Välimeri välkehti ikkunasta. Elettiin vuotta 2008. Laura Tuomarila asui toista vuotta Maltalla perheensä, silloisen aviopuolison laulaja ja näyttelijä Samuli Edelmannin ja pariskunnan kahden lapsen, kanssa.
”Maltalle muuttaminen oli hyvä päätös. Tuntui siltä, kuin elämässäni olisi alkanut uusi vaihe. Olimme normaali perhe, jota kukaan ei tunnistanut kadulla. Nautin siitä. Suomessa käydessä muistin aina, että Samuli on myös jotain muuta kuin lasteni isä”, Laura sanoo.
Tuolloin Laura ei kuitenkaan vielä tiennyt, kuinka mullistavia asioita välimerellinen elämä toisi tullessaan.
Syksyllä 2007 Laura haki Maltalla opiskelemaan ravitsemusta, tai näin hän kuvitteli. Ruksi väärässä kohtaa hakupapereita avasikin oven hierojan tutkintoon.
”Ensimmäinen tunteeni oli järkytys. Olin aina ollut kova kontrolloimaan, enkä pitänyt yllätyksistä. Myös vieraisiin ihmisvartaloihin koskeminen puistatti minua jo pelkkänä ajatuksena.”
Hetken mietittyään Laura päätti antaa yllättäville opinnoille mahdollisuuden. Opinahjossa hän tapasi ihmisiä, jotka opiskelivat vyöhyketerapiaa.
”He säteilivät hyvää oloa. Aloin kiinnostua siitä, miten ihmistä voisi auttaa kokonaisvaltaisesti.”
Valmistuttuaan vuoden kestäneistä hierojan opinnoista Laura alkoi kouluttautua vyöhyketerapeutiksi.
”Vyöhyketerapiasta löysin kutsumukseni ja keinon auttaa ihmisiä.”
Nyt Lauran ikkunan takana ei välkehdi Välimeri, vaan vihertää espoolainen metsä. Myös lähihoitajaksi valmistunut Laura työskentelee päivisin päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajan sijaisena. Iltaisin hän ottaa asiakkaita vastaan vyöhyketerapeuttina.
Millainen oli Lauran tie parantajaksi? Entä mitä avioero toi hänen elämäänsä? Lue koko haastattelu uusimmasta Voi hyvin -lehdestä 3/2023, joka ilmestyy keskiviikkona 1.3.
