Lorenz Backman: ”Meditaatio on minulle välttämätön rutiini”

Ensimmäisen kerran Lorenz Backman sai muistutuksen kuolevaisuudesta ollessaan kuudentoista. Polvivamma murskasi hänen haaveensa balettitanssijan urasta Kansallisbaletissa.

– Silloin tajusin, että asiat eivät ole yksinkertaisia. Jouduin pysähtymään terveyden äärelle aika nuorena, hän sanoo.

Reumaoireet vaivasivat ja säryt olivat kovat. Välillä kaverit joutuivat kantamaan Lorenzia reppuselässä, kun tämä ei pystynyt kävelemään.

Tanssijaa Lorenz Backmanista ei tullut, vaan näyttelijä ja televisiojuontaja sekä elämäntaito- ja työelämän valmentaja.

Kovaan treeniin tottuneelle nuorukaiselle pakollinen pysähtyminen kävi niin ruumiin kuin mielenkin päälle. Mielenhallinta oli onneksi tullut tutuksi jo baletissa.

Balettitunneilla oli kuunneltu suggestiivisia kasetteja, joilla pyrittiin parantamaan harjoittelun tuloksia, keskittymistä, lepoa ja rentoutumista. Oli keinoja lievittää mieltä kaihertavaa pettymystä.

Lorenzia alkoivat kiinnostaa myös vaihtoehtoiset hoitomuodot ja ravinnon merkitys terveydelle. Hän ryhtyi syömään elävää ravintoa. Hän teki lymfakiertoa lisäävää kuivaharjausta ja bioenergiaa tasaavaa taijia. Hän tutki ja kokeili.

Parikymppisenä Lorenz ymmärsi, että hän oli uhriutunut, päättänyt polvensa olevan käyttökelvoton.

Mentaalivoima oli kiinnostanut Lorenzia jo pitkään. Hän oli lukenut paljon plasebon vaikutuksesta, ajatuksen ja keskittymisen voimasta. Hän päätti antaa kipeälle polvelleen energiaa ja alkaa parantaa sitä.

Lorenz alkoi tutkia, miten ajatuksen voimalla pystyisi vaikuttamaan omaan soluaineenvaihduntaansa. Saisiko hän itse polvensa kuntoon ja pääsisi taas liikkumaan?

Näin lähti liikkeelle ajatus kyvystä parantaa itse itseään tai auttaa muita.

Joka aamu ja ilta hän teki tunnin verran taijita. Taijissa hän oppi energiaharjoituksia, joissa käytettiin akupisteitä ja kiinalaisen lääketieteen perimätietoa.

Sen avulla pyrittiin parantamaan esimerkiksi päänsärkyä tai tutkittiin, miten hengitystekniikkaa muuttamalla voi vaikuttaa energian lisäämiseen tai rauhoittamiseen.

– Tämä synnytti minussa toisenlaisen suhteen omaan itseeni ja ihmisenä olemiseen. Sellaisen, mikä puuttuu länsimaiselta koululääketieteeltä kokonaan, kun sitä ei ole pystytty perustelemaan tai näyttämään toteen länsimaisilla tutkimusmenetelmillä.

Lisäksi hän ryhtyi noudattamaan kasvisruokavaliota vielä aiempaa tiukemmin.

Puolen vuoden päästä Lorenz pystyi juoksemaan kilometrien lenkkejä, vaikka jo pelkkä sadan metrin kävely oli ottanut aiemmin koville.

Polvi tuli niin hyvään kuntoon, että hän pystyi treenaamaan koko opiskeluajan kuin huippu-urheilija. Lorenz opiskeli näyttelijäntyötä Tampereen yliopistossa.

– Suhtaudun sen verran kriittisesti asioihin, että en voi sanoa suoraan, että taiji, energiahoidot ja ajatuksen voima paransivat polveni. Haluaisin ajatella niin; ne ajoittuivat samaan aikaan. Oli kyse plasebosta tai ei, tunnen, että minussa tuon voiman vaikutus on iso.

Tärkeää Lorenzista oli, miten kokemus lisäsi tunnetta siitä, että hän voi vaikuttaa.

– Se kasvatti kyvykkyyden kokemusta ja itsevarmuutta. Loi lisää sisäistä voimaa. Olisin hölmö, jos ylenkatsoisin näitä asioita.

