viivi: En ole koskaan ehkä ajatellut sitä mitenkään erityisenä piirteenä.

Taina: Niinhän se usein onkin. Olemme huonoja arvostamaan itseämme. Monet näkevät vahvuutensa vasta sitten kun toinen muistuttaa siitä, mistä kaikesta he ovat selvinneet. Samaa mallia olet jatkanut aikuisiällä: olet luonut parisuhteen, kodin, työpaikan, hoidat lemmikkiäsi, käyt kuntosalilla. Ne ovat sekä pieniä että isoja arjen onnistumisia joka ikinen päivä. Niitä ei kannata pitää päivänselvyyksinä.

Viivi: Pidän itse niitä normeina. Mietin rohkeuden puutetta. Ehkä se ajan kanssa helpottaa.

Taina: Aivan varmasti helpottaa. Aika auttaa.

Viivi: Niin, yritän kehittyä armollisemmaksi itseäni kohtaan. Luen paljon psykologiaan ja hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta. Olen saanut sieltä hyviä oivalluksia itseni hyväksymiseen. Ja myös ravintovinkkejä, koska haluaisin vähän pudottaa painoa ja elää terveellisesti.

Taina: Nuo ovat hyviä tekoja itseäsi kohtaan. Tämä on nyt viimeinen käyntisi. Onko näistä käynneistä ollut hyötyä?

Viivi: On ollut. Olen oppinut ajattelemaan asioita eri tavalla.

Taina: Niinkö, miten?

Viivi: Kun on käyty läpi elämääni, olen itsekin huomannut, että siellä on ollut myös paljon hyvää. Aikaisemmin ajattelin paljon negatiivisemmin lapsuudestani. Pidin esimerkiksi läheisiä ihmisiä ja omaa sinnikkyyttäni itsestäänselvyytenä.

Taina: Tuo on tärkeää. Oletko huomannut jotain muuta?

Viivi: Olen saanut tukea ja uusia ideoita. Nyt ajattelen aiempaa toiveikkaammin mahdollisuuksistani.

Tuntuu, että asiat sittenkin selviävät ajallaan ja voin tehdä ne omalla tyylilläni.

Viivin nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Näin etenet kohti tavoitetta

1. Ota pieniä askelia, kun olet tunnistanut tavoitteen. Isot askeleet saavat haasteen tuntumaan tavoittamattomalta, ja siksi voi tulla tarve vältellä asioiden tekemistä.

2. Jatka sitä, mikä on toiminut ennenkin. Kun mietit sinulle sopivia toimintamalleja, pidä se, jolla olet ennenkin onnistunut. ”Sitä, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata.” Vaihda toimintamallia vain, jos vanha ei toimi.

3. Tiedosta, että yksi muutos voi johtaa useaan. Älä menetä toivoasi, vaikka tuntuisi, että elämäsi on nippu ongelmia. Kun selviät yhdestä haasteesta, voi käydä niin, että muutkin asiat lähtevät ratkeamaan samalla energialla.

Taina Risto

on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Terapia auttaa asiakasta löytämään vahvuutensa ja voimaan paremmin. Se keskittyy nykyisyyteen ja tuleviin toiveisiin, ei menneisyyteen. Yleensä 1–10 käyntiä riittää.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu tästä.

Kommentoi »