Lihaskipu on aina merkki jostain – se kertoo usein rasituksesta mutta joskus jopa sairaudesta

Lihaskipu on mainittu viime kuukausina usein uutisissa, sillä se on yksi yleistulehduksen, kuten myös koronaviruksen aiheuttaman covid-19-taudin, oire. Miksi viruksen aiheuttama tulehdus tuntuu siltä kuin koko keho olisi piesty?

– Tätä ei tiedetä tarkalleen, mutta ilmeisesti kipu aiheutuu siitä, että kehon immuunipuolustus aktivoituu häätääkseen pois taudinaiheuttajan. Joka puolella kehoa tuntuva kipu ei siis johdu niinkään viruksen lihaksessa aiheuttamasta tulehduksesta, vaan se liittyy kehon puolustusreaktioihin, sanoo yleislääketieteen erikoislääkäri Patrik Währn Mehiläisestä.

Esimerkiksi hyttysten levittämää denguekuumetta kutsutaan ”katkenneiden luiden kuumeeksi”, vaikka sairastuneella ei menekään luita poikki. Kipu vain on yhtä kova.

Virukset aiheuttavat myös paikallisia kipuja. Kun esimerkiksi kurkku on tulehtunut, kipu tuntuu siellä. Mikä tahansa vamma tai paikallinen tulehdus aiheut­taa kipua, joka voi tuntua myös lihaksissa.

Lihaskipu on aina merkki: elimistö kertoo meille, että jokin kohta on rasittunut tai vaurioitunut. Se voi olla hyvä tai huono signaali.

Lue lisäksi: Kroppa jumissa rankan treenin jälkeen? Mikä avuksi?

Hyvä lihaskipu kertoo, että lihakset ovat joutuneet töihin. Jos olet käynyt kuntosalilla ja nostellut hiukan tavallista isompia puntteja, tunnet sen lihaksissasi noin vuorokauden tai kahden kuluttua. Lihassärky johtuu lihassyihin tulleista mikrorepeämistä, jotka keho hoitaa itse kuntoon. Kun rasitat toistuvasti samaa lihasta ja lisäät tehoa sopivasti, lihas alkaa kasvaa kokoa.

– Usein kuntoilija tekee etenkin aloittaessaan sen virheen, että ahnehtii ja treenaa liian isoilla painoilla. Jos lihaskipu on niin kova, ettei parin päivän kuluttua kykene treenaamaan uudestaan, on rasittanut lihasta liikaa, Patrik Währn sanoo.

Tavallisen kuntoilijan ei pidä treenata tulehduskipulääkkeiden voimalla vaan mieluummin vaihdella harjoitteita niin, että ne rasittavat kehon osia eri tavoin. Myös tehokkuuden kannalta olisi tärkeää vaihdella esimerkiksi kuntosaliohjelmaa noin kolmen kuukauden välein.

Lämmittelyä ja lihashuoltoa ei pidä unohtaa: lämmenneillä lihaksilla liikunta sujuu paremmin, ja venyttely ehkäisee lihasjumeja.

Poimi vinkit! Parhaat lämmittelyliikkeet juoksijalle

Äkillinen viiltävä kipu kesken liikunnan tai pihatöiden on yleensä merkki lihaksen revähdyksestä. Liian kova rasitus tai venytys voi katkaista lihassäikeitä, jotka arpeutuvat ja paranevat parissa viikossa, kunhan lihas ei joudu sen aikana kovaan rasitukseen.

– Revähtänyt lihas kestää kyllä normaalikäyttöä, eli esimerkiksi revähtäneellä pohjelihaksella voi kävellä parin päivän levon jälkeen, Patrik Währn kertoo.

Tuttu kolmen koon ohje (kylmä + koho + kompressio) on hyvä neuvo edelleen. Kylmäpussi vähentää turvotusta, jota kudosvaurio aina aiheuttaa. Myös loukkaantuneen raajan koholla pitäminen ja puristusside vähentävät turvotusta ja kipua, sillä ne tehostavat laskimoveren ja lymfanesteen kiertoa.

Jos revähtänyt lihas on kovin turvoksissa, sen verenkierto voi heikentyä. Tällöin paraneminen on hitaampaa ja laskimoihin voi syntyä tukoksia. Kohoasento ja kevyt liikunta pienentävät riskejä.

– Jos revähtäneen lihaksen lihasvoima on heikentynyt, kannattaa hakeutua lääkärin tutkittavaksi. Lihaksia leikataan harvoin, mutta joskus se on tarpeen. Leikkaushoitoa vaativat lihasvammat johtuvat yleensä siitä, että lihas on irronnut kokonaan kiinnityskohdastaan tai jänne on mennyt poikki, Patrik Währn sanoo.