Ismit, uskonnot ja filosofiat ovat tuttuja Lorenzille, mutta valmiiksi pureskeltuina elämänkatsomuksina ne eivät häntä kiinnosta. Hänet saa liekkeihin jatkuva uuden löytämisen riemu ja halu. Elämä itse. Ennakkoluuloton tutkijan ja löytöretkeilijän mieli johdattaa häntä.

Eväät löytämisen riemuun Lorenz sai jo lapsuudessa. Kulttuurikodissa opetettiin tarkkailemaan muutoksia ja yksityiskohtia ympäristössä: estetiikassa, ihmisten käyttäytymisessä ja luonnossa. Elämää ja eläimiä kunnioitettiin hyönteisiä myöten.

Luonto on ollut Lorenzille kirkko ja alttari – jumalkokemus, jossa suuret kysymykset ovat heränneet.

– Ne syntyvät siellä, kirkon valtavissa mittasuhteissa, tuijotellessani metsää, joka on tietyllä tavalla muuttumaton ja paikallaan mutta kuitenkin jatkuvasti kasvussa ja taistelussa, Lorenz sanoo ja jatkaa:

– Siinä on läsnä sama paradoksi, joka on uskonnoissa, filosofioissa ja perimmäisissä kysymyksissä.

Lorenzin mielestä eri elämänfilosofioissa, uskonnoissa ja koulukunnissa on sama ydin, jota lähestytään erilaisista kulmista. Ilmentymät vain ovat erilaisia. Jos lähtee toimimaan vain yhden koulukunnan tai ismin mukaan, sulkee ovia.

Hän ajattelee, että tämän pinnan alla, täällä muotojen maailmassa, on valtava tutkimaton ja tuntematon maailma, josta meillä on vain aavistus. Aivan samoin kuin katsomme merenpintaa, se on vain pinta. Mutta mitä kaikkea sen alla on: syvänteitä, elämää, ja miten tuo elämä näyttäytyy eri puolilla maapalloa eri tavoin.

– On niin paljon näkymättömiä voimia, joista emme ole tietoisia, mutta joista voimme tulla tietoisiksi ennakkoluulottomalla asenteella. Se mahdollistaa meille aiempaa rikkaamman elämän.

Opiskeluaikana Lorenz luki Søren Kierkegaardia ja Friedrich Nietzscheä ja halveksi tapauskovaisuutta, koska siitä puuttui hänestä sisäinen ymmärrys.

Myöhemmin, vasta kirkosta erottuaan, hän tajusi kristinuskon paikan sivistävänä, hengellisenä ja inhimillistä lohtua tuovana tekijänä. Samaa hän ajattelee myös muista uskonnoista ja filosofian haaroista.

Kulttuuristen erojen ei Lorenzin mielestä tulisi rajoittaa itse ydintä.

– Tuntuu hassulta, että pystyäkseni meditoimaan tai päästämään irti minun pitäisi mennä Intiaan, olla tietyissä asennoissa solmuvärjätyissä vaatteissa, jotta se on oikeaoppista.

– Kun oikeasti voin vain istua ja vaikka tuijottaa ulos.

Lorenz löytää itsestään paljon taolaisuutta ja buddhalaisuutta, mutta ei ole kumpaakaan.

– Pidän niiden retoriikasta. Se on sallivaa ja luonto on lähellä. Mehän olemme vain eläimiä, tosin älykkäitä sellaisia.

Lorenzista on hauska kehitellä erilaisia uskomuksia ja itseä hyödyttäviä juttuja. Ne toimivat hänellä.

– Sillä, millaisen tarinan luo, on valtava merkitys sille, millainen minä- ja maailmankokemus syntyy. Jos sen avulla saa kaiken kapasiteettinsa käyttöön tai vaihtoehtoisesti pelkää, eikä pidä itseänsä minään, niin miksi ihmeessä pitäisi valita tämä jälkimmäinen polku?

Lorenzista on kiehtovaa, että maailmassa on paljon sellaista, jota ei pystytä vielä ymmärtämään ja todistamaan.

– Sen mahdollisen olemassaololta ei kannata sulkea portteja. Pyrin olemaan kaikelle auki. Minulla on muutamia ystäviä, jotka naureskelevat, että eihän tuossa ole mitään järkeä.

Hänestä tällaista ajattelua johtaa pelko, mikä puolestaan kapeuttaa ajattelua. Pelko siitä, että elämä ei ole hallittavissa.

– Sehän on totuus: elämä ei ole hallittavissa. On vapauttavaa, kun pystyy päästämään irti hallinnan ajatuksesta. Tämä on tosin helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa toiminnassa.

Meditaatio on kuulunut Lorenzin päivittäisiin rutiineihin jo vuosikausia. Hän tarvitsee säännöllistä mielentyhjentämistä, koska innostuu ja ylittää omat rajansa helposti. Työ on välillä hyvin hektistä, ja uupumisesta hänellä on kokemusta.

Meditaatio auttaa häntä myös uneen.

– Teen pienen meditaation, jolla rauhoitan mieleni hyvin nopeasti ja nukahdan. Myös 15–20 minuutin päiväunet onnistuvat missä vain.

Maalla ollessaan Lorenz tekee usein hengitys- ja kävelymeditaatioita – hän kävelee niin hitaasti, että periaatteessa mitään liikettä ei tapahdu. Liike on vain millin minuutissa. Se pysähdyttää kiireen ja rauhoittaa mielen ja kehon.

Hengitysharjoituksia hän tekee päivittäin. Ne ovat tehokkaita ja vaikuttavat suoraan sympaattiseen hermostoon. Ne rentouttavat, laskevat verenpainetta ja kortisolitasoa.

– Pään sisäinen höpötys lakkaa. Ne ovat hyviä harjoituksia ennen nukahtamista.

Aamuisin Lorenz boostaa, eli vahvistaa, itseään. Hän makaa sängyllä ”toimitusjohtaja-asennossa”, rinta rottingilla, ja listaa mielessään asioita, jotka ovat hyvin, kuten koti, ihana vaimo ja ihanat lapset, Suomi, ystävät. Tai hän käy läpi myönteisiä ominaisuuksia itsessään.

– Muita tulee helposti kehuttua, mutta on hyvä kehua myös itseään. Nämä harjoitukset kohottavat itsevarmuutta ja auttavat minua saamaan kosketuksen parhaaseen omaan versiooni.

Boostaus kuuluu elämänkatsomukseen, kuten myös vankka usko muutokseen.

– Muutos on mahdollinen. Sille pitää antaa aikaa ja aloittaa pienistä muutoksista.

Sen hän on oppinut kantapään kautta, jännittämisen ja työssä uupumisten jälkeen.

Lorenz oli elänyt vuosia ristiriitaisessa tilanteessa.

Hän rakasti näyttelijän työtään, mutta ei voinut hyvin näyttämöllä tai suorissa lähetyksissä, sillä pelkäsi esiintymistä, paljon. Sen vuoksi hän ei saanut kaikkea kapasiteettiaan käyttöön.

Se johti itsetyöskentelyyn. Vähitellen alkoi hahmottua, kuka hän on tai mitä haluaisi olla. Mitä hän haluaa elämältä ja miten voisi ne asiat saavuttaa.

Lorenz kävi Meri Saarnilahti-Beckerin ja Pentti Beckerin yksilötyönohjauksessa ja kaksivuotisen koulutuksen. Sen jälkeen hän meni Tommy Hellstenin mentor- koulutukseen. Lisäksi hän on opiskellut NLP:tä, käynyt henkisen valmentajan koulutuksen ja opiskelee nyt työnohjausta Helsingin yliopistossa.

Löytöretkeilijälle sopiva sekoitus. Yhteinen nimittäjä sekoitukselle on Lorenzin halu puhua hänelle tärkeistä asioista: ihmisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta.

Omasta prosessistaan ja sen välineistä Lorenz löysi uuden ammatin. Nykyään hän auttaa muita voimaan paremmin.

– Tuli ajatus, että tämä voisi olla hyödyllistä muillekin.

Luottamus omaan elämänkatsomukseen ja myönteiseen suhtautumistapaan on ollut aina välillä koetuksella. Loppuunpalamisiaan hän on oppinut ajattelemaan hetkellisinä häiriöinä voimakentässä.

Hän on myös oppinut hyväksymään sen, että kun sukeltaa syvälle, pintaan nousussa voi kestää.

– Vielä on opettelemista, miten hetkestä pystyisi nauttimaan enemmän. Niin että elämän rakkaus on minussa, tässä hetkessä. Millään muulla ei ole merkitystä.