Toistuva liike tai staattinen virheasento aiheuttavat paljon lihaskipuja, jotka voivat vaivata pitkään ja ankarasti. Klassinen esimerkki on tenniskyynärpää, joka syntyy toistuvasta rasituksesta. Niin sanottu hiirikäsi on yleinen vaiva tietokoneen ääressä työskentelevillä.

– Jos käsivarsi on jopa 6–8 tuntia staattisessa jännityksessä, ei ole ihme, että itse lihas tai sen kiinnityskohta tulehtuu, Patrik Währn sanoo.

Kipeää lihasta saa ja pitääkin harjoittaa, toki kivun sallimissa rajoissa. Taukojumppaa kannattaa harrastaa ja työasento tarkistaa, jotta vaiva ei toistuisi.

Tyypillisin selän lihaskipu on niin sanottu noidannuoli. Myös se johtuu pääasiassa lihasten jännittymisestä, mutta taustalla voi olla myös nivelten kulumista ja rappeutumista. Vaiva kehittyy pikkuhiljaa, mutta kipu iskee yhtäkkiä esimerkiksi etukumarassa asennossa.

– Noidannuolta kuvataan kuin puukoniskuksi selkään, ja kipu voi kirjaimellisesti viedä jalat alta. Itse ei välttämättä pysty nousemaan lattialta ylös, jos sinne on päätynyt, Währn kuvailee.

Dramaattisuudestaan huolimatta noidannuoli on vaaraton kiputila, joka paranee yleensä itsestään parissa viikossa. Levosta ei ole hyötyä, vaan parasta lääkettä on kevyt liikkuminen. Myös tulehduskipulääkkeet ja lihaksia rentouttavat lääkkeet ovat avuksi.

Kivulle on tyypillistä, että se on pahimmillaan aamuisin, kun potilas on ollut pitkään paikallaan. Kevyt liikkuminen arkiaskareissa vetreyttää selkää, jolloin kipu vähenee.

– Jos kipu jatkuu yli kaksi viikkoa, on erityisen tärkeää lähteä kuntouttamaan lihaksia. Kipua ei paranna lepo, vaan liikunnallinen harjoitteluterapia, Patrik Währn muistuttaa.

Tuntuuko arki takkuiselta? Lue liikunnan professorin vinkit, miten lisäät hyötyliikuntaa arkeesi

Pitkittyneessä kivussa hoito on usein haastavampaa ja monisyisempää kuin äkillisessä kivussa. Kroonistuneen alaselkäkivun syytä ei läheskään aina tiedetä, mutta kipu voi olla hyvin invalidisoivaa. Taustasyinä on usein ylipainoa ja tupakointia. Myös psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä on suuri vaikutus. Tutkimusten mukaan jopa joka viides eurooppalainen kärsii kroonisesta kivusta.

– Parhaat hoitotulokset on saatu yleisellä aktiivisuudella ja liikunnalla, ei lääkkeillä tai leikkauksella. Jos vain varoo kipua, passiivisuus pahentaa sitä ajan mittaan, Patrik Währn sanoo.

Selkäsärkyihin määrätään joskus opioideja, jotka ovat vahvoja kipulääkkeitä. Ne johtavat usein ojasta allikkoon, sillä niihin syntyy helposti riippuvuus ja ajan kuluessa kiputila vain pahenee. Vaikeita kiputiloja voidaan hoitaa kipupoliklinikoiilla, joissa työskentelee moniammatillinen tiimi kipupotilasta varten.

– Kroonisesta kivusta kärsivä potilas tarvitsee usein sosiaalista ja psykologista tukea. Olisi hyvin tärkeää löytää liikuntalaji, joka on itselle mieleinen ja jota pystyy harrastamaan kivusta huolimatta. Liikkumattomuus johtaa usein kipukierteen pahenemiseen, Währn muistuttaa.

Toinen hankala lihaskipujen oireyhtymä on fibromyalgia, joka aiheuttaa jäytävää kipua lihaksissa ja sidekudoksissa eri puolilla kehoa. Fibromyalgia luokitellaan reumaattiseksi kivuksi, mutta sen perimmäistä syytä ei tunneta.

Diagnostiikka on haastavaa, sillä oireet vaihtelevat. Lihaksista ei löydy kudosvaurioita, vaikka kipu on todellista. Potilaat kärsivät usein myös virkistämättömästä yöunesta, päiväajan uupumuksesta sekä kirjavista psyykkisistä ja neurologisista oireista.

– Parempi nimitys saattaisi olla krooninen kipu­oireyhtymä. Kivun kokemus on aivan samanlainen, olipa kyseessä silmin todennettava lihasvamma tai fibromyalgia. Tämä näkyy aivojen toimintaa kuvaavissa PET-tutkimuksissa. Kroonisessa kiputilassa ­pitää tavallaan oppia huijaamaan aivojaan, jotta ­kivun kokemukseen päästään kiinni, Patrik Währn sanoo.

Asiantuntijana yleislääketieteen erikoislääkäri Patrik Währn, Mehiläinen.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2020.